Podcastin tranksription: MERIT-hanke Kohti merkityksellistä työtä - Synergiaa ja osaamista naapurihankkeilla
Podcast. Episodi 4 “Synergiaa ja osaamista naapurihankkeilla” transkriptio
[Intro]
[00:00:00:00]
[Mika Kylänen]
Tervetuloa Tampereen ammattikorkeakoulun KohinaKampukselle! Täällä ihminen ratkaisee.
Tällä podcastilla matkataan kohti merkityksellistä työtä. Podcast on osa EUn osarahoittamaa MERIT-kehittämisohjelmaa. Nyt on vuorossa nelosepisodi. Tervetuloa matkalle!
Mun nimi on Mika Kylänen ja matkakumppaneiksi studioon on saanut tänään lehtorikollegat Tampereen ammattikorkeakoulusta Katri Varjoksen ja Sohvi Sirkesalon. Tervetuloa mukaan!
No niin, tähän alkuun voitas voitais kuulla enemmän meidän matkakumppaneista ja vaikka Katri Varjos. Haluaisitko aloittaa – mitä haluat kertoa meidän kuulijoille?
[Katri Varjos]
Kiitos! Minä olen täällä nyt siis AV UP-hankkeen nimissä. Oon vielä suhteellisen tuore TAMKilainen lehtorina eli syksyllä 2004 aloittanut ja pääasiassa opetan mediatuottamista ja elämystaloutta.
Mun tausta on enemmän tuolla niin sanotusti kentällä, tuolla luovalla puolella, erityisesti tuotantoyhtiössä ja vähän myös tapahtumatuotantojen puolella. Mä oon siellä ollu reilut 20 vuotta erilaisissa luovissa ja johtotehtävissä ja päässyt kehittämään ideoita, konsepteja ja sitten myös liiketoimintaa.
Ehkä tällä hetkellä mä koen erityisesti sydämen asiakseni tämmösen luovan alan kasvun vauhdittamisen, ja tietysti siinä on tärkeä rooli tällä osaamisen kehittämisellä. Ja sit ite ajattelen, että erityisesti kun sitä semmosella strategisemmalla ajattelulla ja paremmalla johtamisella meillä on mahdollisuus päästä eteenpäin ja semmosella rohkealla yhteistyöllä.
[Mika Kylänen]
Kuulostaa hyviltä, hyviltä lähtökohdilta tähän meidänkin keskusteluun. Ja sitten Sohvi, kuka olet?
[Sohvi Sirkesalo]
Joo, mä oon Sohvi Sirkesalo ja mä oon tässä nyt mukana Polkuja elämystalouteen -hankkeen projektipäällikkönä.
Mä on ollut täällä Tampereen ammattikorkeakoulussa lehtorina vuodesta 1999. Eli kokemusta on! Ennen näitä ammattikorkeakoulun lehtorin hommia mä olin muun muassa Yleisradiossa ja erilaisissa tapahtumissa, esimerkiksi tiedotuspäällikkönä monina kesinä ja muissakin hommissa tapahtuma alalla.
Lehtorina mä oon opettanut tässä vuosien saatossa kaikenlaista, monenmoista lähtien siis ihan käsikirjoittamisesta ja interactive storytelling -puolesta (vuorovaikutteisesta tarinankerronnasta) projektinhallintaan, tapahtumatuotantoon, kulttuurivientiin ja kaikkea sellaista.
Alahan on muuttunut sekä media-ala että näin laajasti ajatellen tällainen elämystalous on kehittyny ihan valtavasti, kansainvälistynyt ja kaikkee muuta.
Nykyisin yks mun suurimpia asioita, mitä mä opetan sekä kurssilla että muutenkin tän hankkeen puitteissa, on verkostoituminen ja yhteistyön mahdollistaminen ja sitä kautta luovien alojen ja elämystalouden kehittäminen kestäväksi ja oikeaksi ammattialakseen, oikeestaan.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Joo, tosi hyvät lähtökohdat meillä nyt teidän kanssa on keskustella laajemminkin luovien alojen, elämysalojen, paikasta työelämässä ja siitä työstä ja ehkä siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Ja toki myös siitä muutoksesta. Mä keskustelen tänään kahden hankkeen tiimoilta, eli tän MERITin lisäksi työskentelen Menestysresepti – Työn sujuvoittaminen, tuottavuus ja työhyvinvointi ravintola alalla -hankkeen näkökulmasta. Ne hauskasti myös osuu yksiin paitsi toimialallisesti myös sisällöllisesti toimivat semmosina jatkumoina.
Tosiaan matkaeväinä tarjoillaan tänään näkökulmia siihen, mitä voidaan oppia toisiltamme työn, osaamisen ja kehittämisen kannalta yhdessä ja synergisesti. Kaikki tehdään töitä luovien alojen, elämystaloudenkin, veto- ja pitovoimassa.
[Mika Kylänen]
[00:04:14:15]
Tosiaan voitais mennä tähän ensimmäiseen aihepiiriin, joka meillä tänään on ajatuksena. Eli mitä luovien alojen työelämässä ja sen kehittämisessä on oikeastaan meneillään?
Meidän MERIT-kehittämisohjelmasta viedään eteenpäin matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alojen merkityksellistä työntekijäkokemusta ja sen johtamista.
Vastaavasti niin ikään ESR+-rahoitteisessa Menestysresepti-hankkeessa rakennetaan sujuvuudesta kilpailuetua ja hyvinvoinnilla tuottavuutta erityisesti näissä ravintola-alan yrityksissä.
Siinä on tosi kiinnostavaa paitsi se, että tuottavuutta ja työhyvinvointia kehitetään rinnakkain myös se, että toisin kuin perinteisesti ajatellaan, että sit kun tällaiset mystiset tuottavuuden tunnusluvut on kunnossa, nii sitte panostetaan siihen työhyvinvointiin - niin tässä hankkeessa nähdään enemmän, other way around (toisinpäin), että työhyvinvoinnilla kehitetään tuottavuutta ja panostamalla siihen saadaan tosiaan niitä tunnuslukuja ojennukseen.
Mut Katri, mitä haluaisit kertoa tästä AV UP-hankkeesta meille?
[Katri Varjos]
AV UP-hankkeen alaotsikko ikään kuin on, että uutta osaamista AV-alalle, mikä mun mielestä kuvastaa aika hyvin sitä, että mistä tässä hankkeessa on kysymys.
Eli tarkoitus on erityisesti nyt tätä audiovisuaalisen alan osaamista vahvistaa, ja sitä kautta tietysti sitä työllistymistä ja kasvua ja kansainvälistymistä.
Tämä on niin ikään tämmöinen EU-rahoitteinen ESR+-hanke, ja tätä me on tehty nyt seitsemän koulutusorganisaation yhteistyössä, mutta ehkä ennen kaikkea myös laajassa yhteistyössä alan eri toimijoiden, työelämän ja muiden sidosryhmien kanssa.
Ja tarkoituksena meillä on tässä luoda tämmöisiä pysyviä, yhteisiä ja vuorovaikutteisia toimintamalleja ja käytäntöjä niin, että me kyettäisiin tulevaisuudessa paremmin ja joustavammin, ennakoivammin ehkä vastaamaan tämmöisiin työelämän tarpeisiin.
Hankkeessa puhutaan usein tämmöisestä työpaketeista, ja meillä niitä on viisi ja niissä on ensin luotu tämmöstä tilannekuvaa tästä meidän AV-alan rakenteista ja resursseista ja niistä osaamistarpeista.
Sen jälkeen sen pohjalta on lähdetty sitten kokeilemaan erilaisia pilottikoulutuksia. On haettu sitä tapaa, millä näitä koulutuksia voisi joustavasti toteuttaa.
