Skip to content
SearchHomeMenu
Häpeä hampaista saa monet laittamaan käden suun eteen hymyillessään. Hammaslääketieteen professori Timo Peltomäki tutkii ryhmänsä kanssa paitsi lasten purentavirheitä, myös aikuisten oikomishoitoa ja hoidon läpikäyneiden kokemuksia.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Kaunis hymy ja terve purenta kuuluvat yhteen

Suomessa hampaita oiotaan huomattavasti nuoremmilta lapsilta kuin muualla. Purentaongelmat halutaan mieluummin ehkäistä ennalta, koska niiden vakavuutta on vaikea ennustaa.
clock
7 min
Julkaistu:
07.01.2022
Kirjoittaja:
Tiina Lankinen

Pikkulapsi kuorsaa unissaan, ja hengittää suun eikä nenän kautta. Kuulostaa herttaiselta, mutta harmittomalta vaikuttavalla tavalla voi olla ikäviä seurauksia myöhemmin. Suuhengitys altistaa purentavirheen syntymiselle ja jopa kasvojen vinoumille.

– Jos vanhemmat huomaavat, että lapsi kuorsaa kolmena tai useampana yönä viikossa, olisi hyvä varata aika korva-, nenä- ja kurkkulääkärin vastaanotolle. Todennäköisesti lapselta on tarpeen poistaa kita- ja nielurisat, kertoo hammaslääketieteen professori Timo Peltomäki Tampereen yliopistosta.

Tämä havaittiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtamassa CHILD-SLEEP-hankkeen osatutkimuksessa, jossa tutkitaan pikkulasten yönaikaisia hengityshäiriöitä, kuorsausta ja obstruktiivista uniapneaa. Hengityshäiriöstä kärsivillä lapsilla havaittiin pieniä muutoksia kasvojen mittasuhteissa jo kolmivuotiaana (Saara Markkasen väitösuutinen aiheesta).

Liian suurten nielu- ja kitarisojen poisto korjaa useimmiten hengityshäiriöt ja vaikuttaa edullisesti leukojen kasvuun, mutta ei kaikilla.

– Kaikilla lapsilla pelkkä leikkaus ei auta, koska heille on jo ehtinyt muodostua purentavirhe, joka täytyy myös korjata, Peltomäki kertoo.

Peltomäki suositteleekin, että nielu- ja kitarisojen poiston jälkeen lapsi kävisi vielä oikomishoidon erikoishammaslääkärin tarkastettavana. Näin voidaan havaita mahdollisesti jo syntyneet purentavirheet ja puuttua niihin ajoissa.

Yölliset hengityshäiriöt vaikuttavat epäedullisesti leukojen kasvuun myös toisen mekanismin, hormonien, kautta. Kasvuhormoneja erittyy ihmiskehossa eniten illan ja yön aikana, jolloin myös kasvu on voimakkainta. Katkonaiset yöunet vaikuttavat hormonitoimintaan.

– Lapsen tulee nukkua yöllä häiriintymättä, Peltomäki tiivistää.

– Jos lapsi heräilee unirytmistä apnean takia, niin kasvua ohjaavien hormonaalisten tekijöiden säätely häiriintyy. Sillä, että lapset nukkuvat hyvin, on suotuisa vaikutus esimerkiksi alaleuan kasvuun.

Vaikeusaste ratkaisee

Milloin sitten on tarpeen ryhtyä oikomishoitoon?

Jos lapsella havaitaan purentavirhe, hänelle suositellaan herkästi oikomishoitoa, koska ongelmat halutaan mieluummin ehkäistä ennalta.

Suomessa tehdään varhaista oikomishoitoa jo alle kymmenvuotiaille lapsille. Monissa muissa maissa oikomishoito aloitetaan vasta puberteetti-iässä.

– On mahdotonta sanoa, kenelle purentavirheestä seuraa purentaelimistön toimintahäiriö. Siksi vika hoidetaan lapsilla mieluummin ajoissa, koska emme tiedä mitä tuleman pitää, Peltomäki sanoo.

Erilaisia oikomisvälineitä.
Oikomishoidon välineet eivät ole juuri muuttuneet vuosisadan aikana. Oikomislaitteet ovat toimintaperiaatteeltaan yksinkertaisia: voimaa kohdistetaan joko hampaisiin tai lihaksiin, joiden asentoa tai kasvusuuntaa halutaan muuttaa.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Purentaelimistön toimintahäiriön tavallisimpia oireita ovat leukanivelten tai puremalihasten kipu, leukaniveläänet, leukojen väsyminen ja jäykkyys, suun rajoittunut avautuminen ja alaleuan liikehäiriöt. Muita oireita ovat muun muassa päänsärky, kasvokipu ja korvakipu (vuoden 2021 Käypä hoito -suositus, siirryt toiselle sivustolle).

