Minulla oli korkeat odotukset interaktiiviseksi draamaksi kuvailtua Heavy Rain -peli\u00e4 kohtaan. Olin lukenut positiivisia arvioita ja kuullut peli\u00e4 pelanneilta pelkk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Kirjanmerkeiss\u00e4ni oli jo pitk\u00e4\u00e4n ollut lukemista odottamassa pelitutkija ja -suunnittelija Jos\u00e9 Zagalin artikkeli \u201dHeavy Rain \u2013 How I Learned to Trust the Designer\u201d, jossa h\u00e4n kertoo ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ennen ja j\u00e4lkeen kyseisen pelin pelaamisen. N\u00e4m\u00e4 ajatukset liittyiv\u00e4t muun muassa valinnan vapauteen ja toimintaan peleiss\u00e4 sek\u00e4 itse pelin pelimekaniikkoihin. Maltoin mieleni artikkelin lukemisen suhteen kunnes olin l\u00e4p\u00e4issyt pelin ensimm\u00e4isen kerran sen vuoksi, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni, jolta pelin lainasin, varoitteli, etten halua tiet\u00e4\u00e4 juonesta yhtik\u00e4s mit\u00e4\u00e4n etuk\u00e4teen. Tiesin, ett\u00e4 pelin tarina olisi vahva, ja t\u00e4ynn\u00e4 erilaisia moraalisia valintoja, jotka vaikuttavat siihen, millaiseksi tarina lopulta muotoutuu.<\/p>\n
Zagal kuvaili olleensa skeptinen ja hermostunut alkaessaan pelata Heavy Rainia, koska h\u00e4n oli kuullut siit\u00e4 niin hienoja asioita ja pelk\u00e4si, ett\u00e4 h\u00e4nen kokemuksensa ei tulisi ylt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen odotustensa tasolle. Itselt\u00e4ni t\u00e4llaiset tunteet uupuivat, vaikka ylistyst\u00e4 pelist\u00e4 olin min\u00e4kin kuullut. P\u00e4invastoin, uskoin vakaasti, ett\u00e4 en tulisi kokemaan pettymyst\u00e4. Mutta kuten Zagal artikkelissaan totesi, se, mit\u00e4 h\u00e4n ajattelee tietyn pelin olevan, ja mit\u00e4 muut siit\u00e4 sanovat, poikkeuksetta muokkaa ymm\u00e4rryst\u00e4 pelist\u00e4, ja sit\u00e4, kuinka sen kokee. Valtavan positiivinen ennakko-odotus saattoi siis osittain olla kohdallani itse\u00e4\u00e4n toteuttava ennuste.<\/p>\n
Pelin juoni py\u00f6rii mystisen Origami-tappajan ymp\u00e4rill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 sarjamurhaaja kidnappaa lapsen sateisena aikana, ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net paikkaan, jossa h\u00e4n hukkuu ennen pitk\u00e4\u00e4 sateen nostaessa vedenpintaa sentti sentilt\u00e4 korkeammalle. Yksi nelj\u00e4st\u00e4 pelattavasta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4, Ethan Mars, on saanut kokea el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tragedioita jo ennest\u00e4\u00e4n, kun kidnappauksen kohteeksi joutuu h\u00e4nen poikansa. Origami-tappaja lupaa, ett\u00e4 Ethanilla on
\nmahdollisuus pelastaa poikansa, mik\u00e4li h\u00e4n kykenee suorittamaan tappajan antamat teht\u00e4v\u00e4t. N\u00e4ist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista tarinan juoni alkaa haarautua pelaajan tekojen ja valintojen mukaan. Mit\u00e4 tahansa peliss\u00e4 teetkin, tarina etenee, ja tulee ennen pitk\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4. Et voi siis pelata \u2019huonosti\u2019 sanan siin\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 jumiutuisit peliss\u00e4. Vaikka sormin\u00e4pp\u00e4ryytesi ei riitt\u00e4isi pelin viljelemien quick time eventien hallintaan, juoni etenee siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 olisit esimerkiksi h\u00e4vinnyt taistelun. Jopa valinta, ettei tee valintaa, vaan pysyy passiivisena, johtaa tietynlaiseen tapahtumaketjuun. Zagal esitt\u00e4\u00e4 esimerkin prologista, jossa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Ethan leikkimiekkailee poikansa kanssa. Mik\u00e4li painelet ohjaimen nappuloita siten kuin peliruutu ohjeistaa, Ethan voittaa poikansa miekkailussa. Olisiko kuitenkin mukavampaa antaa lapsen voittaa? T\u00e4ll\u00f6in pelaaja siis tahallaan ep\u00e4onnistuisi nappuloiden painelussa, vaikka halutessaan kykenisikin siihen ohjeiden mukaisesti. Harvoin kohtaa alisuoriutumiseen kannustavaa peli\u00e4. Heavy Rain onnistuukin saamaan pelaajan miettim\u00e4\u00e4n jokaisen tekonsa ja tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misens\u00e4 seurauksia.<\/p>\n
