Melkein elämää -kirja tuo opiskelijoiden tuskan esiin koronapandemian ajalta

– Halusin kirjassani nostaa esille ongelmia, joita etäopetus on aiheuttanut. Minusta tuntui, että korkeakouluopiskelijat oli unohdettu keskustelusta täysin. Halusin tuoda korkeakouluopiskelijoiden äänen kuuluviin, Rita kertoo. 

100 viestiä ja mielenterveysongelmia  

Kirja ”Melkein elämää” ilmestyi joulukuussa 2021 ja siihen päätyi 29 opiskelijan tarina. 

Kaikki lähti siitä, kun Rita huomasi, että muillakin opiskelijoilla oli samanlaisia kokemuksia etäopiskeluista. Kirjaprojektia varten hän perusti Instagram-tilin, missä hän etsi korkeakouluopiskelijoita, jotka halusivat kertoa oman tarinansa. Rita sai opiskelijoilta yli 100 viestiä. Yhteydenottojen määrä kertoi hänelle, että korkeakouluopiskelijoiden hätä oli suurempi kuin hän oli edes tajunnut. 

Tarinansa kertoneet opiskelijat kokivat yhteiskunnan ja korkeakoulujen hylänneen heidät. Sen lisäksi moni oli huolissaan omasta ammattitaidostaan, sillä ei kokenut saavansa tarpeeksi laadukasta opetusta etänä.  

– Varsinkin terveydenhoitoalan opiskelijat joutuivat opiskelemaan etänä asioita, joita normaalisti harjoiteltiin käytännössä. Toinen huolestuttava asia olivat kasvaneet mielenterveysongelmat, Rita kertoo. 

Kirjan opiskelijoille usko tulevaan oli hiipunut: uskoa lähiopetukseen pääsemistä ja rajoitusten vähenemistä ei enää ollut.  

Ritan mielestäni lähiopetukseen olisi pitänyt siirtyä jo helmikuun alusta lähtien.  

– Tuntui pahalta, että suurin osa opiskelijoista oli etäopiskelun varassa. Itse sain lähinnä päähän taputtelua, kehotuksia kahvitella Zoomissa luokkakavereiden kanssa ja ”koittakaa kestää vielä hetki” -lausetta. Ammattikorkeakoulu tarjosi kyllä muun muassa matalan kynnyksen keskusteluapua, mikä on toki hienoa, mutta se oli mielestäni ongelman jälkihoitoa, ei ehkäisyä.  

Asiat eivät muutu hetkessä - tukea muutostilanteessa tarvitaan edelleen 

TAMK on siirtynyt nyt lähiopiskeluun ja kampuksille loppukevään 2022 ajaksi. Opetus toteutetaan lähiopetuksena mahdollisimman laajasti.  

Rita pelkää, että siirtyminen takaisin kampuksille ei ole opiskelijoille mutkatonta.   

– Sosiaaliset tilanteet saattavat tuntua monista ahdistavilta palatessa kampuksille. Kaikki ei muutu ennalleen sormia napsauttamalla, vaan tämän kanssa tullaan kamppailemaan vielä kauan, Rita sanoo. 

Rita opiskelee vielä hetken unelmiensa korkeakoulussa, mutta ajatukset ovat ristiriitaiset.  

– En ole missään vaiheessa päässyt nauttimaan opinnoistani. Mietin, mitä kaikkea olisin voinut saavuttaa, jos olisin saanut keskittyä täysipäiväisesti vain opintoihini, taistelun ja selviytymisen sijaan.    

Rita toivoo, että kirja lisäisi ihmisten empatiakykyä. Jokainen kirjan tarina on tosi, kaikki pelot ja surut ovat oikeiden ihmisten pelkoja ja suruja.  

– Moni on kiitollinen siitä, että olen kirjoittanut kirjan, joka keskittyy korkeakouluopiskelijoihin. Kirjani on toiminut myös vertaistukena.  

Teksti: Arja Hautala
Kuva: Renata Brito