KM Jan Varpasen väitöskirja luo uutta ymmärrystä siitä, mitä kasvatus voi olla. Tutkimus keskittyy kanssaolemisen käytäntöihin. Ne ovat arkisia tekemisiä, kuten leikkiä, keskustelua tai taiteen äärellä oleilua, joita kasvattajat usein tekevät lasten kanssa.
Varpasen mukaan tällaisten kohtaamisten kasvatuksellista arvoa ei ole täysin osattu sanoittaa kasvatusfilosofiassa.
– Kasvatusteoriat keskittyvät opettamiseen ja oppimiseen. Kirjallisuudesta voi jopa saada sellaisen kuvan, että mitään kasvatusta ei tapahdu, jos joku ei opeta tai opi. Leikissä lapset toki oppivat paljon asioita, mutta tapahtuu siinä paljon muutakin. Sitä ’muuta’ sanoitan tutkimuksessani, Varpanen kuvailee.
Kanssaolemisen käytännöissä rakennetaan suhdetta lapseen
– Kun vaikkapa leikkiä katsotaan filosofisesti, siinä on ihan mielettömiä syvyyksiä! Varpanen intoilee.
Kanssaolemisen käytännöissä kysytään elämän merkityksen perään, mutta konkreettisesti ja arkisesti. Kun leikkimaailmaa tai taideteosta rakennetaan yhdessä, aikuinen ja lapsi tulevat pohtineeksi, mikä tässä maailmassa on huomiomme arvoista.
Varpanen kertoo arvostavansa filosofi Hannah Arendtin huomiota siitä, että lapset ovat uusia tulokkaita keskuudessamme. Kasvatusteoreettisessa keskustelussa Arendtin huomio on tunnettu ja paljon käytetty. Sen kuitenkin ajatellaan usein tarkoittavan sitä, että lapset tarvitsevat erityislaatuista opastusta, eräänlaista johdattelua maailmaan. Varpanen haluaa kuitenkin painottaa toista näkökulmaa Arendtin ajatuksessa.
– Mitä uusien tulokkaiden kanssa tehdään, kun kyse on vaikkapa illanistujaisista? Ei vieraita ainoastaan opasteta. Heihin yritetään myös tutustua, otetaan lasillinen yhdessä, keskustellaan elämästä. Kanssaolemisen käytännöt, kuten vaikkapa leikki, ajavat mielestäni samaa asiaa kasvatuksen kokonaisuudessa. Niiden avulla rakennetaan suhdetta lapseen, toivotetaan hänet tervetulleeksi yhteiseen maailmaamme, Varpanen tiivistää.
Varpanen työskentelee parhaillaan Tampereen yliopistossa Mikrobilapsuus-tutkimushankkeessa postdoc-tutkijana liikkuen joustavasti Political Philosophies and Sociologies of Education (POISED) ja Early Childhood Education Institutions, Policies and Practices (ECEPP) -tutkimusryhmien välillä. Varpanen on mukana myös Kasvatuksen historian ja filosofian tutkimusverkoston johtoryhmässä.
Väitöstilaisuus perjantaina 31. tammikuuta
KM Jan Varpasen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja A Place Regained – Re-imaging Education with Immanence tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 31.1.2025 klo 12.00 alkaen Linna-rakennuksen salissa K103 (Kalevantie 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Karin Murris Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii apulaisprofessori Antti Saari Tampereen yliopistosta.
Tutustu väitöskirjaan.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.