Tässä hankkeessa on keskitytty myös siihen, että minkälaisia erilaisia rahoitusmalleja me voitais löytää näiden koulutusten jatkuvan oppimisen toteuttamiseen. Ja nyt me ollaan jo aikalailla loppupuolella hanketta ja pyritään näitä löydettyjä asioita sitten ja tuloksia tuomaan yhteen tämmösessä nimenomaan toimintamallissa.
Mut kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, niin paljon tätä on tehty tätä hanketta yhteistyössä alan eri toimijoiden kanssa. Eli ollaan pidetty paljon erilaisia työpajoja. Ja sitten tietysti alan ammattilaiset on päässyt tässä antamaan palautetta ja toisaalta myös kehittymään näitten meidän mikrokoulutusten kautta.
Siinä ehkä lyhykäisyydessään se, että mitä AV UP:issa tehdään.
[Mika Kylänen]
Joo, kuulostaa tosi selkeältä sapluunalta, että lähdetään sieltä tilannekuvasta ja yhdessä niistä työelämän tarpeista ja sen jälkeen lähetään täyttämään niitä aukkoja ja kenties tuomaan uusiakin näkökulmia niihin tarpeisiin. Ja varsinkin tää jatkuva oppiminen niissä on varmasti semmonen mistä paitsi se tapa, jolla teette, niin myös ihan se tarve, minkä takia sitä tehdään - kasvua varten – niin siitä puhutaan varmasti myöhemminkin lisää.
Mitäs tuota Sohvi, keille tässä luodaan polkuja elämys elämystalouteen? Mistä tässä Polku ja elämystalouteen hankkeessa on kysymys?
[Sohvi Sirkesalo]
No tää on Euroopan sosiaalirahaston eli ESRn rahoittama hanke, jossa me tehdään yhteistyötä Humanistisen ammattikorkeakoulun kanssa. HUMAK on päätoteuttajana ja TAMK osatoteuttajana.
Näitä polkuja kohti elämystaloutta me piirretään ja etsitään nuorille. Meillä on kohderyhmänä nuoret 18-29-vuotiaat, joilla ei tällä hetkellä ole pysyvää koulutuspaikkaa tai jolla työelämässä ei ole mitään vakituista roolia sinänsä ja jotka ehkä muutenkin on vähän sillain hakusessa elämänsä kanssa, et ei oikein tiedä, mihin suuntaan mennä ja on jollakin tavalla kiinnostuneita kuitenkin tästä elämystalouden kentästä, joka on niinku laajasti ymmärretty, niin kuin se onkin, että siellä on tapahtuma-alaa, matkailualaa, matkailutapahtumia, tapahtumamatkailua, myöskin luovan alojen erilaisia kenttiä, joista nää nuoret on kiinnostuneita.
Eikä oo ehkä hahmottanut sitä, että mikä on heidän omaa osaamistaan ja mistä he löytäis sen paikan, mihin he sitten vois mennä tulevaisuudessa.
Tässä hankkeessa toteutetaan kaksi puolen vuoden mittaista valmennusjaksoa, joissa nuorten kanssa heille ammattilaiset tulee kertomaan omista työpoluistaan. Sekin on hyvä silloin nuorten kuulla, että millä kaikilla moninaisilla tavoilla näille elämystalouden toimialoille ja työtehtäviin voi päätyä.
Ja me mennään nuorten kanssa näihin tapahtumapaikkoihin. Me vieraillaan erilaisissa paikoissa, tapahtumissa. Että on hyvin tällaista käytännönläheistä. Valmennuksen huipennuksena osallistujat toteuttavat oman tapahtuman tai ovat tekemässä konkreettisesti mukana jossain tapahtumassa sit siellä lopuksi.
Koko hankkeen tavoitteena on myös rakentaa lopputuloksena tällainen toimintamalli tai konsepti, jolla helpotetaan nimenomaan tän meidän kohderyhmän ja eri elämystalouden toimijoiden ja yritysten kohtaamista. Ja yhdessä myös varmaan tulee tätä merkityksellisyyden rakentamista sitten niihin alan tehtäviin.
Juuret ovat siellä nyt voi sanoa melkein muinaisessa korona-ajassa, mutta kyllä sen vaikutukset näkyy vieläkin jonkin verran tällä tapahtuma-alueen kentällä.
[Mika Kylänen]
Kyllä vain, että ollaan noissa aiemmissakin ja tulevissakin podcast-jaksoissa, niin otetaan kantaa näihin koronan jälkilöylyihin. Se häntähän on aika pitkä. Mut kuulostaa tosi hyvältä nää näköalat ja sitä kautta se merkityksellisyys ja monipuolisuus. Mahdollisuudet, joita muotoutuu ja näyttäytyy näille nuorille.
Yhtenäistä tähän MERITiin tähän merkityksellisyyden vahvistamisen kanssa on tää myös tää kohderyhmää. Eli mekin katotaan tosi paljon näitä Generation Z nuorempia sukupolvia ja siinä, että miten esim. merkityksellisyyden lähteet painottuu kenties vähän eri tavalla kuin aiemmin.
Ehkä tohon AV UP:in monipuolisuuteen, niin tää Menestysresepti, jonka kanssa hauskasti yhteneväistyy siinä, että nyt me kans tehdään tosi tiiviisti yritysten kanssa. Meillä on ihan sellasia yrityskohtaisia toimenpiteitä, että noin 40 yritystä ravintola-alalta ympäri maan Leviltä Helsinkiin ja Porista Seinäjoelle ja Lahdesta Lappeenrantaan. Ja tosiaan Tampereen seudulta myös tehdään ihan tämmösiä kokeiluja.
Alussa on juuri selvitetty samaan tapaan tilannekuvaa alkuhaastatteluihin ja työpajoihin ja ja sen jälkeen tunnistettu niitä aihepiirejä, järjestetty tällaisia työpajoja eri aihepiireistä, joilla on taklattu niihin uupeloihin ja sitten valmennettu siihen kokeiluun.
Ja yritykset on ihan konkreettisesti valinnut jonkun jutun, mitä lähtee kokeileen toisin toimimisessa. On kyse sitten työn sujuvoittamisen, tuottavuuden tai työhyvinvoinnin parista. Ja nyt tosiaan niitetään sitä satoa, ja meillä kans loppusuora on sillä lailla, että lokakuun lopussa lopetetaan tää hanke.
Mutta 4.6. on esimerkiksi tilaisuus, jossa päästään kuunteleen näiden kokeilujen oppeja ja sitten lisäksi kootaan videoihin ja semmoseen työkalupakkiin tärkeitä aihepiirejä kuten toimintakulttuurin merkitys, kun kehitetään, ja sitte tiedolla johtamisen tulevaisuuksien tutkimuksen, tämmösen tulevaisuuksien ennakoinnin merkitys – että ei olla vaan käsi siinä kauhan varressa ja katse siinä porisevassa kattilassa vaan pikkasen siellä horisontissa ja pidemmällä edessä.
Ja toisaalta sitte vielä tää työhyvinvointi semmosena aihepiirinä, että mitä se yksilö-, yhteisö- ja yritystasolla sitten voi olla.
Siinäkin luodaan tämmöstä toimintamallia ja me kutsutaan sitä osallistavan organisaatiokulttuurin toimintamalliksi. Uskotaan siihen toimijuuteen ja osallisuuteen ja siihen, että sitä palloa heitetään - mut myös otetaan kiinni puolin ja toisin. Tällöin asiat ei vain paina niitä johtajan hartioita, vaan sitä voidaan jakaa sitä tuskaa niin sanotusti myös sitten eri osapuolten kesken.
