Skip to content
Tampereen korkeakouluyhteisö
Nainen lankuttaa pöydällä.
Kuva: Pim Chu, Unsplash

Joka neljäs työntekijä uupuu – onko työuupumus uusi normaali?

Media on viime aikoina pursunnut tarinoita työuupumuksesta. Omasta uupumuksestaan ovat kertoneet muiden muassa kansanedustaja Touko Aalto, työministeri Jari Lindström, laulaja Jannika B sekä fitnessurheilija Janni Hussi. Näyttää siltä, että yhä useampi ajaa itsensä työssään äärirajoille riippumatta siitä, työskenteleekö ministerinä vai lifestyle-bloggaajana.
clock
3 min
Julkaistu:
10.04.2019
Kirjoittaja:

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen vuonna 2011 tekemän Terveys-tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen työntekijä on kokenut työuupumusta. Vakavaa, viikoittain oireilevaa, työuupumusta on kokenut muutama prosentti.

Onko siis niin, että työuupumus on uusi normaali?

Psykologian professori Ulla Kinnunen Tampereen yliopistosta huomauttaa, että THL:n Terveys-kyselyn mukaan työuupuneiden osuus on Suomessa pysynyt hämmästyttävän samana vuodesta 2000 vuoteen 2011. Tuoreempaa tietoa ei toistaiseksi ole.

Euroopan tasolta tiedetään, että Suomen työelämä on kansainvälisessä vertailussa hyvällä mallilla. Burnout in Europe -raportti vuodelta 2015 kertoo, että Suomessa ja muissa pohjoismaissa uuvutaan vähemmän kuin muualla Euroopassa. Huonoin tilanne on Espanjassa, Ranskassa, Turkissa ja entisen Jugoslavian alueella.

Riskit ovat lisääntyneet

Suomessa tilastokeskus on koonnut vuonna 2018 aineistoa työolosuhteiden trendeistä, mutta tuloksia ei ole vielä julkaistu.

– Jännä nähdä, onko työuupumus sitten lisääntynyt vuosien 2011 ja 2018 välillä. Ainakin tuolla aikavälillä työelämä on kehittynyt niin, että uupumukselle altistavia tekijöitä on tullut lisää ja ne koskettavat yhä useampaa työntekijää, Kinnunen sanoo.

Tällaisia riskitekijöitä ovat muun muassa työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen sekä multitaskaaminen eli monen asian tekeminen samanaikaisesti. Aivotutkijat ovat huolissaan erityisesti jatkuvista keskeytyksistä, joista on tullut tietotyölaisten arkea. Keskittymistä katkovat muun muassa sähköposti-, chat ja some-ilmoitukset sekä erilaiset kiireellistä reagointia vaativat kysymykset.

– Asiantuntijatyötä tekevät joutuvat jatkuvasti tekemään valintoja ja monimutkaisia päätöksiä. Samaan aikaan työn ja organisaatioiden muutosvauhti kiihtyy. Uutta täytyy oppia koko ajan. On juostava pysyäkseen paikallaan, Kinnunen kuvaa.

Vapaatakin täytyy suorittaa

Vaatimukset uuden oppimisesta ja itsensä kehittämisestä eivät rajoitu vain työpaikoille. Myös vapaa-aika on monelle suorittamista. Silloin täytyy treenata oikein, syödä oikein ja elää ja somettaa kiinnostavasti.

– Jos elämä on sitä, että 24 tuntia päivässä ja 7 päivää viikossa kehittää itseään ja brändiään, se lisää kuormitusta. Välillä pitäisi olla oikeasti vapaalla ja levätä.

Oliko ennen paremmin?

Onko 2020-lukua kohti puurtava työntekijä sitten toivottomasti sidoksissa työn ja vapaa-ajan oravanpyörään? Oliko kaikki ennen paremmin?

1970-luvulta 2010-luvulle ulottuvassa tarkastelussa moni osa-alue työelämässä on kehittynyt parempaan suuntaan. Työn yksitoikkoisuus on vähentynyt, ja työ on aiempaa monipuolisempaa. Myös mahdollisuudet kehittyä työssä ovat lisääntyneet. Yhä useammalla on myös aiempaa enemmän vaikutusmahdollisuuksia oman työnsä suhteen.

– Pitkällä aikavälillä on tapahtunut enemmän positiivista kuin negatiivista kehitystä, Kinnunen summaa.

Toisaalta työn epävarmuus on lisääntynyt. Samoin kiireen aiheuttamat haitat.

– Myös kilpailua ja erilaisia ristiriitoja esiintyy nyt todennäköisesti enemmän kuin vaikkapa 1980-luvulla.

Hyvää on kuitenkin se, että työelämän ongelmista puhutaan aiempaa avoimemmin. Uupumustakaan ei enää nähdä yksilön heikkoutena, vaan työelämän ongelmana, jota ei tarvitse piilotella, josta voidaan oppia ja jota voidaan myös ehkäistä.

Ehkäise uupumus

  • Työuupumuksen määritelmän mukaan työuupumuksen oireet ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen sekä ammatillisen itsetunnon lasku.
  • Työuupumusta aiheuttavat työhön liittyvät määrälliset ja laadulliset vaatimukset. Uuvuttavaa on, jos työtä on liikaa tai jos työntekijä ei tiedä, mitä häneltä odotetaan. Myös ristiriitaiset odotukset uuvuttavat.
  • Työpaikan ihmissuhteetkin voivat uuvuttaa. Toisaalta hyvä työyhteisö on voimavara, joka voi suojata muilta uupumusta aiheuttavilta riskeiltä.

Työntekijä:

  • Tunnista oireesi ajoissa.
  • Tarkista työn määrää. Voisiko töitä priorisoida toisin tai delegoida muille? Voisiko jotain jättää tekemättä tai tehdä vähemmän täydellisesti?
  • Aseta työllesi aikarajat ja varmista, että aikaa jää myös palautumiselle.
  • Tee vapaa-ajalla jotain, mistä oikeasti tykkäät. Älä täytä vapaa-aikaa asioilla, joita ”kuuluu” tehdä. Joskus voi myös ihan vain olla.
  • Jos oma jaksaminen huolettaa, älä jää uupumuksen kanssa yksin, äläkä syytä itseäsi. Keskustele työtovereiden ja lähiesimiehen kanssa. Voit ottaa jaksamisen esiin esimerkiksi kehityskeskustelussa.

Työantaja tai esimies:

  • Tarkista, että työn tekemisen olosuhteet ovat kunnossa. Varmista, että olosuhteita voidaan arvioida luotettavasti ja kehittää.
  • Luo toimintamallit ongelmien varalle. Varmista, että työntekijät tietävät, miten toimia, jos työuupumus uhkaa.
  • Varmista, että työntekijöihin kohdistuvat vaatimukset ovat kohtuullisia. Eivät liian vähäisiä, mutta eivät myöskään liiallisia.
  • Johda oikeudenmukaisesti ja huolehdi, että työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä.
  • Rohkaisen työntekijöitä ottamaan mahdolliset ongelmat puheeksi.