Yksi lasten yleisimmistä purentavirheistä on ristipurenta, jossa ylähammaskaari jää liian kapeaksi alahampaisiin nähden. Myös jutun alussa mainitut yönaikaiset hengityshäiriöt aiheuttavat usein ristipurennan. Tällöin ylähammaskaaren levityshoito on äärimmäisen tärkeää, sillä jos sitä ei tehdä varhain, kasvot voivat kasvaa epäsymmetrisiksi ja vinoiksi.

– Myös hengityksen sujuvuuden kannalta liian pienen ylähammaskaaren levittäminen on ensiarvoisen tärkeää.

Noin 20 prosentilla suomalaislapsista on ylipurenta, jossa ylähampaat ovat reilusti edempänä kuin alahampaat. Tällöin yläetuhampaat ovat hyvin alttiit tapaturmille, ja hammastraumojen ehkäisemiseksi suositellaan varhaista oikomishoitoa. Kun saadaan purenta kuntoon, trauma-alttius vähenee.

Hoitoon pääsy ei ole tasa-arvoista Suomen kunnissa.

Suomalaisissa terveyskeskuksissa purentavirheen vaikeusaste määritellään kymmenportaisen luokituksen avulla. Vaikeimmiksi luokitellut tapaukset arvosanalla 7–10 ovat oikeutettuja saamaan oikomishoidon terveyskeskuksessa. Jos arvosana jää seitsemän alle, niin joutuu hakeutumaan yksityiselle puolelle hoitoa halutessaan.

Valitettavasti hoitoon pääsy ei ole tasa-arvoista Suomen kunnissa.

– Pienessä terveyskeskuksessa, jossa on oma oikomishoidon erikoishammaslääkäri, pystytään mahdollisesti hoitamaan kaikki oikomishoitoa tarvitsevat. Mutta suuremmissa terveyskeskuksissa, joiden alueella on paljon lapsia, on tiukemmat rajat. Jossakin toisessa kunnassa voi päästä pienemmän purentavirheen kanssa hoitoon kuin toisessa.

Tavoitteena sekä terveys että kauneus

Oikomishoidon tavoitteena on toiminnallis-esteettinen kokemus: lopputulokseksi tavoitellaan sekä kaunista hymyä että tervettä purentaa.

– Usein se onkin niin, että jos hymy on kaunis niin purentakin toimii, Peltomäki sanoo.

Hämmentävää kyllä, maailmassa on hyvin vähän tutkittua tietoa siitä, millainen on normaalisti toimiva purenta. Tämän vuoksi Tampereen yliopiston suu- ja leukasairauksien tutkimusryhmällä on käynnissä tutkimus 5–6-vuotiaiden lasten leukanivelen toimivuudesta.

Tutkimuksessa on mukana 400 lasta, joilta mitataan muun muassa kuinka paljon heidän suunsa avautuu, ja miten hyvin he pystyvät liikuttamaan alaleukaa sivuttaissuunnassa. Peltomäki odottaa, että tutkimuksen avulla voidaan luoda raja-arvot sille, kuinka hyvin purennan pitäisi toimia, jotta se on normaalin rajoissa.

Vanhempien huonot ja hyvät fiilikset oikomisesta välittyvät lapseen.

Lapsen oikomishoidon onnistumisessa on pitkälti kyse siitä, miten perheet sitoutuvat hoitoon.

Oikomishoidossa käytettävät kojeet voivat tuntua lapsesta epämiellyttäviltä tai vaivalloisilta ja hoito saattaa kestää vuosia, joten heitä – tai käytännössä pienen lapsen vanhempia – täytyy motivoida hoidon toteuttamiseen. Peltomäen ryhmä kerää parhaillaan tutkimusaineistoa siitä, miten vanhempien asenne hoitoon vaikuttaa hoidon onnistumiseen.

– Olemme huomanneet, että lapsen hoitoa aloittaessa on tärkeä kysyä, onko vanhemmilla itsellään ollut oikomishoitoa. Vanhempien huonot ja hyvät fiilikset oikomisesta välittyvät lapseen, Peltomäki sanoo.

– Aiemmin lääkäri on isolla auktoriteetilla valkoisessa takissa sanonut, että nyt purennassa on tällainen virhe ja se pitää korjata. Niin ei voi enää tehdä. Lapselta ja vanhemmilta pitää kysyä, kuinka paljon virhe häiritsee, ja heidät pitää sitouttaa hoitoon.

Purentaa korjataan aikuisiltakin

Jos purentavirhettä ei ole syystä tai toisesta hoidettu lapsena, on oikomishoito mahdollista vielä aikuisenakin. Hampaita voidaan siirrellä missä iässä vain – ”hampaat liikkuvat 80-vuotiaillakin”, Peltomäki sanoo.