Joo, mielellään kuultais, kun tässä vaiheessa tosiaan hankkeet on vähintäänkin puolivälissä tai kääntyneet loppusuoralle, niin mitä haluisitte keskeisimpänä tämmösenä havaintoina ehkä hankeoppeina tuoda esille. Miten tätä työelämää nyt luovilla aloilla, elämysaloilla tai mulla vaikka tässä matkailu-, ravintola-, tapahtuma- tai pelkästään ravintola-alalla on menestysresepti hankkeen puitteissa, niin minkälaisia nostoja tehtäis siitä työelämän kehittämisestä?
Ehkä voitais kohdentaa terveisinä yrityksille tai muille kumppaneille? Haluatko vaikka Sohvi aloittaa?
[Sohvi Sirkesalo]
Joo, sä tosi hyvin puhuit just tuosta merkityksellisyyden ja osallistavuuden osallistumisen tärkeydestä, koska se, mitä mää oon taas jotenkin ymmärtäny, mitä me myös valmennuksen aikana halutaan viedä eteenpäin, on siis se, että näillä aloilla korostuu sellanen yhteistyön merkitys ja tiimityötaidot myös ja nuorilla on erityisesti tarve siis tuntea itsensä jotenkin osalliseksi ja osaksi sitä porukkaa, jossa he tekee ja toteuttaa.
Tämä on vähän sillä tavalla tässä, voi oikeastaan sanoa just sitä korona-ajan mukanaan tuomaa epävarmuutta, joka on ihmisten kohtaamisessa ja yhdessä tekemisessä, että meillä tätä vähän tossa yhdessä sukupolvessa on se korona osunut ikävästi siihen, että ei oo tullut sellaista kohtaamisen kulttuuria sillä lailla luontevasti, ja valmennuksen aikana meillä on tärkeässä roolissa myös uraohjaus ja tällainen ryhmäytyminen, ryhmätyön merkitys ja sen harjoituttaminen ja tota uraohjaus ja oman osaamisen tunnistamisen tärkeys näille nuorille.
Se on kaikki sellaista, mikä kyllä, jos ajatellaan yrityspuolta ja sitä ammattialaa, jonne he toivottavasti sitte sijoittuvat ja pääsevät, tekeen sitä merkityksellistä työtä, niin siellähän pitää osata se viesti välittää, kertoo, miltä musta tuntuu ja mitä mä osaan. Haluan kehittää tätä puolta itsessäni ja ja se, että yrityksissä pitää olla siis valmiutta myös tähän, että tulee puolivalmiita ihmisiä harjoitteluun taikka työhön tutustumiseen ja jonkinlaista joustavuutta siinä, että vois olla esimerkiks helpommin työpareja, joissa syntyy sitte sellaista.
Tää kaikki tämänkaltainen puhe aina on tietenkin tosi vaikeeta näinä aikoina, kun alleviivataan joka paikassa sitä tuottavuutta ja sitä taloudellista kasvua ja ajat ovat niukat ja tiukat. Mutta jotenkin se hyvinvointi ja se läsnäolon merkitys niin se on semmonen, mikä täs niinkuin haluttais välittää sinne yrityksillekin ymmärrettäväksi.
Tää on just se, mitä mä aattelen, että nää meidän hankkeet on sillai rinnakkaisia, että siinä on sellaista keskustelun ylläpitoa ja sen synnyttämistä.
[Mika Kylänen]
Paljon kulminoituu siihen tapaan toimia ja siihen, että myös ehkä sitä kautta siihen yritykseen erottautumiseen, että meillä toimitaan näin ja ja millä tavalla eletään niitä arvoja joka päivä, että ne ei vain olla möllötä siellä kotisivulla.
Mitäs Katri tästä AV UP -hankkeesta, niin mitä havaintoja te olette tehnyt nyt? Sit vaikka tän tilannekuvan tai teidän jonkun tuoreen julkaisun tai ihan noiden koulutusten tiimoilta.
[Katri Varjos]
No ensinnäkin täytyy sanoa, että toi mitä Sohvi tossa kertoi, niin kyllä se selvästi pätee myös tänne meidän audiovisuaaliselle alalle, joka kyllä on varmasti osa myös tätä teidänkin hankkeen kohde, kohdealoja.
Mutta, mutta ehkä audiovisuaalisella alalla perinteisesti on tehty töitä aina projektiluonteisesti ja se on ollut hyvin vahvasti tämmöstä aaltoliikettä aina. Mutta ehkä nyt eletään erityisen haastavia- haastavia aikoja, eli kyllä sielläkin korostuu tietysti yhteistyö ja tiimitaidot ja se miten ihmisiä esimerkiksi johdetaan ja huomioidaan?
Mutta ehkä mä haluaisin silti jotenkin nostaa nostaa tämmöisen jakamisen merkityksen nimenomaan ehkä myös siellä yritystasolla. Eli tota, mä uskon, että tulevaisuudessa se menestyksen avain on siinä, että me opitaan tekemään laajemmin yli rajojen ylittävää yhteistyötä ja me rohkaistutaan jakamaan asioita enemmän niin että voi syntyä yhdessä jotain sellaista, jota mikään yrityskään yksin ei ehkä saisi aikaiseksi.
Ja tota mä uskon, että se on sekä tämmöinen jatkuva oppiminen, yhdessä tekeminen on sekä ammattilaisten kehittymisen että sitten organisaatioiden kilpailukyvyn ja menestymisen näkökulmasta yks tämmönen olennainen asia.
Eli ehkä se mitä mä toivoisin ja viesti sinne on se semmonen tietynlainen kutsu tämmöiseen avoimempaan yhteistyön toimintakulttuuriin.
[Mika Kylänen]
Ja kyllä, tää monialaisuus on tosi tärkeä juttu ja mekin huomattu tossa Menestysresepti-hankkeessa myös sen toiveen tähän verkostoitumiseen, että jo sillon suunnitteluvaiheessa monet näistä yrityksistä haastoi meidät siihen, että miten järjestetään se hankkeen puitteissa tämmösiä yhteisiä jakamisen paikkoja sitten, että pystyy vähän ehkä niitä hyviä periaatteita puolin ja toisin sitte poimimaan.
Ja vaikka ne monet käytännöt ei sellaisenaan ehkä olekaan siirrettävissä paikasta toiseen. Ja sitä parempi mitä heikommin, koska se kertoo siitä yrityksen eri omanlaisuudestaan ja semmosesta, että meillä on just meille sopivat tavat toimia. Mä luulen, että ollaan löydettä se meidän viisasten kivi.
Mutta niitä periaatteita voi hyvinkin juuri, vaikka tää avoimuus, osallisuus ja- ja jakamisen meininki, niin tuota ja tekemisen meininki, niin nää on semmosia mistä voi hyvin ammentaa naapurista. Ja sit ne tavat on kuitenkin tärkeää ottaa se lusikka kauniiseen käteen ja ite rakentaa oman henkilökunnan kanssa sitten niitä tapoja ja tapoja toimia just meillä.
[Sohvi Sirkesalo]
Ja tähän liittyy just se, että tota että meidänkin valmennuksessa me alan ammattilaiset ja yritykset kohtaa nää nuoret ja toivottavasti myöskin kuulevat mitä nuoret ajattelee alan tulevaisuudesta ja omista mahdollisista töistään.
Että se just toi mitä sä Katri sanoit, niin tää jakaminen myös niin päin että kuunnellaan.
