Teatteriesitys vain muutaman katsojan yleisölle voi olla mieleenpainuva kokemus niin esiintyjälle kuin katsojalle. Elämys syntyy molempien läsnäolosta samassa paikassa samaan aikaan.

Katsomon tuoleille sijoitetut pääkallot merkkaavat turvallisia etäisyyksiä. Yleisöä on tullut Tukkateatterin illan esitykseen vain seitsemän henkilöä, mutta se ei haittaa tekijöitä.

“Juttelimme näyttelijöiden kanssa ja he totesivat, että mieluummin esitämme vaikka kahdelle katsojalle kuin striimatulle yleisölle. Esityksen striimaaminen voisi olla vaihtoehto, jos kukaan ei uskaltaisi tulla katsomoon. Mutta toistaiseksi on uskallettu – onneksi”, kertoo ohjaaja Terhi Tuominen.

Tukkateatterin feministinen revyy Liian ruma raiskattavaksi tuli ensi-iltaan helmikuun puolivälissä. Esitykset ovat pyörineet kokoontumisrajoitusten mukaisesti yhdeksän henkilön yleisölle kerrallaan. Normaalioloissa katsomoon mahtuisi 50 henkilöä. Alkuvuodesta vain muutamalla tamperelaisella harrastajateatterilla on ollut esityksiä elävälle yleisölle, isot ammattiteatterit ovat joko peruneet kevätkauden esitykset kokonaan tai huhtikuulle asti.

Pienessä teatterissa tehdään itse paljon näkymätöntä työtä esitysten eteen. Näyttelijät siivoavat katsomon ja esitystilat vuorotellen ennen esityksiä. Hygieniaan kiinnitetään erityisen paljon huomiota, siivouksessa käydään läpi kaikki pinnat ja kahvat vesihanoja myöten. Ohjaaja Tuominen hoitaa esityksen äänet ja aloittaa illan näytöksen vetämällä itse esiripun syrjään.

Yhdessä erillään, mutta kuitenkin läsnä

Liian ruma raiskattavaksi on Tristan Selinin käsikirjoittama esitys, jonka lähtökohtana on tosielämän tapahtuma. Vuonna 2015 Italiassa kaksi miestä jätettiin tuomitsematta raiskauksesta, koska tuomioistuimen mielestä raiskattu nainen oli epäuskottava uhri. Tukkateatterille näyttämösovituksen ohjannut Terhi Tuominen käsittelee Selinin yhteiskuntakriittistä tekstiä absurdin teatterin keinoin. 

Kuusi näyttelijää esittää saman näytelmätekstin kahdessa näytöksessä, joissa tapahtumien tausta-asetelma muuttuu. Yleisö on mukana tunnelmassa keskittyneenä koko intensiivisen esityksen. Näyttelijät käyvät kumartamassa loppuaplodien aikana kahdesti. Lopuksi yleisö taputtaa vielä ohjaajalle kun esirippu vedetään takaisin kiinni. Moni kiittää ohjaajaa näytöksestä henkilökohtaisesti.

Terhi Tuomisen mukaan yleisöltä saatu palaute on ilahtunutta, tapahtuma tuntuu katsojasta vaikuttavammalta kuin tavallinen teatterikäynti.

“Elämän pitää jatkua. Ihmiset tarvitsevat edes pienen rippusen kulttuuria. Koronatilanne voi kuitenkin jatkua ties kuinka pitkään. Ihminen kuihtuu ihan hengiltä, jos ei mitään teatteria ole.”

Kesän suunnitelmat Tukkateatterilla ovat jo selvillä. Eeva-Liisa Mannerin syntymän 100-vuotisjuhlaa muistetaan näytelmillä Eros ja Psykhe sekä Uuden vuoden yö. Mannerin tuotanto on esillä myös Tukkateatterin loppukevään näytännöissä, koronatilanteen niin salliessa.

Toimittaja, kuva: Hanne Vuorela