Näyttelijäksi opiskeleva taipuu moneen. Hän saattaa esimerkiksi esittää kalanmätiä itselleen vieraalla kielellä, tässä tapauksessa latviaksi. Nätyn puhe- ja äänitekniikan yliopistonlehtori Tiina Syrjä kuvaa vieraalla kielellä näyttelemistä Vaikut pois korvista -kurssiksi.

Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelman Nätyn kolmanteen vuosikurssiin kuuluu Vieras kieli näyttämöllä -opintojakso, jolla opiskelijat esittävät näytelmän tai valittuja osia itselleen vieraskielisestä näytelmästä tuolla itselleen vieraalla kielellä. Nätyläiset ovat näytelleet esimerkiksi espanjaksi, italiaksi, mandariinikiinaksi ja udmurtin kielellä.

Nyt kolmas vuosikurssi on työstänyt dramaturgiopiskelija Marta Stokovan Kad tu sãksi runãt, suomeksi Kun alat puhua -näytelmää latvian kielellä. Kurssi järjestettiin tällä kertaa Latvian Kulttuuriakatemian kanssa.

Kädet lähtevät saattamaan sanaa

Yliopistonlehtori Tiina Syrjä sanoo vieraalla kielellä näyttelemisen olevan monella tavalla hyödyllistä. Se esimerkiksi vieraannuttaa siitä, miten kieltä yleensä käsitellään.

”Useimmitenhan mennään kielen symbolisen sisällön kautta. Mutta kun et tarkkaan ymmärrä tekstiä, vaan uppoat äännemaisemaan, niin alat kuulla, minkälaista musiikkia se kieli kantaa mukanaan.”

Syrjä kertoo kielessä olevan symbolisen lisäksi myös ruumiillisia, materiaalisia merkitystasoja. Olennaista onkin, että tekstistä ja puhutusta kielestä alkaa tulla materiaa, ja se aktivoi kehoa. ”Puhe ja ääni kehittyvät, ja näyttämöllä oleminen on kaikin puolin aktiivisempaa.”

”Tämä on semmoinen Vaikut pois korvista -kurssi, koska usein tämän jälkeen alkaa omasta äidinkielessäkin avautua toisenlainen ja vähän laajempi tapa katsoa kieltä ja puhetta.”

Näyttelijän on oltava vieraalla kielellä näytellessään myös todella keskittynyt, sillä improvisointiin ei ole varaa. Jos teksti häviää päästä, on tilalle vaikeaa keksiä mitään omaa.

Tiina Syrjä kertoo vieraalla kielellä näyttelemisen kurssin saaneen vuonna 1995 alkunsa silloisen Nätyn näyttelijäntyön lehtorin Hanno Eskolan havainnosta: kun näyttelijä puhui kieltä, jota ei osannut, hänen kehonsa alkoi aktivoitua. ”Jokainen tietää ihan arkipäivässä, että jos puhuu vieraalla kielellä, niin kädet rupeavat usein käymään ja saattamaan sanaa”, vieraalla kielellä näyttelemistä tutkinut Tiina Syrjä toteaa.

Kalanmätinä ja torakkana latviaksi

Kad tu sãksi runãt -näytelmässä näyttelevät muiden muassa Miika Suonperä ja Esme Kaislakari. Heidän dialoginsa latvian kielellä kuulostaa varsin luontevalta, vaikka Kaislakari toteaakin, ettei ole ihan varma siitä, mitä on juuri puhunut.

”Yleensähän näyttelijänä on tärkeätä tietää, mitä sanoo, mutta tällä kurssilla lähtökohta oli vähän toinen;  jotenkin se, että miten ja miltä se tuntuu se kieli”, hän sanoo. 

Keskustelussa Miika Suonperä näyttelee kalanmätiä. Esme Kaislakari on näytelmän päähenkilö Hermine, johon kalanmäti yrittää luoda yhteyttä.

Kun näytelmä esitettiin elokuussa Latviassa, ei esiintyminen latvialaisyleisölle hirvittänyt Suonperää eikä Kaislakaria. ”Se tuntui aika hyvältä, koska me osattiin se, mitä oltiin harjoiteltu, ja mentiin niissä raameissa. Sitten jos piti mennä esityksen jälkeen juttelemaan jollekin latviaksi, niin sehän ei ihan silleen onnistunut”, Suonperä kertoo.

Kaislakarin mielestä oli ihanaa kuunnella yleisön reaktioita. ”Niitä selkeästi nauratti vaikka joku, miten jotain sanottiin, tai sitten he olivat vaikuttuneita, että wau, sä kuulostat ihan latvialaiselta. Se oli hirveän nautinnollista.” 

Latviaksi niin ikään näytelleen Emmi Rantaojalan mielestä vaikeinta on ollut lauseen läpi kulkevan melodian kuljetus. ”Se oli haastavaa sisäistää tai ymmärtää etenkin, koska emme ymmärtäneet tekstiä, vaan vain opettelimme sen. Yllättävän helposti ne repliikit ja sanat muistuivat, kun ne vaan opetteli ja jumppasi päähän.”  

Hauskinta Rantaojalasta oli kielellä leikkiminen. ”Sait heittää sinne ihan minkälaisia ääniä tahansa. Ne ei ehkä menneet oikein, mutta oli ainakin hauskaa tulkita. Minullakin kun rooli oli torakka, niin tulosvastuuta ei ollut. Kukaan meistä ei tiedä, millainen torakka on, niin mä voin tulkita sen semmoisena kuin mä itse haluan.” 

Tammikuun lopussa Teatterimontussa

Opiskelijoissa opintojakso herätti nälän näyttelemään yhä uusilla kielillä. Ainakin kiinan ja japanin kielet kiinnostaisivat jo kirjainhaasteen vuoksi.

Opiskelijat kertovat vieraalla kielellä näyttelemisen vapauttaneen tekemistä ja kiinnittäneen huomiota oman kehon tekemisiin. Ja kun vaikuttuu toisen näyttelijän äänestä ja kehosta enemmän kuin siitä, mitä hän sanoo, se vaikuttaa myös siihen hahmoon, jota itse tekee.

Nätyn kolmas vuosikurssi esitti Kad tu sãksi runãt -näytelmän elokuussa Latvian Kulttuuriakatemian Zirgu Pasts -näyttämöllä kahdessa loppuunvaratussa esityksessä. Ellei korona sitä estä, niin esitys nähdään Tampereella Teatterimontussa tammikuun viimeisenä päivänä.

Toimittaja: Pia Sivunen

Kuva: Tiina Syrjä. Kuvassa Miika Suonperä, Esme Kaislakari ja Senna Vodzogbe.