[Katri Varjos]
Eikä pelkästään sitä, että mitä ajatuksia heillä on omasta työurastaan tai toiveistaan, vaan myös sieltä voi tulla ihan uudenlaisia ajatuksia siitä, että miten yritykset vois toimia
[Sohvi Sirkesalo]
Niin, tätä just.
[Mika Kylänen]
Alkaen rekrytoinnista tai johtamisesta. Ja tietenkin se, että nuoremmat sukupolvet vaikkapa sosiaalisen median kanavissa tottuu tämmöseen aika nopeaan palautteeseen, instant gratificationiin.
Ja sit jos miettii yrityksen palautekulttuuri on silleen et nippanappa kerran vuodessa kehityskeskustelussa katotaan eteenpäin, että mitä teet ens vuonna ja missä projekteissa olet mukana, niin sitten se ei ehkä samalla tavalla ruoki sitä luontaista tarvetta tänä päivänä siihen, että sais palautetta - myös rakentavaa - vähän tiuhemmin.
[Sohvi Sirkesalo]
Ja tässä myöskin alan projektiluonteisuus ja kausiluonteisuus ja vaihtuvat ryhmät, tiimit ja porukat on erilaisia vähän eri projekteissa. Niin sen kaiken ymmärtäminen ja sietäminen niin siinä on paljo semmosta opittavaa siellä yrityspuolella ja sit myös näille nuorille niin kuin kertoa, harjoituttaa sitä taitoa että osataan kuunnella ja osataan avata suu silloin kun tuntuu siltä.
[Mika Kylänen]
Tuosta MERIT-hankkeesta ehkä semmosia nostoja meillä tässä TAMKin porukalla on, on ollut tuota erityinen painopiste työntekijäymmärryksen rakentaminen. Eli on sovellettu tämmösiä palvelumuotoilusta tuttuja asiakasymmärryksen rakentamisesta tuttuja näkökulmia siihen työntekijäkokemukseen ja sen kehittämiseen.
Ja ollaan rakennettu tämmösiä työntekijäprofiileja ja ollaan huomattu, että kun on työskennelty yhdessä näitten alan ammattilaisten työntekijäroolissa olevien ammattilaisten kanssa,niin sille on kyllä tilausta sille työntekijän äänen esiin saamiselle ja siellä on paljon sanottavaa.
Siel on semmoista tietynlaista patoumaa ja ketsuppipulloreaktiota nähtävissä. Kun, kun tota on se mikrofoni annettu ja tuota kun on ehkä totuttu siihen yhen megafonin malliin sitten enemmän ylhäältä alaspäin monella alalla monessa yrityksessä. Et se jotenkin sen työntekijän ymmärryksen merkitys.
Samalla tavalla kun pannaan paukkuja siihen erilaisten asiakkaiden ymmärtämiseen, niin myös työntekijöissä on niitä yksilöitä. ja tiettyjä asioita pitää olla yhteisiä ja aika rakenteisiakin. Mut sit se yksilön näkökulma on tosi tärkeä.
Plus sitten myös niitä esihenkilöitä, että ihmisillä on erilaisia polkuja esihenkilöksi ja erilaisia valmiuksia siihen ja erilaisia motivaatiotekijöitä siihen niin myös niitä pitää ehkä osata vetää oikeista naruista ja oikeassa kohtaa. Toiset tarvii enemmän tukea siihen position kasvuun ja toiset tarvii enemmän ihan työkaluja ja toiset tarvii enemmän sitten joitain ehkä tietynlaisia taitoja ja, ja niin edelleen. Ja ihmisten eri vahvuudet pitäis olla erilaiset eri lailla niinku hyöty hyötykäytössä.
Sit taas Menestysreseptistä ehkä toistan sen, että se on tosi tärkeetä rinnakkain tarkastella sitä tuottavuutta ja työhyvinvointia. Että ei niin, että me niinku- liian usein meillä on ollut Suomessa paljon tämmösiä EU-rahoitteisia hankeissa, jossa panostetaan jompaankumpaan. Mut se nimenomaan samanaikainen rinnakkain kehittäminen, niin se on erityistä ehkä tässä Menestysreseptissä.
Ja tosiaan ehkä siitä semmoinen kiinnostava nosto, millä on haluttu just sitä mitä sanoin, että miten jo johtotehtävissä olevat saa jakaan tuskaa.
Niin on järjestetty semmoinen muutosagentti valmennus, jossa eri yrityksistä yhdestä kahteen henkilöä sitten on tämmöseen pilottitoteutukseen päässyt mukaan.
Ja jatkossakin on ajatus, että yritykset tunnistais riveistään tämmösiä muutosagentteja, jotka vähän sieltä tekis sitä positiivista sisäistä myyräntyötä ja koittais toimia ehkä semmosena kymppinä ilman ehkä semmosta varsinaista esihenkilöroolia. Ja tuota siinä saadaan ehkä laajemmin porukka mukaan ja hoitaa vähän niinku omaansa ja sitä sisäistä yrittäjyyttä vauhditettua.
[Sohvi Sirkesalo]
Tos on just siis tulee mieleen heti se, että kun tota on hirveän vaikea niinku. Se ei siinä tuottavuudessa ja mitattavuudes välttämättä näy, että siellä on näitä tällaisia muutosagentteja, jotka kuitenkin sitte jossakin vaiheessa ennemmin tai myöhemmin heijastuu siihen tuottavuuteen oikeasti ja siihen tulokseen.
Kun se jos se fiilis on niin kiva ja hyvä ja koetaan siitä sellasta yhdessä tekemistä siinä niin.
[Mika Kylänen]
Kyllä, et se on vähän niinku rahaa laittais pankkiin tietyllä lailla. Samoin kun se osaaminen ja jatkuva oppiminen ja tästä voidaan jouhevasti siirtyä seuraavaan teemaan eli, eli:
[Mika Kylänen]
[00:25:29:15]
Mielellään teidän kanssa, Katri ja Sohvi, juttelisin vielä siitä osaamisen ja luovien alojen tulevaisuudennäkymistä, että millaiset osaamistarpeet siellä korostuu ja miten me ajattelemme tästä luovien alojen tai laajemmin elämysalojen tulevaisuudesta? Pelkästään Suomessakin, että pitääkö olla huolissaan vai onko meillä enemmänkin niitä positiivisia aikoja edessäpäin?
Eli totaa. Missä kantimissa se osaaminen alalla on jos mietitään näitä alan yrityksiä ja organisaatioita ja toisaalta mitä osaamistarpeita ootte panneet merkille omassa työssänne?
Jos vaikka sitten Katri haluat aloittaa?
[Katri Varjos]
No jos mä tartun ensin tuohon tulevaisuudennäkymiin, niin tota.
Niin kuin tässä jo vähän kävi ilmi, niin audiovisuaalinen ala on tällä hetkellä valitettavasti aika haastavassa tilanteessa. Eli siellä on tosiaan totuttu tällaiseen, sirpaleisuuteen ja projektiluonteisuuteen. Mutta että nyt tässä ihan viime aikoina on myös pitkän linjan ammattilaisilla ollut pidempiä työttömyysjaksoja, mikä on tietysti inhimillisesti todella haastavaa ja tota noin niin.
Mutta ehkä se mikä siellä mun mielestä voi ajatella, on tää tämmöinen valoisampi puoli tässä AV-alan tulevaisuudessani on se, että tämmöinen videosisältö ja audiovisuaalinen sitä, että sehän ei oo katoamassa mihinkään, vaan päinvastoin sitä tehdään koko ajan enemmän.
