Skip to content
Tampereen korkeakouluyhteisö
Tutkijat Markus Laine ja Helena Leino haluavat kehittää kaupunkiasumista ketterämpään ja sosiaalisempaan suuntaan.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Ketterä kaupunki sopeutuu asukkaan elämään

Kun asuntojen koot pienenevät, otetaan käyttöön sisäpihat ja kadut. Uusi asumisen malli perustuu tilojen jakamiseen.
clock
6 min
Julkaistu:
23.08.2019
Kirjoittaja:

Kaupunki- ja kerrostaloasuminen nähdään entistä houkuttelevampana vaihtoehtona. Yhä useammat lapsiperheetkin haluavat asua kaupungin keskustassa.

Tunnelman tiivistyessä kaupunkiasuntojen koko kuitenkin pienenee.

– Isoneliöisiä kaupunkiasuntoja ei rakenneta. Tai jos muutama rakennetaankin, ne ovat niin kalliita, että ne ovat tavallisten ihmisten tavoittamattomissa, sanoo Ketterä kaupunki -tutkimusprojektin johtaja Helena Leino Tampereen yliopistosta.

Tämä johtaa siihen, että asuntoa ja sijaintia joudutaan vaihtamaan, kun perhekoko muuttuu. Mutta mitä jos asunnot sopeutuisivatkin ihmisten vaihtuviin tarpeisiin, eikä toisinpäin?

Tilat yhteiseen käyttöön

Monessa iäkkäässä kerrostalossa on perimmäisessä kellarissa yhteinen tila, jonka käyttö on vähäistä tai olematonta. Talon pihassa on ehkä kaksi keinua, hiekkalaatikko ja kiipeilyteline. Tai parkkipaikka. Sama toistuu naapuritalossa ja sen pihassa.

Mitä enemmän asiaa miettii, sen hassummalta se tuntuu tehokkaan tilankäytön kannalta.

– Vaikka alueet kaavoitetaan kokonaisuuksina, kaupunkia rakennetaan ja tontteja luovutetaan usein pistemäisesti, yksi kerrostalo kerrallaan, kertoo yliopistonlehtori Markus Laine Ketterä kaupunki -tutkimusryhmästä.

Asiat voitaisiin tehdä myös toisin.

– Voisimme suunnitella korttelikokonaisuuksia, jossa korttelin asukkaat hyötyisivät yhteisistä toiminnoista. Näin saataisiin käyttöön maksimitila minimikustannuksilla.

– Jos oman asunnon läheltä löytyisi olohuoneen jatkeita eli paikkoja, joissa voi helposti viettää aikaa oman asunnon lisäksi, se voisi helpottaa päätöstä asua lasten kanssa kaupungissa. Siitä huolimatta, että keskustasta ei saa yhtä paljon neliöitä käyttöönsä, Helena Leino sanoo.

Ketterä kaupunki -tutkimusprojektin johtaja Helena Leino kaipaa kaupunkeihin yhteisiä olohuoneen jatkeita.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Jaettuja vierashuoneita

Ketterä kaupunki -projektissa on luotu kaupunkiasumisen malli, jossa asuin- ja ulkotiloja voidaan jakaa saman korttelin asuintalojen kesken. Lisäneliöitä ei tarvitsisi enää ostaa, vaan asukas voisi ottaa ne käyttöönsä silloin, kun niille on tarvetta.

Superkorttelin talojen sisäpihoilla voisi olla jokaisessa omat toimintonsa. Yhdellä pihalla olisi pelikenttä, toisella juhlatila, kolmannella hieno leikkipaikka. Näin sisäpihoista tulisi puolijulkisia alueita, joista hyötyisivät kaikki korttelin asukkaat. Monen pienen palvelun sijaan jokaisella sisäpihalla olisi vain yksi tai kaksi laadukasta palvelua.

Taloissa voisi olla myös vierashuoneita, jotka saisi vuokrata käyttöönsä tarpeen tullen, jos oman asunnon neliöt eivät riitä majoittamaan vierailijoita. Tällaista mallia toteutetaan jo Tampereella Annikin puutalokorttelissa. Helsingin Jätkäsaaren Sukupolvien korttelissa puolestaan on kerätty kolmen talon yhteiset toiminnot samaan kivijalkaan. Tilasta löytyy muun muassa pyykkitupa, postilaatikot, kuntosali ja amfiteatterin muotoinen esiintymistila sekä ravintola, joka toimii päivisin ravintolana ja iltaisin asukastilana.

Lisää kohtaamisia, vähemmän yksinäisyyttä

Erilaisten toimintojen yhteenkeräämisestä on muutakin iloa kuin tilankäytön tehokkuus.

