Opiskelijan ääni: Etäopetusta extroverteille?

12 May 2022

Sain inspiraation tekstiin, kun luennoitsija sanoi, että kaikki kokoontuisivat varmasti mieluummin luentosalissa kuin ruutujen äärellä. Ajattelin, että olenko ainoa, joka on eri mieltä ja ajatus alkoi laukata.

Etätyöskentely ja etenkin -opiskelu on varmasti tullut viimeistään koronan myötä tutuksi lähes kaikille korkeakouluopiskelijoille. Jatkuvasti kuulee kommentteja etäopiskelun huonoista puolista, ja valitteluja siitä, ettei pääse lähiopetukseen. Ja tokihan etäopetuksessa on heikkoutensa. Tuon tuosta tekniikka ei toimi odotetulla tavalla, luennoitsija unohtaa laittaa nauhoituksen päälle, zoomissa näkyy musta ruutu eikä tiedä mihin väliin oman kommentin voi heittää tai koko luennon taustalta kuuluu jonkun kuorsaus.

Kaikesta tästä huolimatta pointtini on, että joillekin etäopetus voi sopia lähiopetusta paremmin. Etäopetuksessa nimittäin osa lähiopetuksen sosiaalista painetta aiheuttavista tilanteista poistuu. Paikan päällä opiskeluun sisältyy aina etäopetusta enemmän sosiaalisia aspekteja. Luennoilla tehdään pari- tai ryhmätöitä, ruokalassa kokoonnutaan syömään kaveriporukalla ja käytävillä moikataan puolituttuja. Suurin osa opiskelijoista nauttii tällaisista tilanteista, niistä saa energiaa ja voimaa pitkiin koulupäiviin. Oletan, että juuri näiden sosiaalisten tilanteiden puute on suurin tai ainakin yksi suurimmista syistä, miksi moni kokee etäopetuksen hyvin haitallisena ja kuluttavana. Onhan se mukavampaa istua luennolla kaverin kanssa kuin yksin ruudun takana omassa sotkuisessa asunnossa.

Kaikille sosiaaliset tilanteet eivät kuitenkaan ole positiivinen asia, energian saamisesta puhumattakaan. On myös ihmisiä, joille lähiopetukseen liittyvät sosiaaliset tilanteet aiheuttavat haittaa ja jopa ahdistusta. On inhottavaa seistä käytävällä yksin odottamassa tunnin alkua, kun ympärillä muut juttelevat porukoissa, yksin syömisestä puhumattakaan. Puolituttujen kanssa juttelu voi myös olla hankalaa ja stressaavaa. Luennoilla oma kommentti voi jäädä helposti sanomatta sosiaalisempien ilmaistessa ensin oman painokkaan mielipiteensä. Puheenvuoron ottaminen kiinnittää kaikkien huomion. Pahinta on, kun luennoitsija käskee tehdä pari- tai ryhmätöitä, ja ympärillä muut opiskelijat lyöttäytyvät kavereidensa seuraan. Yksinäinen olo iskee välittömästi. Joillekin epäsosiaalisille introverteille tai yksinäisille opiskelijoille sosiaalisiin tilanteisiin kuluu lähiopetuksessa paljon henkisiä voimavaroja ja energiaa.

Etäopiskelu ei tietenkään poista kaikkea sosiaalista painetta. Kursseilla voidaan etänäkin tehdä ryhmätöitä, ja tuon tuosta zoomissa jakaudutaan pienryhmiin juttelemaan. Sosiaalisuus voi kuitenkin olla helpompaa ruudun välityksellä, kun voi todellisuudessa istua yksin turvassa omassa kodissaan. Lisäksi zoomissa pienryhmät jaetaan yleensä sattumanvaraisesti, joten pelko parin löytämisestä poistuu. Luentojen välillä ei tarvitse seisoskella yksin käytävällä katsomassa kaveriporukoiden juttelua. On paljon pienempi kynnys kirjoittaa kysymys chattiin kuin nostaa luennolla käsi pystyyn. Videotallenteita on tarvittaessa helppo kelata ja pysäyttää. Henkiset voimavarat ja energian voi keskittää yksinomaan opiskeluun, kun sitä ei tarvitse uhrata sosiaalisuuteen.

Pääpointtini on, että vaikka etäopetuksessa on monia hankaluuksia, ei voi tehdä yleistystä, että kaikki kärsivät siitä. Mielestäni etäopetuksessa on monia hyviä puolia, enkä usko olevani ainoa, joka näin ajattelee.

Elias Niemi, opiskelija, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta