Kun koronavuodelle tyypillinen, ties kuinka mones Teams-kokous käynnistyy, Minna Hankaniemeä naurattaa. Syy on se, että videoyhteyden toisessa päässä toimittaja yrittää epätoivoisesti korjata taustalta pois baarikaapin siivousurakan rippeitä.

Tällaiset ja monet muut ovat arjen yllätyksiä, jotka pienen pieni virus on tuonut tullessaan.

Mennään kuitenkin tärkeimpään eli Hankaniemeen.

Viime vuonna Virustautien tutkimussäätiö valitsi Tampereen yliopistossa työskentelevän Hankaniemen vuoden nuoreksi virologiksi. Kovan työn huomioiminen on suuri kunnia, mutta Hankaniemeä titteli myös hieman huvittaa. Ikää ajokortin mukaan on jo 42 vuotta, mutta tiedettä Hankaniemi tekee vielä hetken Suomen Akatemian tutkijatohtorin statuksella.

– Taidan kyllä olla Suomen vanhin nuori virologi. Ehdin juuri ja juuri saada tittelin, ennen kuin siirryn senioritutkijaksi, Hankaniemi nauraa.

Sitä hän tekee usein. Kun Hankaniemi jätti edellisen työnsä Helsingissä, työkaverit sanoivat haluavansa äänittää hersyvää naurua talteen pahan päivän varalle. Tampereella Hankaniemen johtaman tutkimusryhmän opiskelijat kertovat Hankaniemen löytyvän sieltä, mistä nauru raikuu.

– Olen sellainen ihminen, jolla lasi on mieluummin puoliksi täynnä kuin puoliksi tyhjä.

Sellainen asenne on hänen työssään välttämätön. Pessimismillä viruksia ei voiteta.

Vahingossa virusten pariin

Tarina pienestä tiedetytöstä, joka jo lapsena halusi selvittää virusten salat, olisi vetävä. Usein elämä on kuitenkin tarua pelkistetympää.

– Päädyin virusten pariin lähes vahingossa, Hankaniemi sanoo.

Virus on loinen. Se ei pärjää tai kykene lisääntymään solujen ulkopuolella. Silti näin alkukantainen eliö voi pistää koko maailman sekaisin. Se on kiinnostavaa.

Se tapahtui 2000-luvun alkupuolella. Hankaniemi oli muuttanut Jyväskylästä Helsinkiin ja työskenteli väitöskirjansa parissa professori Olli Ritvoksen tutkimusryhmässä, joka tutki munasolujen kasvutekijöitä. Toisin sanoen sitä, miten yksi geenivirhe voi aiheuttaa sekä totaaliseen hedelmättömyyden ja toisaalta normaalia paremman hedelmällisyyden eli kaksoisraskauksia.

– Itselläni on kaksoisveli, minkä vuoksi aihe kiinnosti minua henkilökohtaisesti. Samalla moni pariskunta jää tahattomasti lapsettomaksi, joten koin aiheen tärkeäksi.

Ritvoksen ryhmässä Hankaniemi alkoi tutustua viruksiin. Tutkimusryhmässä kehiteltiin niin sanottuja adenovirusvektoreita. Vapaana esiintyessään adenovirus aiheuttaa flunssaa, mutta biolääketieteen menetelmin adenoviruksia voidaan valjastaa myös vektoreiksi eli kuljettimiksi, joiden avulla siirtogeeni voidaan kuljettaa kehossa haluttuun paikkaan. Tätä voidaan hyödyntää esimerkiksi syövän tai hedelmättömyyden hoidossa sekä rokotteina.

Tutkimus avasi Hankaniemelle pienen tirkistysreiän virusten loppumattomaan maailmaan.

– Virus on loinen. Se ei pärjää tai kykene lisääntymään solujen ulkopuolella. Silti näin alkukantainen eliö voi pistää koko maailman sekaisin. Se on kiinnostavaa.