– Se ei ole kohtaamismielessäkään huono idea, Markus Laine sanoo.

Vaikka usein ajatellaan, että suomalaiset viihtyvät parhaiten omissa oloissaan, mitä nyt muutamana kesäiltana saattavat riehaantua lähtemään ulos muiden seuraan, toisenlaisilla tilaratkaisuilla sosiaalinen elämä saattaisi vilkastua. Oivaltavalla suunnittelulla voidaan lisätä ihmisten kanssakäymistä arjessa ja vähentää yksinäisyyttä, joka on kasvava ongelma kaupungeissa.

– Mielikuvituksen ei pitäisi päättyä siihen, kun sanotaan, että Suomessa ei voi olla pihalla kuin kesällä. Se on mielestäni laiska tekosyy olla kehittämättä mukavia yhteisiä tiloja. Kyllä ulkona voi olla ympäri vuoden, ja ihmiset ovatkin, Helena Leino sanoo.

Esimerkiksi valaistuksella, tuulensuojilla ja katetuilla tiloilla voidaan lisätä katutilojen ja sisäpihojen käyttömahdollisuuksia. Myös rakennusten väliset tilat voidaan suunnitella niin, että ne edesauttavat ihmisten kohtaamista.

Kohtaamispaikkoja tulisi sijoittaa luontevien kulkureittien varrelle ja tehdä näistä tiloista mahdollisimman kutsuvia. Tämä mahdollisuus menetetään, jos talon alla olevasta parkkihallista kuljetaan hissillä suoraan kotiovelle.

– Rakennusten väliset tilat ovat se, missä elämä tapahtuu. Suunnittelussa pitäisi olla vielä kiinnostuneempi niiden laadusta.

Ketterä kaupunki -tutkijoiden mielestä kaupunkitila kuuluu kaikille. Ei vain heille, joilla on varaa viihtyä ostoskeskuksissa, vaan kaikille ilman lisäkustannuksia.

Markus Laineen mukaan erilaisten toimintojen yhteen keräämisestä ja yhteisistä tiloista on iloa myös kohtaamismielessä.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Tutkijat eivät usko nimbyyn

Kaupunkikehittämisessä puhutaan paljon nimby-käsitteestä, joka on lyhenne sanoista not in my backyard, ei minun takapihalleni. Perusajatuksena on, että ihmiset vastustavat aina heidän kotinsa lähellä tapahtuvia muutoksia, vaikka eivät edes tietäisi, mistä muutoksissa on kyse.

Ketterä kaupunki -tutkijat uskovat nimbyn sijasta siihen, että asukas on ympäristönsä asiantuntija.

– Mielestämme ihmisillä on aina oikeus olla kiinnostunut lähiympäristönsä kehittämisestä ja keskustella tapahtumista. Heillä on tarve tulla kuulluksi, Helena Leino sanoo.

Markus Laine kollegoineen oli aikoinaan järjestämässä asukastyöpajoja Tampereen Hiedanrannan alueella, joka suunniteltiin asukaslähtöisesti. Ajatus edellä kuvatusta superkorttelista syntyi juuri näissä työpajoissa asukkaiden toiveiden pohjalta.

– Kun annetaan kaupunkilaisten ideoille mahdollisuus, kuten Hiedanrannassa tehtiin ja mahdollistettiin skeittihallin rakentaminen, niin yhtäkkiä alueesta tuli yksi Tampereen mielenkiintoisimmista. Kaupunkilaisissa on älyttömästi potentiaalia.

Tutkijat halusivat myös selvittää, missä vaiheissa suunnittelua asukkaiden osallistamisesta on suurin hyöty ja minkälaisissa kysymyksissä kansalaisia kannattaisi erityisesti kuulla. Näin kaupungeilla olisi mahdollisuus hyödyntää asukasnäkökulmaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kaupunkisuunnittelun ja kaavoitukseen kun kohdistuu isoja vaatimuksia, mutta resurssit ovat rajalliset.

Neljä mallia ketteryyteen

Ketterä kaupunki -projektin tulosten perusteella luotiin neljä skenaariota siihen, millaisia toimintastrategioita kaupungit voisivat valita lähitulevaisuudessa. Skenaarioissa kaupunkia ajatellaan asukkaan näkökulmasta ikään kuin alustana, joka tarjoaa jotain jokaiselle asukkaalle. Kaupunki voi olla alusta yhteisölliselle toiminnalle, kuten siirtolapuutarhoille tai yksilölliselle toiminnalle, kuten kuntosalille keskellä yötä.

Skenaariot auttavat kaupunkeja hahmottamaan asukkaidensa erilaiset tarpeet ja keinot, jolla muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin voidaan vastata.