Ja se toinen puoli ehkä sitten on, että niin kuin tuolla World Economic Forumissakin Future of Jobs raportissa on listattu, niin kyllähän tällaiset luovan ajattelun, ongelmanratkaisun ja tämmöisen joustavuuden elementit tulee näyttelemään isoa roolia tulevaisuuden työelämässä. Ja mä uskon kyllä, että AV-alan ammattilaisilla on paljon niitä osaamisia jo olemassa tämän oman taustansa ja kokemuksensa ansiosta.
Ja mä luulen, että audiovisuaalinen ala on jonkinlaisessa suuremmassa murroksessa. Se tulee väistämättä lähivuosina muuttumaan aika paljon. Ja tietysti ehkä kaikilla aloilla tulevaisuudessa se muutos on ikään kuin normi ja jatkuvaa. Mutta mä uskon, että sieltä on myös mahdollista löytää paljon uudenlaisia tekemisen tapoja ja uudenlaista liiketoimintaa ja työllistymisen mahdollisuuksia.
Jos sitten taas mennään niihin varsinaisiin osaamistarpeisiin, mitä meidän tässä hankkeessa on havaittu ja löydetty, niin oikeastaan mä sanoisin, että ne on aikalailla kahtalaisia.
Eli on juuri tätä mistä Sohvikin puhui tossa aikasemmin. Eli on paljon tarvetta semmoiselle tietynlaiselle ryhmätyö taidoille tai kyvylle tehdä työtä muitten ihmisten kanssa. Tämmöset geneeriset taidot korostuu ja sitte toisaalta korostuu myös tämmönen liiketoimintaosaaminen ja johtaminen.
Mut sit siel on tiettyjä tämmösiä ikään kuin syväosaamiseen ihan konkreettisia asioita missä tarvitaan erityisosaamista, syväosaamista. Se on vähän semmoista kahtalaista tää tarve.
[Mika Kylänen]
Kyllä, et tuo AV-ala on samaan aikaan semmonen tosi, et siellä pystyy horisontaalisesti rakentamaan aika monenlaisia polkuja, mut sit se on tosi spesifiä.
[Katri Varjos]
Kyllä.
[Mika Kylänen]
Erikoisosaamista paikka paikoin.
[Katri Varjos]
Kyllä, juuri näin. Ite kun taustaa on erityisesti siellä tuottamisessa niin se on mun mielestä sitte taas semmonen mistä voi ammentaa tosi monelle- monelle alalle ihan yhtä lailla ku tottakai siitä niinku varsinaisesta luovasta työstä voi ammentaa monelle alalle. Että mä uskon, että sitä luovaa osaamista, niin sille on entistä enemmän kysyntää ihan kaikilla toimialoilla.
[Mika Kylänen]
Kyllä, kyllä.
Joo voin ennen kun Sohville puheenvuoron mä voin tiivistää tuosta MERIT-hankkeesta sen, mitä ollaan pantu merkille.
Että työntekijät tosiaan etsii yhä enemmän mahdollisuutta vaikuttaa siihen omaan työhönsä ja käyttää ja kehittää sitä osaamistaan. Ja sitten toisekseen tää yhteenkuuluvuuden tunne ja vaade, toive siitä kokea sitä yhteenkuuluvuutta on iso, iso ja kasvamaan päin.
Ja sitte myös se keskeinen juttu on se, mikä pitää otteessaan ja toimii semmosena liimana alalle, on se mahdollisuus tehdä työtä niin, että sillä on tosi vahva myönteinen vaikutus muihin ja vähän niinku hyvän tekeminen muille tyyppinen näkökulma ja myös ympäröivään yhteiskuntaan. Ja tämmönen tietty arvopohjaisuus korostuu varsinkin nuorempien sukupolvien kohdalla.
Ja tota samalla sitten taas tää kääntöpuoli niinkun siitä työn ehdoista, työn sirpaleisuus, projektimaisuus, teknologian lisääntyminen ja tämmöinen yleinen epävarmuus korostuu sitten taas. Ja niin se oikeestaan haastaa tätä johtamista semmoseen yhä ihmisläheisempään suuntaan, ihmistuntevaan suuntaan.
Ja sitten ollaan ehkä huomattu myös sen merkityksellisyyden osalta siitä on myös aiempaa tutkimusta, että ihmisille jotka on tämmöiset alat valinnut, niin se on jo lähtökohtaisesti tosi merkityksellistä. Et sitä ei tarvi ehkä sitä merkityksellisyyttä hieroa ihmisten naamaan, mutta nimenomaan pyrkiä vähentämään niitä kaikenlaisia säätöjä ja tämmösiä niinku häsläämistä eli luoda sitä selkeyttä sinne arkeen. Ja tosiaan niitä inhimillisiä kohtaamisia. Kun sitten jos se on hirveen kiireistä työ ja arki ja sit se on hirveetä säätämistä ja semmosta häsläämistä, niin se merkityksellisyys ei pääse kanavoitumaan ja ei tunnu siltä vaikka tekee itselleen merkityksellistä ja rakastamaansa työtä, niin se ei tunnu siltä kun siel on kaikkea muuta sälää koko ajan sitten, ja tuota näin.
Mut mitäs Sohvi? Toi on tosi aitiopaikka näihin nuorten mielenmaisemaan, siihen näköalattomuuteen, näköalojen merkitykseen. Niin mitä osaamistarpeita siellä näyttäytyy ja toisaalta miten sä ajattelet tulevaisuudesta nyt kun oot päässyt näitten nuorempien kanssa tekeen töitä?
[Sohvi Sirkesalo]
No täytyy sanoo ja kiittää niitä meidän ensimmäiseen valmennukseen osallistuneita ja nyt näitä, jotka on mukana tässä toisella valmennuskierroksella.Niin aivan loistavia ja innokkaita nuoria ihmisiä ja keskustelevat ja kysyvät ja on intoa. Ja täytyy toivoo, että se niinkun sitten jaksaa kantaa myös, myöskin tota sinne eteenkin päin.
Tässä tota tavallaan ajatellen tällaisten luovien alojen tulevaisuutta ja myös tätä tapahtuma-ala kentän tulevaisuutta niin hyväähän tässä on, että mekin niinku istutaan tässä ja jutellaan ja sitten Tapahtumateollisuus ry on tehnyt niin kuin ihan tuolla, tuolla tota loistavaa työtä ihan lainsäädännön muuttamiseksi ja kehittämiseksi, että nää tällaiset, että tälle alalle tulee raameja ja tätä tästä puhutaan.
Ja taas on sillä tavalla sanoitettu nyt paljon näitä asioita mitkä on. Mitkä on tavallaan helpottaa sitä tulevaisuuden hahmottamista myöskin, vaikka on nää omat ongelmansa olemassa.
Ja tota, että silloin kun mulla on tätä historiaa näissä asioissa, niin sillä lailla mä oon niinku tällä hetkellä jotenkin ihan positiivinen ton tulevaisuuden suhteen, että keskustelua on ja oikein- oikeanlaista toimintaa on.
Ja sitte tota. Ajatellen tällaisiin teknologisia muutoksia, niin siinähän on just se, että siis nuoret on niin täysin sinut tän kaiken digitaalisen maailman kanssa, ja voivat oikeasti antaa ja jopa opettaa siitä paljon tällä hetkellä keski-iässä oleville ja vanhemmille henkilöille, jotka pyörittää monia asioita näillä aloilla, kuitenkin.
Ja sitte se, että se kyseenalaistaminen tulee heti kuvaan siinä sit kun aletaan puhua ihan jollain tekoälytasolla, että onko näillä töillä tulevaisuutta. Mutta täähän on.
Koska siis elämystaloudessa on kyse on siitä kohtaamisesta ja yhdessä tekemisestä. Ja se kohtaaminen, joka tapahtuu ruudun kautta tai joka oikastaan laiskuuttaan ja käytetään tekoälyä eikä yhdessä pohdita miten tämän sanoisi tai näyttäisi paremmin.