Viruksen toiminta on mysteeri, joka kiehtoo

Vuodesta 2014 alkaen Hankaniemi on työskennellyt Tampereen yliopistossa. Hänen meriitteihinsä kuuluvat muun muassa läpimurrot useita eri alatyyppejä vastaan tehoavan enterovirusrokotteen tekemisessä. Koronan tavoin myös enterovirus aiheuttaa useimmiten lievän taudin.

– Kiinnostavaa on se, että emme tiedä, miksi virukset aiheuttavat toisille vakavan tautimuodon. Pahimmillaan enterovirukset voivat aiheuttaa muun muassa vakavia keskushermostoinfektioita tai sydänlihastulehduksen, joka puolestaan voi vaatia sydämensiirron.

Viimeisin vuosi Hankaniemeltä on kulunut entero- ja influenssarokotteiden kehittämisen lisäksi proteiinipohjaisen koronarokotteen parissa. Jo keväällä Tampereella alettiin kehittää omaa rokotetta. Se on vauhdissa, mutta vauhti on hidasta verrattuna kansainvälisiin lääkejätteihin. Ne ovat valjastaneet resurssinsa ennenäkemättömän nopeaan rokotekehitykseen valtiotasoisen rahoituksen tukemana.

Mielestäni on vain hyvä, että rahaa jaettaessa kiinnitetään huomiota perusteluihin, tutkimuksen yhteiskunnalliseen merkitykseen ja siihen, miten hyvin hakija saa asioita aikaiseksi.

Massiivisen rahoituksen turvin ensimmäiset uutta RNA-teknologiaa hyödyntävät koronarokotteet saatiin käyttöön vuoden sisään siitä, kun virus havaittiin. Tosin tämänkin rokoteteknologian taustalla on kymmenien vuosien tutkimustyö.

– RNA-rokotteessa ihmisen solut tuottavat rokoteproteiinin, joka aiheuttaa immuunivasteen. Tällöin rokote saadaan valmistettua nopeasti. Me taas tuotamme rokoteproteiinin itse, Hankaniemi kuvaa.

Vaikka menetelmä on RNA-tekniikkaa hitaampi, proteiinirokotteiden tiedetään olevan turvallisia ja tehokkaita. Tällä teknologialla tuotettuja rokotteita on ollut jo pitkään markkinoilla.

– Tavoitteenamme on kehittää rokote, joka antaisi mahdollisimman pitkäaikaisen suojan virusta vastaan ja estäisi sekä taudin syntymisen että viruksen tarttumisen eteenpäin. Erilaisia rokoteteknikoita tarvitaan senkin vuoksi, että eri väestöryhmät voivat hyötyä erilaisilla teknologioilla valmistetuista rokotteista.

Kisa rahasta pitää kehittymistä yllä

Rokotekeskustelun suuri kysymys on se, missä rokotteita tehdään. Hankaniemen mielestä kyse on huoltovarmuudesta, joka rokotteiden kohdalla voisi olla paljon parempi. Käytännössä rokotteiden kohdalla maailma on muutaman lääkejätin varassa, joiden tuotteista kisailevat kaikki.

– Tämä ei ole viimeinen pandemia, jonka kohtaamme. Jos meillä olisi pitkäjänteisesti omaa rokotetutkimusta ja -tuotantoa omissa käsissämme, meitä ei päästäisi yllättämään samalla tavalla kuin viime keväänä.

Siksi Hankaniemi painaa nyt pitkää päivää apunaan yksi pro gradun ja kolme väitöskirjan tekijää. Tutkijana Hankaniemen työpäivät sisältävät opiskelijoiden ohjausta, tulosten tarkastelua ja uusien kokeiden suunnittelua, tuoreimman tutkimuskirjallisuuden lukemista ja julkaisujen sekä apurahahakemusten kirjoittamista.

– Päivät ovat pitkiä. Riittävä syventyminen tällaiseen työhön ei onnistu kahdeksan tunnin työpäivän aikana.

