Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee uralilaiskielten historiallisen taustan, suomen aseman lähisukukielten joukossa sekä kantasuomen eri vaiheet. Hän osaa määritellä äänne-, muoto- ja sanatasolla keskeisimmät suomen kielen varhaisvaiheita koskevat kielenmuutokset ja ymmärtää, miten nämä muutokset edelleen vaikuttavat esimerkiksi sanojen taivutuksessa. Opiskelija tuntee kielenmuutoksen teoriaa.
Sisältö
Suomen kieli kielikuntansa jäsenenä, kantasuomi, kielen muuttuminen (äännekehitys, merkityksenmuutokset, sanaston uusiintuminen) ja kieliopillistuminen.
Vaadittavat opintosuoritukset
Suoritusvaihtoehto
1
Kohderyhmät:
Tutkinto-ohjelman omat opiskelijat
Muut opiskelijat
Avoimen yliopisto-opetuksen opiskelijat
Tohtoriopiskelijat
Vaihto-opiskelijat
Osallistuminen opetukseen
suomeksi
Luennot ja oheiskirjallisuus.
Arviointi
ja arviointiperusteet
Numerolla 1-5.
Tentin perusteella.
Kirjallisuus/Oppimateriaali
Häkkinen, Kaisa 1990. Mistä sanat tulevat: suomalaista etymologiaa. SKS, s. 162–276;
Lehtinen, Tapani 2007. Kielen vuosituhannet: suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen. SKS;
Itkonen, Terho 1983. Välikatsaus suomen kielen juuriin. Virittäjä 87, s. 190–229 ja 349–386; Johanna Laakso 2001, The Finnic languages. - Östen Dahl & Maria Koptjevskaja-Tamm (toim..): The Circum-Baltic Languages: Typology and Contact. Studies in Language Companion Series 54. Amsterdam/Philadelphia: Benjamins. 179-212;
Itkonen, Esa 1998. Mitä on kieliopillistuminen. - Pajunen, Anneli (toim.): Kieliopillistumisesta, analogiasta ja typologiasta. Suomi 185: 11–41.
yksi artikkeli teoksesta Tapani Lehtinen - Lea Laitinen (toim.): Kieliopillistuminen. Tapaustutkimuksia suomesta. Kieli 12. S. 6-19. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.