Miten opettaja voi helpottaa opiskelijoiden yksinäisyyttä?

16. joulukuun 2020

Noin 80 yliopiston henkilöstön jäsentä kokoontui lukukauden viimeisille virtuaaliopekahveille maanantaiaamuna 7.12.2020. Yhteisenä kiinnostuksen kohteena oli kysymys, voidaanko opetuksen keinoin helpottaa opiskelijoiden kokemaa yksinäisyyttä.

TREY:n syyskuussa tekemässä koronakyselyssä murskaavat 60% vastanneista koki yksinäisyytensä lisääntyneen. Kampusten suljettujen ovien taakse olivat jääneet niin lähiopetus, järjestötilat, satunnaiset törmäilyt kavereiden kanssa kuin monen harrastuksetkin. Äärimmillään opiskelija oli tavannut kasvokkain vain kaupan kassatyöntekijää, kerran viikossa.

Etätilanteessa opiskelijoiden arki voi mössööntyä, opiskelu ja vapaa-aika sekoittuvat epätarkoituksenmukaisella tavalla. Monelle yksinäisyys on tuntunut hävettävältä ja sietämättömältä. Yksin opiskelun kanssa painiskellessa voi alkaa kyseenalaistamaan omaa kyvykkyyttä ja alavalintaa. Yksinäisyyden näkeminen normaalina ilmiönä epänormaaleissa oloissa auttaa löytämään keinoja sen vähentämiseen.

Alustusten, puheenvuorojen ja keskustelujen aikana chattiin pulppusi ideoita ja kommentteja, joista toivottiin saatavan jälkikäteen koostetta. Tässä siis koottuna osallistujien kokemuksia:

Keinoja yksinäisyyden vähentämiselle

Tänä syksynä opiskelijat ovat olleet halukkaita työskentelemään kursseilla pienryhmissä, saman kokoonpanon pitäminen koko kurssin ajan helpottaa tutustumista. Jokaviikkoiset kokoontumiset viikkotehtävien tai lukupiirityöskentelyn merkeissä lisäävät opiskelijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Ideoita ryhmätyöskentelyyn löytyy mm. Unipsin sivuilta.

Viikoittainen selkeä tiedotus ja viikon tehtävien muistuttelu on osoittautunut toimivaksi johdantokursseilla. Opettaja on ollut tavattavissa linjoilla pienen ajan opetusta ennen sekä jälkeen. Etäoppimistilanteissa tunnelmaa on parantanut hyvin ohjeistettu kameran käyttö lock (linkki vaatii kirjautumisen).

Kahdenkeskisiä ohjauskeskusteluita on aktiivisesti tarjottu opiskelijoille joko kasvokkain turvavälein, Zoomin välityksellä tai ulkoilmassa. Kävelypalavereissa ohjaaja muistuttaa turvaväleistä, ja huolehtii, että jokainen saa tilaisuuden jutella myös hänen kanssaan.

TREY ehdottaa, että opiskelijat voitaisiin jakaa pieniin ryhmiin yliopiston toimesta, ettei kukaan jäisi yksin. Ryhmiä kannustettaisiin opiskelemaan yhdessä esim. Teams-etäyhteyden välityksellä sekä vaihtamaan kuulumisia. Keskustelussa pohdittiin, riittääkö, että opiskelijoita kannustetaan tähän, vai tarvitaanko henkilökuntaa seuraamaan systeemin toimivuutta.

Pitääkö opettajan jaksaa tämäkin?

Opekahvien osallistujat olivat halukkaita tukemaan opiskelijoitaan, mutta myös jaksamisen rajallisuus tunnettiin. Opettajat elävät itsekin samaa mössööntyvää ja venyvää arkea. Kurssien sovittaminen etäopiskelun välineille, uudet opsit ja yhdistymiseen liittyvät asiat teettävät työtä. Työterveyden etäovi on käynyt tiuhaan. Pitäisikö vielä kyetä kantamaan huolta opiskelijoiden yksinäisyydestä ja jaksamisesta?

Opekahvien tarkoituksena ei ollut sysätä jälleen uusia vastuita opettajille, vaan nostaa esille niitä pedagogisia välineitä, jotka voivat osaltaan olla helpottamassa opiskelijan yksinäisyyden ja erityksissä olon kokemusta. Henkilökunta voi omilla valinnoillaan ja puheellaan auttaa havaitsemaan mahdollisuuksia tutustua toisiin opiskelijoihin ja kokea yhteenkuuluvuutta. Moni opiskelija ei ole tiennyt, että koronarajoitusten aikanakin opiskelijat voivat niin harkitessaan kokoontua pienellä porukalla yhteen opiskelemaan esimerkiksi jonkun kotiin. Myös yliopiston tiloja on mahdollista käyttää kulloisenkin ohjeistuksen rajoissa, jos arvioi tilanteen niin vaativan.

Opettajan ja opiskelijan lisäksi kuvioon mahtuu paljon muutakin. Chatissa muistutettiin mm. SPR:n kaveritoiminnasta, upouudesta Navigaattorista, ainejärjestöjen toiminnoista, sekä OKM:n erityisavustuksella ensi vuodelle palkattaviksi suunnitelluista massakurssien assistenteista, jos avustusta saadaan.

Yliopiston puolelta opintojen viivästyminen koronan vuoksi tullaan huomioimaan lisäaikapäätöksissä, kansainvälisten opiskelijoiden lukukausimaksuissa jne. 

Kahdeksankymmenen etäkahvikupin tyhjennyttyä yliopistoväki hajaantui omiin joulukuun kiireisiinsä. Mukaan tarttui ideoita, sekä pohdintaa siitä, missä rajoissa kukin pystyy auttamaan opiskelijoita. Heitä vartenhan tätä työtä tehdään.

Simo Ahonen, opintopsykologi, Tampereen yliopisto