Hyvinvoinnin tukeminen on yhteisöllinen tehtävä

15 May 2023

Kielikeskus osallistui syksyllä 2022 korkeakouluyhteisön TreSilienssi 2.0. -hankkeeseen. Projektiimme osallistui neljä eri oppiaineen opettajaa ja sitä koordinoi yksi tiiminvetäjistä. Osa opettajista rakensi opetustaan ja tiimiään hyödyttävän kokonaisuuden, joka on sovellettavissa muuhunkin kielikeskusopetukseen. Omassa osuudessani toteutin kielikeskuskollegoille kyselyn, jolla kartoitin työyhteisömme tietoisuutta yliopiston opiskelijoille tarjoamista hyvinvointia ja oppimista tukevista väylistä. Esittelen seuraavaksi kyselyn (41 vastaajaa) taustaa, tuloksia ja sen herättämiä ajatuksia.

Korkeakouluyhteisössä on tuotettu erilaisia tukimuotoja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen. Tietoa ja linkkivinkkejä löytyy intrasta siis runsaasti. Jopa niin paljon, että hypoteesini on, että henkilökunta ja opiskelijat eivät ehdi tai jaksa kaiken muun ohella hakeutua tiedon ja tuen äärelle. On olemassa tarjontaa ja kysyntää, mutta näiden kohtaamiseen tarvitaan työtä ja tiedotusta.

Kyselyn monivalinnoissa selvitettiin muun muassa sitä, mistä korkeakouluyhteisön tarjoamista tukimuodoista opettaja oli kuullut, mistä osaisi selittää tarkemmin, mitä on linkittänyt opetusmateriaaliinsa ja mitä aineistoa käyttää opetuksessa. Vastausten perusteella suurin osa oli kuullut eri tukimuodoista, mutta tutuin ja eniten linkitetty oli yksilölliset opetusjärjestelyt. Alla oleva kuvio osoittaa, mistä tukimuodosta opettajat osaisivat selittää opiskelijoille. Vähiten tuttuja olivat hyvinvointikalenteri ja opiskelun vertaistukiryhmät. Lisää haluttiin tietää muun muassa opiskelun vertaistukiryhmistä, Navigaattorista, yhteisistä ohjauspalveluista, hyvinvointikalenterista sekä opiskelijan kompassista.

Ote tutkimuslomakkeen tuottamasta datasta. Tulos on selvitetty tekstissä yllä.

Monivalintakysymykseen ”koen, että opetuksessani on aikaa käsitellä opiskelijoiden hyvinvoinnin ja tukemisen kannalta olennaisia teemoja” tuli 8 kyllä-, 27 jokseenkin- ja 6 ei- vastausta. Tämä sai minut pohtimaan, ovatko yliopiston opintojaksojen laajuus ja opetuksen sisältöihin kohdistuvat vaatimukset niin suuria, että opiskelijan hyvinvointitaitojen huomioimiseen ei usein jää aikaa. Tämä on mielestäni korkeakoulutason kysymys, jota täytyy tarkastella koko yhteisön ja tutkintorakenteidenkin tasolla. Ei ole yksittäisen opettajan, opintojakson, tahon tai opiskelijan tehtävä varmistaa, että opiskelijat jaksavat ja voivat hyvin. Tämä on jaettu ja yhteisöllinen tehtävä, johon tulisi olla aikaa kiinnittää huomiota. Hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät taidot ovat tietosisällön ohella tärkeitä nykypäivän ja tulevaisuuden työelämätaitoja, joten niiden kehittymistä olisi hyvä tukea jatkuvasti eri opintojaksoilla. Tällöin vähäisempikin aika aiheen äärellä voi riittää, kun tietää, että joku toinen kollega jatkaa teeman esille tuomista.

Vaikka kaikki yliopiston tarjoamat tukitoimet eivät olleet kyselyn perusteella kovin tuttuja, tuli avoimissa vastauksissa esiin monipuolisia pedagogisia keinoja, joita kielikeskusopetuksessa hyödynnetään opiskelijoiden oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi. Useissa vastauksissa mainittiin innostaminen, myönteisen oppimisilmapiirin luominen ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen mahdollistaminen, opintojaksoon liittyvien tunteiden, kuten pelkojen, jännittämisen ja keskeneräisyyden käsittely sekä motivaation ja asenteen tutkailu. Samoin saavutettavuus, selkeät tehtäväohjeet, näkyvissä olevat aikataulut, riittävän pitkä aika tehtävien tekemiselle, tarvittaessa joustavat palautusajat sekä palautteen antaminen nousivat esiin. Pidempien tapaamisten tauottaminen, opiskelijoiden informaalin vuorovaikutuksen mahdollistaminen, turvallisten ns. kotipienryhmien muodostaminen ja toiminnalliset opetusmenetelmät nähtiin myös hyvinvointia tukevina elementteinä. Oli ilo koota kollegoiden vastauksia ja tuoda esiin, miten paljon yhteisössämme on pedagogista osaamista, jonka avulla rakennetaan ja tuetaan hyvinvointia ja oppimista.

Avoimissa kysymyksissä tiedusteltiin lisäksi vastaajien toiveita siitä, millaisia lisävinkkejä tai osaamista kaivattiin opiskelijoiden jaksamisen tukemiseksi. Esiin nousi esimerkiksi tarve perehtyä syvemmin olemassa oleviin tukimateriaaleihin sekä käydä kollegiaalisia keskusteluja aiheesta. Tätä tarvetta tuettiin osana projektia, kun käsittelimme työyhteisön kanssa kyselyn tuloksia. Pienryhmissä työstettiin tällöin myös konkreettisia tavoitteita, joilla tukea entistä paremmin opiskelijoiden hyvinvointia. Tavoitteisiin palattiin kevätlukukaudella, kun opettajatiimit kiersivät ”messukävelyllä” esittelypisteissä, joissa kukin projektiin osallistunut opettaja kävi läpi osionsa tuotokset. Kaikki aineisto koottiin tämän jälkeen kielikeskusopettajille avoimeen Moodleen.

Korkeakouluyhteisössämme on tehty paljon töitä tukimuotojen tuottamiseksi ja niistä tiedottamiseksi. Projektin myötä oli tärkeää voida irrottaa aikaa aiheeseen tutustumiselle ja tiedon jakamiselle. Yhteistä työtä on tehtävä myös jatkossa ja toivottava, että meidän kaikkien – niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan – hyvinvoinnin tukemiseen on monipuolisia resursseja. Hyvinvoivina ja jaksavina on helpompi auttaa ja tukea toisia. Siksipä kannustan pohtimaan, miten sinä voit kantaa kortesi kekoon oman ja muiden hyvinvoinnin tukemiseksi?

Piia Jokiranta, Puheviestinnän yliopisto-opettaja, Kielikeskus, Tampereen yliopisto

Lisätietoa tukimuodoista ja hyödyllisiä linkkejä korkeakoulun verkkosivuilla ja intrassa: