Skip to content
SearchHomeMenu
Kuva: Peter Forsgård/Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Kolumni: Yritysyhteistyö on yliopiston elinehto

Yritysyhteistyön rakenteita ja tukimekanismeja pitää uudistaa, jotta tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteistyö pysyy houkuttelevana ja elinvoimaisena. Vanhakantainen ajatus siitä, että yritysrahoitus heikentää akateemista vapautta, pitäisi heittää romukoppaan.
clock
4 min
Julkaistu:
10.02.2021
Kirjoittaja:
Pauli Kuosmanen

Tuoreen selvityksen mukaan Suomen yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö on heikentynyt. Selvitys on Vaikuttavuussäätiön tilaama ja sen tekivät Teknologian tutkimuskeskus ja Tampereen yliopisto.

Asia on huolestuttava: tutkimukset osoittavat, että tutkimuksen ja yritysten yhteistyöllä on merkittävä rooli liiketaloudellisen arvon luomisessa sekä yhteiskunnallisen kehityksen edistämisessä. Liiketaloudellisen arvon ja sen mahdollistaman vientitulojen tärkeyden jokainen toivottavasti sisäistää.

Teema on korkeakouluyhteisöllemme erittäin relevantti. Meillä on kansainvälisesti tunnustettu rooli vahvana yritysyhteistyötoimijana, ja tälläkin hetkellä teemme hyvin monipuolista yhteistyötä satojen erikokoisten yritysten kanssa. Julkaistujen vertailutietojen mukaan Tampereen yliopiston saama suora yritysrahoitus on ollut maamme suurin. Lisäksi olemme luoneet uusia konsepteja yhteistyöhön, kuten teollisuuden tohtorikoulun.

Syitä yhteistyön vähenemiseen löytyy niin mekanismeista kuin asenteista

Miksi yhteistyö sitten on vähentynyt? Useista syistä huolestuttavin – uskoakseni varsin harvinainen kuitenkin – on se, ettei tutkimus yksinkertaisesti ole tuottanut uutta tietoa, jota yritykset voisivat hyödyntää. Toisin sanoen, yliopiston perustutkimustoiminta ei ole kyennyt toteuttamaan tehtäväänsä menneinä vuosina. Korkeakoulujen tehtävä ei ole toimia insinööritoimistona, vaan luoda vankalta tiedepohjalta ponnistaen uutta yritysten hyödynnettäväksi.

Myös soveltavan tutkimuksen pitää uudistua. Samaa asiaa ei voi soveltaa jatkuvasti, vaan pitäisi löytyä uusia ideoita sovellettavaksi. Ehkä liian paljon yritetään myydä samaa tutkimusta, vaikka kysyntä olisikin vieressä.

Tämä johtaa toiseen mahdolliseen syyhyn: yhteistyön tukimekanismit ovat riittämättömät tai jääneet vanhanaikaisiksi. Laadukkainkaan tutkimus ei automaattisesti siirry yrityksissä hyödynnettäväksi, vaan se pitää siirtää erilaisin mekanismein. Tällaisia siirtomekanismeja ovat esimerkiksi soveltavan tutkimuksen yhteishankkeet ja IPR:n eli aineettoman omaisuuden oikeuksien lisensoinnit. Yhteistyölle otollisia rakenteita ja tukimekanismeja pitää päivittää niin, että ne vastaavat jatkuvasti muuttuviin yritysten tarpeisiin ja yhteistyön vaatimuksiin.

Avoimen tieteen periaatteet ymmärretään yritysmaailmassa hyvin ja niitä kunnioitetaan.

Kannustimien puute voi osaltaan olla yhteistyön esteenä. Jos yhteistyöstä ei palkita eikä se edistä urakehitystä, siihen on vaikea motivoitua. Vanha totuus ”sitä saat mitä mittaat” on edelleen voimassa. Tässä suhteessa katseet kääntyvät eri suuntiin, kuten opetus- ja kulttuuriministeriöön sekä korkeakoulujen ja yritysten johtoon.