Miten tästä tekis vaikuttavan videon tai vaikuttavan äänimaiseman tai vaikuttavan kohtaamisen tapahtumassa? Niin nehän on sellaisia missä, jos tehdään yhdessä jotain sellaista, mihin tekoäly ei koskaan kykene ja sieltä tulee kans tää tällainen yhdessä tekemisen ja meiningin korostuminen
Että totaa, et helpolla ei pääse niinku kukaan. Mutta totta, yhdessä tehden se on huomattavasti mukavampaa kuin tekeminen.
[Mika Kylänen]
Niin, kyllä.
Sanotaan, että jos haluaa päästä- päästä määränpäähän nopeasti, niin kannattaa mennä yksin. Mut jos haluaa mennä pitkälle niin sit kannattaa mennä jonkun kanssa.
Ja toi hienosti maalaa tätä kohtaamisia tämmösenä luovuuden dynamona tuossa- tuossa, mikä on tullut esille tuossa meidän Menestysresepti-hankkeessa. Me ollaan tunnistettu semmoisia teesejä ja vähän niinku myyttejä. Myyttejä, jotka pitää alaa niinku ikeen alla. Niinku tämmösiä mitäs sanotte näistä kuin: “työ tekijäänsä opettaa” tai “Mä oon vaan töissä täällä”? Tai “näin on tehty aina ennenkin.”
Niin tämmöset myytit jollain tavalla pitää liiaksi otteessaan, luo semmoisia kahleita. Ja sit kun on pystytty näkemään et hei, että sen sijaan et aina aatellaan, että työ tekijäänsä opettaa ja työ tekijäänsä kiittää, niin pannaan paukkuja siihen perehdyttämiseen ja palautekulttuurin kehittämiseen.
Tai sitten se “mä oon vaan töissä täällä”, niin jollain tavalla sitä aktiivisuutta, toimiutta, tämmöistä yhteistä tekemistä, mutta myös sitä jollain tavalla sen oman osaamisen jatkuvaa kehittämistä ja sisäistä yrittäjyyttä ruokittaessa vaikkapa miniprojekteilla. Ja tunnistetaan kun saadaan sitä dialogia käyntiin, niin voidaan tunnistaa ihmisen vahvuuksia ehkä sen ilmeisen työtehtävän ulkopuoleltakin.
Ja sitä kautta hän pääsee ehkä laajentaa ja näyttään työyhteisössäkin sitä omaa osaamista monipuolisemmin kuin vain hoitaan sen ruutunsa.
[Sohvi Sirkesalo]
Just näin, joo.
[Mika Kylänen]
Ja sitten tietenkin tää “näin on tehty aina ennenkin”, niin se on iso semmoinen johtamiskysymys, että niinku miten uskalletaan haastaa itseään. Ja liian usein ne ne yritykset, joissa tämmöistä strategista ajattelua ja strategista johtamista tai ylipäänsä strategiaa laaditaan. Strategisuutta on ja strategioita hyödynnetään, niin liian usein se visio ja missio on turhan yhteneväisiä, eli ei uskalleta ehkä hypätä.
Tai sitten on ajateltu se oma missio vähän enemmän sillä lailla “ehkä joku päivä”. Ja sen sijaan semmonen niinku työn tarkoitus ja tämäntyyppiset asiat, niin- niin ne on tärkeää kirkastaa mut ne on myös tärkeää jakaa, kenties ehkä yhdessä rakentaa alusta asti. Ja tuota ehkä vielä vähän tästä MERIT-työstä, mitä ollaan pantu merkille, niin just se työn merkityksen ja sen kirkastaminen on tosi tärkeää ja sit sen johtamisen.
Et tänä päivänä johtaminen on moninaisuuden johtamista ja se vaatii omanlaisiaan taitoja. Ja meillä on esim. ollut näitä esihenkilövalmennuksia sitten Lapin Ammattikorkeakoulun toimesta ja siellä on muun muassa tän tyyppisiä työn merkitykseen, moninaisuuden johtamiseen, palautekulttuuriin, esihenkilönä kasvamiseen kun monesti alalla on se, että hyvin ruutunsa hoitavasta tuleekin omiensa joukosta, sitten kasvetaan siihen tai nimitetään siihen esihenkilörooliin ja se ei välttämättä tapahdu niinku mentaalisesti sitten yhdessä yössä. Ja osaaminen ehkä lähdetään kartuttamaan sitä ja vahvistaa sitä osaamista sen nimityksen jälkeen. Siellä tapahtuu monesti tämmösiä juttuja.
Ja sitten tosiaan se työpaikan pitovoimat, et se työyhteisö - varmasti näissä myös projektiluontoisissa työtehtävissä - kuitenkin näyttäytyy semmosena voimavarana. Että mitäs tämmöset aihepiirit teijän- teijän hankkeissa resonoi? Mitä meillä nää esihenkilövalmennukset on ollut pelkästään tämmösiä aiheita.
Niin miltä kuulostaa, Katri?
[Katri Varjos]
Tässä tuli paljon asiaa joihin vois tarttua-
[Sohvi Sirkesalo]
Joo, mua kans rupes oikeen hengästyttää.
[Katri Varjos]
Niin. Mutta jos mä nyt aloitan tuosta mitä sä viimeisimmäksi sanoit, niin ehkä ajattelen, että audiovisuaalisella alalla tyypillisesti ihmiset suhtautuu työhönsä aika intohimoisesti, mikä on sekä hyvää, mutta on joskus myös tietyllä tavalla raskas asia. Tietysti koska ala on aika vaativa ja nopeatempoinen.
Mutta joka tapauksessa mä ajattelen, että siellä ihmiset kokee aika pitkälti tekevänsä varmasti merkityksellistä työtä. Ja toisaalta myös se, että siellä ehkä ei ihan päde toi “tehdään niin kuin ennenkin on tehty”, koska siellä ollaan ikäänkuin kokoajan uuden äärellä ja aina mietitään projektikohtaisesti, että miten tämä projekti on tavallaan järkevintä niin sanotusti toteuttaa tai mitä- mitä uutta voisimme tässä kokeilla.
Se missä meillä on ollut niinkun ihan selvästi kehittämisen paikka ja haasteita, niin on varmasti se työhyvinvointi ja se vastuullisuus ja ihmisten jaksaminen ja ihmisten johtaminen. Siihen on onneksi viimevuosina kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota ja muun muassa AV UP:in avaushanke on siellä tehnyt tosi hyvää työtä. Mutta varmasti siellä on vielä syytä ja paikka ja mahdollisuuksia kehittyä nimenomaan siinä niinkuin ihmisten johtamisessa ja niissä alan toimintatavoissa, toimintakulttuureissa.
Mut sitten mä ehkä nostaisin tähän vielä yleisenä tämmöisenä ikään kuin isompana alan asiana tällaisen vähän saman, mistä jo aikasemmin tossa oli puhetta. Niin meillä on noussut tuolla meidän, erityisesti meidän tämmösis työpajan keskusteluissa ehkä tämmönen ikään kuin asennemuutoksen tarve esille.
Tässä me ei niinkään tietenkään puhuta yksilöistä ja alan ammattilaisista, vaan enemmän niinkun tästä ikään kuin isosta- isosta kuvasta ja nimenomaan toimijoiden yhteistyöstä. Eli miten me voitas ikäänkuin tätä suomalaista AV-alaa nostaa siinä niinkuin arvonluonnissa, arvoketjuissa vähän toisenlaiseen rooliin? Miten me voitais niinku aidosti esimerkiksi hyödyntää paremmin meidän tämmöstä aineetonta oikeutta, IP:tä, että miten me voitais rohkeammin tehdä uudenlaisia asioita, saada sitä kasvua ja myös sitä kansainvälistymistä?