Suurin osa ajasta kuluu kuitenkin laboratoriossa. Hankaniemi suunnittelee, että Tampereen rokote voisi saavuttaa prekliinisen tutkimusvaiheen vuoden loppuun mennessä. Samalla Hankaniemen johdolla rakennetaan tilaa, jossa rokotetta kyettäisiin kehittämään ja valmistamaan koeluonteisesti teollisuuden prosessien mukaan.

– Usein pullonkaulaksi muodostuu nimenomaan laboratoriossa toimivan menetelmän muokkaaminen sarjatuotannoksi. Kehitämme nyt menetelmää, jonka avulla rokotteita voidaan valmistaa alusta asti teollisesti ja myös muokata nopeasti, Hankaniemi sanoo.

Tämä on välttämätöntä, jotta seuraavan pandemian iskiessä Suomessa olisi kyky kehittää rokotteita nopeasti itse.

– Toivoisin, että Suomeen saataisiin kehitettyä malli, jossa valtio osallistuisi rokotteiden kehittämiseen. Tässä heitän palloa päättäjien suuntaan. Samalla pitäisi kyetä varmistamaan rokotetutkimukselle riittävä rahoitus, sillä me tappelemme samoista rahoista kuin muutkin tutkijat.

Raha ja sen hankinta nousevat Hankaniemen puheessa esiin pyytämättä ja usein. Hän näkee itsensä yrittäjänä tai freelancerina, jonka on osattava perustella osaamisensa rahoittajille.

Rahoituksen hakeminen on osa tutkijan arkea, mutta se kalskahtaa surulliselta. Hankaniemi on uraauurtava ja palkittu tieteentekijä. Silti suuri osa hänen ajastaan kuluu virusten sijaan sen miettimiseen, miten tutkimus olisi yhteiskunnallisesti niin merkittävää, että se kiinnostaisi rahoittajia.

– Ei se ole surullista, niin sen pitää ollakin Hankaniemi sanoo.

– Se pitää liikkeessä, mikä taas on ainoa tapa kehittyä. Mielestäni on vain hyvä, että rahaa jaettaessa kiinnitetään huomiota perusteluihin, tutkimuksen yhteiskunnalliseen merkitykseen ja siihen, miten hyvin hakija saa asioita aikaiseksi.

Kuka

• Minna Hankaniemi, 42
• Hankaniemi kävi koulunsa Tampereella ja kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lukiosta. Hän suoritti solu- ja molekyylibiologian maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa, jonka jälkeen hän väitteli tohtoriksi biolääketieteen alalta Helsingin yliopistossa vuonna 2013.
• Hankaniemen väitöskirja käsitteli ihmisen munasoluperäisten kasvu- ja erilaistumistekijöiden (GDF9 ja -9B) signalointia ja aktivaatiota eri solumalleissa. Hän on asiantuntija virusvektoreiden tuotannossa sekä virus- ja VLP-rokotteiden tuotannossa, puhdistuksessa ja laadunvalvonnassa.
• Yliopistouran ohessa Hankaniemi on työskennellyt kolmessa suomalaisessa rokotteita kehittävässä biotekniikkayrityksessä. Hän on toiminut muun muassa menetelmien kehittäjänä, laadunvalvojana ja laadunvarmistajana.
• Vuodesta 2014 Hankaniemi on toiminut tutkijatohtorina Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hankaniemen nykyinen Suomen Akatemian myöntämä tutkijatohtorin rahoitus keskittyy proteiinipohjaisten VLP-rokotteiden kehittämiseen.
• Hankaniemi on Suomen virustautien tutkimussäätiön palkitsema vuoden 2020 nuori virologi.
• Hankaniemi harrastaa hiihtoa, pyöräilyä ja samoilua Lapissa. Lisäksi hän on mukana toimitsijana poikiensa juniorijalkapallossa.