Selvitys nostaa esille myös sen, että korkeakoulumaailman sisällä tutkimuksen autonomiaan liittyvät asenteet voivat estää yritysyhteistyötä. Olen itse toiminut parikymmentä vuotta yritysyhteistyön rajapinnassa. En ole tuona aikana törmännyt yrityspuolella haluun puuttua akateemiseen vapauteen. Avoimen tieteen periaatteet ymmärretään yritysmaailmassa hyvin ja niitä kunnioitetaan. Soveltavasta tutkimuksesta on mahdollista tehdä vaikuttavia julkaisuja, eikä yritysmaailma niitä estä.

On tärkeää huomata, että tutkimuksen fokusoiminen tiettyyn kohteeseen ei koske ainoastaan yritysrahoitteista tutkimusta. Valtaosa tutkimusrahoittajista, kuten säätiöt, EU ja Suomen Akatemia, kohdentavat tutkimusta johonkin suuntaan. Niiden ei kuitenkaan tulkita vaikuttavan akateemiseen vapauteen. Ajatusmalli, jossa yritykset nähdään akateemisen vapauden rajoittajina, on vanhakantainen ja siitä on päästävä eroon. Yritysyhteistyö ja yritysrahoitteinen tutkimus ei rajoita tai vähennä perustutkimusta.

Tarvitsemme kokonaisvaltaista tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa

Vaikuttavuussäätiön tilaama selvitys nostaa esiin Suomen innovaatiojärjestelmän haasteen. Elinkeinoelämän ja tutkimuksen välisen yhteistyön rakenteita on viime vuosina poistettu tai niiden toiminnan volyymiä on pienennetty merkittävästi.

Tämä ongelma on identifioitu aiemminkin. Esimerkiksi OECD:n vuonna 2017 tekemän arvioinnin mukaan Suomelta puuttuu selkeä strategia ja luultavasti myös tahto sellaiselle tutkimus ja innovaatiopolitiikalle, joka tukee kestävää kehitystä ja uudistaa talouden rakenteita.

Kehitys on ollut tempoilevaa. Uusia mekanismeja on luotu ja lopetettu nopeasti, ennen kuin niiden toiminta on edes päässyt vakiintumaan. Peräänkuulutan Suomelta integroitua ja kokonaisvaltaista tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa. Sen tulisi mahdollistaa tutkimus- ja kehitystyö kaikilla teknologisilla valmiustasoilla sekä sujuvat siirtymät perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen ja lopulta siihen, että yritykset pääsevät hyödyntämään tuloksia. Yhtenä ratkaisuna tässä voisi olla esikilpailullisen PPP eli Private-Public Partnership -instrumentin uudelleen lanseeraus. Sen alla voidaan toteuttaa laajempaa yhteistyötä ja isompia kokonaisuuksia useamman yrityksen kanssa.

Erilaisten tutkimustapojemme on elettävä hyvää yhteiseloa ja kehityttävä rikkaiksi ja uusiksi yhdistelmiksi.

Useilla eri tahoilla on rooli huolestuttavan trendin katkaisemiseksi. Parhaiten voimme vaikuttaa omassa organisaatiossamme. Uskon, että korkeakouluyhteisömme on sitoutunut jatkuvasti kehittämään toimintaamme niin, että voimme osaltamme kääntää yritysyhteistyön suunnan päinvastaiseksi.

Julkinen rahoitus ei tulevaisuudessa todennäköisesti tule kasvamaan, pikemminkin päinvastoin. Ilman monipuolista rahoituspohjaa mahdollisuutemme tuottaa uutta tietoa ja tietotaitoa vähenevät. Yritysrahoitus ja yritysyhteistyö on meille tärkeä elinehto, ellemme halua päästää muita vauhdilla ohitsemme. Erilaisten tutkimustapojemme on elettävä hyvää yhteiseloa ja kehityttävä rikkaiksi ja uusiksi yhdistelmiksi, jotka pitävät yliopistomme maailmankartalla ja suomalaisen teollisuuden elinvoimaisena.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston innovaatiopalveluiden ja kumppanuuksien johtaja.