Että nää ei tietenkään oo missään nimessä helppoja asioita. Mutta mä uskon, että se lähtee paljon myös juuri siitä semmosesta asenteesta, että me halutaan tällaista muutosta tehdä yhdessä. Että toi mitä Sohvikin mainitsi tuosta tapahtumapuolen Tapahtumateollisuuden roolista esimerkiksi, niin siellähän on kyetty kuitenkin tekemään tosi isoa muutosta alalla ja ehkä sen tyyppistä vielä kaipais tänne meillekin, vaikka siis siellä tehdään paljon hyvää. Hyvää työtä tottakai.
Mutta tota. Mutta se ehkä nyt tässä tämmöisenä yhtenä viestinä voisi olla.
[Mika Kylänen]
Joo. Hienosti kytkeytyi tähän elämystalouden ydin ajatukseen, että kysymyshän ei oo siitä, vaan siitä elämyksestä sisältönä.
[Katri Varjos]
Just näin, joo!
[Mika Kylänen]
Vaan katsojakokemuksena vaan- vaan sitten myös siitä tämmöisestä jalostusarvon kasvattamisesta ja siitä ravintoketjupaikan ikään kuin kipuamisesta.
Että mitä me viedään Suomesta? Kun me viedään AV-alan osaamista, osaajia tai tuotantoja tai konsepteja ja miten me myös monetisoidaan ja kapitalisoidaan se jollain tavalla se arvo, joka siellä piilee ja miten se jakautuu myös sille koko arvoketjulle, eri pienemmillekin toimijoille sitten niin, että siellä on paljon semmoisia rakenteellisia dilemmoja siinä.
Mutta sä viittasit siihen asennemuutoksena nimenomaan, että aletaan nähdä ehkä uudelleen tai toisin. Se, että missä bisneksessä me oikeastaan ollaan tai halutaan olla mukana? Niin se on kyllä hyvin tervetullutta.
Ja tää oli myös kiinnostava nosto siinä, että- että kun mietitään vaikka ravintola- ravintolan liiketoimintaa tai majoitusliiketoimintaa,
niin se on kuitenkin aika semmoista pitkäjännitteistä, että se rytmi on se, että nyt taas ens viikon lounaslistaa ja kesän ruokalistaa - nekin voidaan nähdä semmoisina projekteina. Ja monen ravintolan elinkaari on kohtuullisen lyhyt, että ne on monelle yrittäjälle semmoisia projekteja, varsinkin tuolla fine dining -puolella.
Mutta sillä lailla niinku toi, että vois ehkä ripauksen tuosta AV-alan kokeilu- ja projektimentaliteetistä tuoda tänne niinku vakiintuneempiin kivijalkayrityksiin, jossa sitten ehkä nähtäs se, että ei me saada ajatella “näin on tehty aina ennenkin”, vaan jokainen projekti on aina uusi mahdollisuus tehdä jotain rohkeasti toisin. Ja tietenkin miten lähetään projektiin? Katsotaan miten maailma on muuttunut, mitä trendejä on ja minkälaista se kuluttajakäyttäytyminen on? Ja näin poispäin. Niin se on- se on ihan “keitä yhteistyökumppaneita me tähän projektiin otetaan mukaan” ja se ois ihan tervettä, ehkä semmoista ristiinpölyttämistä.
[Katri Varjos]
Ja lisään tuohon vielä, että ehkä sitten taas meidän audiovisuaalisella alalla voitais ottaa tästä projektiluonteisuuden Ikään kuin rinnalle myös tämmöstä strategisempaa vähän pitkää pidemmän linjan ajattelua, että tota.
Ja sitten tietysti tämmönen niinku kyky verkostoitua on yks olennainen asia siellä, että sanoit niin se luova sisältö on tietysti siellä keskiössä. Tavallaan sen pitää olla kunnossa, jotta meillä on jotain, mitä me voidaan esimerkiksi kehittää ja viedä maailmalle.
[Mika Kylänen]
Ja suojata.
[Katri Varjos]
Kyllä. Mutta- mutta toki audiovisuaalinen ala kuin moni muukin ala on sit myös ennen kaikkea sitä ihmis- ja luottamusbisnestä siinä mielessä, että sitä kauttahan se menestys myös sitten rakentuu.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Joo, että tällainen dialogi tai tasapaino sen luovuuden ja rutiinien välillä, että miten se löydetään, niin siinä on ehkä se semmoinen avainkysymys monelle, että mikä on se meidän yrityksen mix-yhdistelmä luovuutta ja rutiineja, vakiointia, vartiointia. Mitä tehdään eri tavalla, mitä tehdään samalla tavalla ja näin pois päin.
[Sohvi Sirkesalo]
Ja tota tää meidän podcast tulee kestämään kohta kaks tuntia, kun mä innostuin tästä nimittäin sitä näkökulmaa tuomaan tähän esiin, että tota et okei mitä meiltä viedään?
Mut koska elämystalouden yhtenä asiana on tää tapahtumamatkailu ja tällainen et mitä me, keitä me tänne tuodaan? Miten me saadaan ihmisiä Suomeen? Ja tässä on hirveen valtavasti kaikenlaista, potentiaalia ja kaikenlaista kehittämistä, vielä kun otetaan huomioon kaikki kulttuurimatkailun käyttämättömät ideat, joita on tuolla paikallisella tasolla.
Siihen on monia hankkeita nyt menossa ja eri puolilla tehdään, mutta just et niidenkin keskenään siis sellainen sitten näkyväksi tuleminen ja tietoiseksi tekeminen vähän laajemmalle porukalle, kuin sille tietylle seutukunnalle, että tota.
Ja nää on sellaisia asioita, joita mä haluisin myös noille nuorille, kun kaikessa hirveen helposti korostuu se isous ja suuruus, ja pääkaupunkiseutu ja isot kasvukeskukset. Niin se, että löydetään myös se mitä tapahtuu siellä välissä niitten kasvukeskusten välissä ja minkälaisia ja minkälaisia tapahtumia siellä on mahdollisuus rakentaa ja kehittää, joissa sit oikeesti toteutuu se sellainen kohtaaminen helpommin ehkä ku se, että vaan isona jonona ja kuljetaan johonkin stadionille ja huudetaan yhdessä jonkun ison bändin mukaan ja sitten taas lähdetään joukkona pois.
Et siis tää tällänen niin kuin- ja tää liittyy myös tähän mitä teillä MERIT:issäkin varmaan on ollut tää tämmönen niinku moninaisen ryhmän kanssa toimiminen, joka pätee myös siihen kaikkeen yleisöön ja niihin käyttäjiin ja niihin katsojiin. Et meil on todella niinku moninainen tää meidän yhteiskunta tällä hetkellä.
Ja tota, sen kaiken- kaiken niinkun kanssa yhdessä toimiminen asettaa omia haasteitaan moneen- moneenkin tahoon, sekä työnantajapuolelle että sitten myös tuolla nuorten keskuudessa siihen, että et miten me kohdataan nää kaikki erilaiset nuoret. On yllättävän kyllä siis, tai onkin tietenkin, niin ei oo vielä niin lukkiutuneita tiettyihin ennakkoasenteisiin, vaan on avoimia. Parhaimmillaan kyllä hyvin monenlaisille.