Yhtä valmista ketterän kaupungin muottia ei pystytä tarjoamaan, koska kaupunkien luonteet poikkeavat toisistaan. Se, mikä toimii pääkaupunkiseudulla, ei välttämättä toimi Seinäjoella. Arvovalintoihin vaikuttaa kaupungin koon ja varallisuuden lisäksi se, mitkä poliittiset puolueet ovat kulloinkin vallassa kaupungin päätöksenteossa.

Kaupunkien strategiatyössä kaivattaisiinkin tutkijoiden mielestä nykyistä enemmän kaupunkilaisten näkökulmaa. Neljän vuoden välein eli kerran valtuustokaudessa tehtävät strategiat liikkuvat usein abstraktilla tasolla ja niihin on vaikea tarttua.

– Kun kaupunki tekee strategiaa, siinä luodaan yleensä vain yksi vaihtoehto. Meidän mallissa on neljä tulevaisuuskuvaa, joita voi punnita yhdessä tai erikseen. Se tuo reflektiopinnan siihen, mihin suuntaan pitäisi mennä, Markus Laine sanoo.

Saman korttelin taloissa voisi olla esimerkiksi asukkaiden yhteinen kuntosali.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Kestävä on myös taloudellinen

Tutkijoiden näkökulma kaupunkikehittämiseen on sosiaalinen ja ekologinen, mutta kaupunkien on pakko ajatella asumisratkaisujen taloudellista puolta. Raha ratkaisee viime kädessä, käydäänkö ideoita soveltamaan. Ketterän kaupungin suunnitelmissa myös taloudellisuus on pyritty ottamaan huomioon parhaalla mahdollisella tavalla.

– On tärkeä ymmärtää, että taloudellinen ja ekologinen eivät ole vastakohtaisia. Jos kehitetään kestäviä ratkaisuja, ne myös kestävät aikaa, Laine sanoo.

Kaupunkeja koskevat myös kaksi maailmanlaajuista ekologista ongelmaa: Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen. Nämä ongelmat pitäisi pystyä ratkaisemaan osin kaupunkitasolla.

– Ekologisten haasteiden taklaaminen vaatii kaupungeilta ihan erilaista suunnittelutapaa ja -käytäntöjä, kuin mitä nyt on käytössä.

Kaupunkien uusi ilme

  • Ketterä kaupunki on Suomen Akatemian rahoittama tutkimus, jota Tampereen yliopisto johtaa. Mukana on tutkimusryhmät VTT:ltä ja Suomen ympäristökeskus SYKE:ltä.
  • Tutkimuksessa kehitettiin neljä skenaariota siihen, millaista kaupunkielämä voisi olla kymmenen vuoden päästä.
  • Ratkaisut tähtäävät sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään kaupunkikehittämiseen ja kaupungin hallintoon liittyvien käytäntöjen sujuvoittamiseen.
  • Hankkeessa kehitettiin myös nettisovellus ketterän asumisen keittokirjasta, joka yhdistelee erilaisia asumisen tarpeita ja keinoja resepteiksi, joita on toteutettu erilaisissa eurooppalaisissa kohteissa.
  • Monitieteiseen ryhmään kuuluu arkkitehtejä ja yhteiskuntatieteilijöitä muun muassa ympäristöpolitiikan, sosiaalipolitiikan ja kaupunkikehittämisen aloilta.
  • Hankkeen tutkijoista Helena Leino, Markus Laine, Mikko Kyrönviita ja Katja Maununaho voittivat keväällä 2019 korttelikohtaiseen suunnitteluun perustuvalla ideallaan SAFA-arkkitehtikilpailun Asuntoreformi Helsinki – asuminen 2020 yhdessä Jolma-arkkitehtitoimiston Kasmir Jolman kanssa. Kilpailuraadin mukaan tutkijoiden esittämä malli voisi olla tulevaisuuden kaupunkisuunnittelun strategia - eli perusajatus, joka ohjaa kaikkea kaupunkisuunnittelua.
  • Tutkijat ovat esitelleet ideoitaan muun muassa Tampereen kaupungille ja Helsingin kaupungin kaavoitusyksikölle, joka tekee parhaillaan uutta kaavoitusohjelmaa. Suuret rakennusyritykset ovat olleet alusta asti mukana tutkimuksen yhteistyökumppaneina.

Suomi kaupungistuu

  • Kerrostaloasumisen suosio on kasvanut selvästi nopeammin muihin asumismuotoihin verrattuna vuodesta 2009 lähtien.
  • Vuonna 2017 kerrostaloissa asui 1 214 500 asuntokuntaa, siis lähes puolet kaikista asuntokunnista.
  • Lähde: Tilastokeskus