Kielen sanoilla ja niiden yhdistelmillä on monia tehtäviä: niillä nimetään olioita, ilmaistaan tuntemuksia ja väitetään yhtä ja toista itsestä, toisista ja maailmasta. Ilmaisuilla, niiden painolla tai intonaatiolla myös kysymme ja epäilemme. Joidenkin filosofien mukaan ulkoinen kieli on ajattelun koti, toiset taas väittävät, että se on väline, ajattelun ilmaisua. Tällä kurssilla keskitytään tarkastelemaan yhtä kielen käyttötapaa. Sen aiheena ovat arvostelmat ja väitteet eli assertiot, siis sellaiset kielenkäytön tavat, jotka liittyvät uskomuksiin ja ns. propositionaaliseen tietoon. Kurssi koskee sekä ns. arkikieltä että tieteellisten tutkimusten kieltä.
Kun esitämme arvostelman tai väitämme jotakin, mitä silloin tapahtuu? Sitoudummeko johonkin? Lankeaako meille joitakin velvollisuuksia? Haluammeko kuulijan uskovan saman kuin me uskomme? Vai väitämmekö vain kokeillaksemme, mitä saamme väitteellä aikaan ympäristössämme? Arvostelma- ja assertioteoriat yrittävät vastata mm. näihin kysymyksiin. Kurssilla tarkastellaan arvostelman ja assertion käsitteitä, tutustutaan arvostelma- ja assertioteorioihin sekä niiden epistemologisiin, ontologisiin ja eettisiin sitoumuksiin ja arvioidaan niiden eri puolia kriittisesti. Kurssin sisältö on seuraava:
Kurssin aihetta koskevaa kirjallisuutta:
Jessica Brown and Herman Cappelen (eds.), Theories of Assertion
Wayne M. Martin, Theories of Judgment: Psychology, Logic, Phenomenology
Kurssi sopii aine- ja syventäviin opintoihin (kielifilosofian ja epistemologian sekä ontologian ja metafysiikan kohtiin).
Luennot: 2 op; oheiskirjallisuus, joka ilmoitetaan kurssilla: 3 op; yhteensä 5 op