Mutta mutta siis jotenkin se, että se tunnustettas ja sitä osattas johtaa ja käyttää hyväksi myös. Siis ei käyttää hyväksi vaan tota hyödyntää näissä yhteisissä tekemisissä monenlaisten ideoiden, monenlaisten näkemysten, monialaisten, erilaisten identiteettien yhdessä toimiminen.
[Mika Kylänen]
Kyllä joo. Just näin. Hei, on yhteenvedon aika eli- eli tota tässä podcastin nelosjaksossa ollaan vaihdettu ajatuksia samankaltaisten aihepiirien kanssa painivien hankeasiantuntijoiden kesken.
Ja tosiaan niitä keskeisiä terveisiä - niin Polkuja elämystalouteen, kuin AV UP - Uutta osaamista AV-alalle, kuin Menestysresepti - työn sujuvoittaminen, tuottavuus ja työhyvinvointi ravintola-alalla ja sitten tää meidän merkityksellisen työntekijäkokemuksen äärellä oleva MERIT-kehittämisohjelman kesken. Ja ollaan tarjottu meidän kuuntelijoille matkaeväitä niin tästä osaamisesta, tulevaisuudesta, kuin siitä, että millainen oikeastaan kaliiperi ja voima näissä tämmösissä EU-osarahoitteisessa hankkeissa onkaan alan eteenpäin viemiseen.
Ja tietenkin sitä tehdään sitten ihmisille ja tarvitaan näitä kohtaamisia, että- että sillä lailla semmonen tarjonnan ja kysynnän laki niissä pätee, että se on samaan aikaan haaste meille toteuttajina saada ihmisiä osallistumaan, mutta myös sitten tietenkin niille osallistujille, miten se tieto heidät löytää ja kuinka he löytää sitten aikaa on sitten työntekijänä tai- tai vaikkapa sitten alalle tulevana tai johtotehtävissä olevana.
Niin miten siitä omasta arjesta näkee- näkee tän arvokkaana ajankäyttönä tän hankkeiden tilaisuuksiin osallistumiseen ja mietin, että tässä kohtaa vois olla mahdollisuus paitsi tämmöiseen loppukaneettiin mitä haluatte vielä jättää kuulijoille joko tuolta edeltä tai ikään kuin semmosena pointtina omasta näkökulmastanne huomioitavana. Tai sitten just, että jos haluatte nostaa esille jotain ajankohtaisia tilaisuuksia esim kesäkuussa tai syksyllä, niin mitä on tulossa?
Jos haluatte tätä podcastia hyödyntää tämmösenä viestintäkanavana, niin tuota mitäs Katri, niin mitä haluaisit tästä nyt semmosena loppukaneettina - onko jotain mistä kannattas olla olla pulssilla tai mistä teidän hankkeesta löytyy lisätietoa?
[Katri Varjos]
Hankkeesta löytyy lisätietoa AVUP.fi-sivulta. Niin kuin sanottua, niin meillä hanke päättyy tämän vuoden lopussa ja syksyllä meillä on vielä tulossa tilaisuuksia, keskusteluja, ja sitte tietysti tää meijän julkaisu, jossa sitten näitä toimintamalleja ja käytännön esimerkkejä ja muuta on mukana, niin niiden äärellä kannattaa olla ensi syksynä.
Ja nyt kun kesää kohti mennään, niin ehkä mä haluaisin istuttaa sellaisen mahdollisuuksien mindsetin ihmisille. Se olkoon mun viimeinen tervehdys tässä keskustelussa.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Se tarjoaa paljon mahdollisuuksia.
[Sohvi Sirkesalo]
Täällä tota, mul ei oo mitään noin tyylikästä suunnitteilla vastaukseks minkäänlaista runkoa.
Mutta terveisinä siis sellasta, että mehän lähdetään näitten valmennettavien nuorten kanssa. Tää meidän porukka liikkuu tuolla kesätapahtumissa, isommissa ja pienemmissä ja muuallakin kuin rockfestivaaleilla käydään.
Käydään tota taidetapahtumissa ja kirjallisuustapahtumissa ja niin pois päin, että tota. Jotenkin se sellainen se, että tota näkyy sellainen positiivinen meininki ylipäätään olemisessa, niin se olis kauhean kiva.
Ja meillä siis tämän hankkeen- hankkeen sanoin niinku fiksusti muotoillen, niin vois sanoo että tota. Meidän hanke on- aktiivinen valmennus päättyy lokakuussa ja sen jälkeen me sitten aletaan kirjoittaa auki tätä konseptia, jota me ollaan tässä kehitelty et miten tämän kaltainen valmennusohjelma auttaa toimialan yrityksiä ja organisaatioita löytämään ja saamaan näistä nuorista innokkaista sitä sellaista uutta energiaa alalle, joka opettaa sitten myös tätä moninaisuutta ja muuta ja uusia toimintatapoja yhdessä yritysten kanssa. Että tota tätä konseptimallia me tullaan esittelemään vuoden 2027 alkualussa tai jo tämän vuoden lopussakin joka puolella.
Ja sit meil on tämmöisiä podcasteja, hei! Etsikää tota HUMAK:in kanavilta ja TAMK:in kanavilta “Polkuja elämystalouteen” nimellä. Siel on meidän uraohjausasiantuntijat tehneet neliosaisen podcast sarjan, jossa keskustellaan nimenomaan tästä yksilöohjauksesta. Ja totta tällasesta niinkun sen kaltaisesta oman polkunsa löytämisestä, jota he toteuttaa näitten meidän nuorten kanssa.
[Mika Kylänen]
Hyviä terveisiä! Tosta MERIT-hankkeesta. Nostaisin esille meijän- meijän päätöswebinaarin toinen kuudetta (2.6) yhdeksästä yhteentoista otsikolla “Vetoa ja pitoa”, ja siellä tosiaan päästään kuulee hankkeen päätuloksista, muun muassa tämmöisestä sähköisestä oppaasta, jossa kootaan parhaat palat näistä merkityksellisen työntekijäkokemuksen johtamisesta niin työkaluina kuin näkökulmina mukaan.
Ja sitten siellä mukana myös paneeli, jossa on matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alan edustusta siitä, mitä se työn merkityksellisyys jotenkin näyttäytyy erilailla eri vaiheissa urapolkua.
Ja saman viikon neljäs kuudetta (4.6) torstaina on sitten työn sujuvoittamisesta tämmönen webinaari kanssa yhdeksästä yhteentoista, ja siellä päästään pääsääntöisesti kuulemaan ravintola-alan yritysten kokemuksia näistä kokeiluista - niin sujuvoittamisen, tuottavuuden kuin työhyvinvoinnin tiimoilta. Ja sen Menestysresepti-hankkeen päätöstilaisuus on sitten tuolla syyskuun puolivälissä.
Ja näin ehkä nää kotisivut vielä- vielä myös näistä. Eli MERIT-hankkeen kotipesänä toimii tämmöinen www.merkityksellinentyo.fi.
Ja sitten tää Menestysresepti, Suomen toiseksi kuuluisin menestysresepti siis, niin tuota on sitten sujuvuudestakilpailuetua.fi.
Mut hei, kiitoksia keskustelijoille! Kiitos, Katri Varjos!
[Katri Varjos]
Kiitos!
[Mika Kylänen]
Kiitos, Sohvi Sirkesalo!
[Sohvi Sirkesalo]
Kiitoksia!
[Mika Kylänen]
Ja tosiaan tän tota Kohti merkityksellistä työtä -podcastin viimeinen episodi, viides jakso, jossa vieraana on Petra Kytölä ja Jari Leskinen tuolta tapahtuma alan sykkeestä, on sitten kuunneltavissa niin ikään tuossa kesäkuun alussa.
Ja kiitoksia kuuntelijoille ja hei hei!