Ero aikuisten ja lasten hoidossa on se, että koska lapsilla kasvu on vielä kesken, hoidolla voidaan vaikuttaa ylä- ja alaleuan kasvuun. Aikuisella kasvua ei enää ole, minkä takia avuksi tarvitaan leikkaushoitoa, jos leuoissa on suuri kokoero.

Timo Peltomäen tutkimusryhmä selvittää parhaillaan, miten vanhempien asenne vaikuttaa lapsen oikomishoidon onnistumiseen.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Leukakirurgisia leikkauksia tehdään kaikissa keskussairaaloissa. Tampereen yliopistollisen keskussairaalan suu- ja leukasairauksien poliklinikalla leikataan kahdesta kolmeen potilasta viikossa.

Aikuisen oikomishoitoon ryhtymisessä ratkaisee se, kuinka paljon ongelmia purentavirheestä koituu ja kuinka paljon vika vaivaa ihmistä itseään. Toiselle vino purenta voi olla iso ongelma, joka haittaa elämää monella tavalla. Jollekin toiselle purentavian merkitys jää pieneksi.

– Ajatellaan vaikkapa 40-vuotiasta henkilöä, jolla on purentavirhe, mutta vika ei ole aiheuttanut purentaelimistön toimintahäiriötä. Jos purentavirheestä ei ole tullut ongelmia kolmenkymmenen vuoden aikana, voi olla, ettei niitä tule koskaan, Peltomäki sanoo.

– Tämän vuoksi aikuisten oikomishoitoa ei voida perustella sillä, että halutaan jatkossakin turvata purennan toiminta.

Aikuishoidolla muutetaan kasvojen ulkonäköä, ja sillä on valtava merkitys ihmiselle – yleensä hyvään suuntaan, mutta joskus on käynyt niinkin, että potilaalla on ollut vaikeuksia tottua uuteen ulkonäköön.

– Siksi täytyy koittaa ennakoida tarkoin, miten kasvot muuttuvat, jotta yksilö pystyy elämään uuden peilikuvan kanssa.

Lapset sopeutuvat muutokseen helpommin. Tutkimuksissa on todettu, että vasta noin 12-vuotiaasta eli puberteetista eteenpäin lapsi tai nuori osaa hahmottaa omaa sivustapäin otettua profiilikuvaansa. Tytöille hahmotuskyky tulee aiemmin kuin pojille.

Ulkonäkö ei ole pieni asia

Suomessa korostetaan purennan toimivuutta oikomishoidon perusteena, mutta todellisuudessa hampaiden ja purennan korjaamisella voi olla valtava merkitys elämänlaadulle myös ulkonäön paranemisen vuoksi.

Suu- ja leukasairauksien tutkimusryhmän keräämässä kyselyaineistossa tuli esiin kertomus, jossa yksi vastaaja kirjoitti lapsen hävenneen hampaitaan niin paljon, että peitti hampaat aina hymyillessään. Kun hampaat oiottiin, tapa hävisi saman tien.

Suun terveys heijastelee elämäntilannetta ja terveyttä yleensä.

Myös aikuiselle oikomishoito voi olla elämää muuttava kokemus.

– Muistan nuoren naisen, joka oli kärsinyt kovasti itsetunto-ongelmista ulkonevien etuhampaiden takia. Häntä oli kiusattu aina siitä. Kun purenta saatiin hoidetuksi kuntoon, hänen itsetuntonsa ja elämänlaatunsa parani todella paljon.

On myös todettu, että suun terveys heijastelee elämäntilannetta ja terveyttä yleensä.

– Tiedetään, että tupakanpoltto, suun terveys ja huono-osaisuus kulkevat yhdessä. Tämän vuoksi lapsi ja nuori pitäisi ottaa huomioon kokonaisuutena – ei välttämättä riitä, jos yhden palan laittaa kuntoon.

Suu- ja leukasairauksien tutkimus Tampereella

Tutkimusryhmä on yhteinen Itä-Suomen yliopiston kanssa. Professori Timo Peltomäellä on 50-prosenttinen professuuri molemmissa yliopistoissa.

Ryhmän tutkimushankkeita:

  • CHILD-SLEEP-osatutkimus, jossa tutkitaan yönaikaisten hengityshäiriöiden vaikutusta 2,5–3-vuotiaiden lasten purentaan. Samoista lapsista on kerätty tutkimusaineisto kuusivuotiaana.
  • Miten lastenreuma vaikuttaa purennan kehittymiseen? Tutkimus yhdessä Taysin reumatutkijoiden ja kansainvälisten kollegojen kanssa.
  • Quad-helix-oikomiskojeen ja purennan ohjaimen käyttötutkimus. Tutkitaan laitteiden tehoa, niiden vaikutusta nenähengitykseen ja lasten sopeutumista oikomislaitteisiin.
  • Aikuisena oikomishoidon läpikäyneiden elämänlaatua ja leukanivelten toimintaa selvittävä tutkimus.