Quick time eventit olivat minulle uudenlainen tapa pelata, joten kannatti kyll\u00e4 valita helpoin taso vaikka PlayStationin ohjain oli ennest\u00e4\u00e4n hyvinkin tuttu. Ohjaussysteemi tuntui aluksi melko kankealta, mutta toisaalta se loi mielest\u00e4ni ep\u00e4mukaviin kohtauksiin entist\u00e4 enemm\u00e4n tilanteeseen kuuluvaa tunnetta, esimerkiksi turhautumista, kun en kyennyt navigoimaan ihmismassassa niin kuin toivoin pelihahmon ollessa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ahdistuksen partaalla.<\/p>\n
Mielenkiintoinen elementti oli p\u00e4\u00e4sy pelihahmojen ajatuksiin, sill\u00e4 se toi syvyytt\u00e4 hahmoihin. Pelaajalla on mahdollisuus valita jokin hahmon p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 py\u00f6rivist\u00e4 ajatusteemoista, jonka j\u00e4lkeen hahmo ilmaisee t\u00e4m\u00e4n ajatuksensa tarkemmin ja mahdollisesti toimii sen mukaisesti. T\u00e4m\u00e4 valinta saattaa vaikuttaa pelin kulkuun. Pelin edetess\u00e4 hahmoihin todella kiintyi, ja tapatettuani sivuhahmo Lauren Winterin minulle tuli todella paha mieli, sill\u00e4 hahmo oli kuollut \u2013 j\u00e4nnitysmusiikin painostavasti soidessa \u2013 paniikissani tekem\u00e4\u00e4ni virheeseen. My\u00f6s Zagal teki ahdistavana hetken\u00e4 virheen, joka johti er\u00e4\u00e4n hahmon turhaan kuolemaan. Peli on t\u00e4ynn\u00e4 lukuisia hetki\u00e4, jotka kannustavat tekem\u00e4\u00e4n nopeita, jopa h\u00e4t\u00e4isi\u00e4, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, koska tilanne vaikuttaa vaativan v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 toimintaa. Zagalin sanoin pelihahmon ep\u00e4mukavuus heijastuu pelaajaan. Pelihahmon h\u00e4t\u00e4\u00e4ntynyt tila saa pelaajan tekem\u00e4\u00e4n virheliikkeit\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n: ahdistavana hetken\u00e4 hahmon ajatukset py\u00f6riv\u00e4t sumuisena t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja pelaaja yritt\u00e4\u00e4 tihrustaa niit\u00e4 kun pit\u00e4isi jo toimia. Mutta kuten sanottu, my\u00f6s pelaajan passiivisuus ajaa tarinaa eteenp\u00e4in. Aiheuttaessani my\u00f6hemmin Madison Paigen kuoleman katumus ei iskenyt vasten kasvoja niin voimakkaasti, sill\u00e4 en olisi osannut pelastaa h\u00e4nt\u00e4: luulin, ett\u00e4 tekem\u00e4ni valinta (p\u00f6yd\u00e4n alla savulta piilottelu) oli oikea. Zagal onnistui kuitenkin saavuttamaan paremman mielenrauhan tapattamansa hahmon suhteen, sill\u00e4 vaikka h\u00e4n katui tekoaan, h\u00e4n piti sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osana merkityksellist\u00e4 pelikokemustaan. Min\u00e4 my\u00f6s, mutta toisinkuin Zagal, min\u00e4 en halunnut pyhitt\u00e4\u00e4 merkityksellist\u00e4 pelikokemustani siten, ett\u00e4 pelaisin pelin l\u00e4pi vain kerran. Halusin pelata toisen kerran \u201dparemmin\u201d.<\/p>\n
Pelaajana pyrin yleens\u00e4 jollakin tapaa moraalisesti puhtaaseen suoritukseen. Olen kyll\u00e4 kiinnostunut \u201dhuonojen\u201d ratkaisujen aiheuttamista juonenkuluista, mutta ensin haluan pelata oman (moraalisen) “parhaani” mukaan. Olinkin pelin l\u00e4p\u00e4isty\u00e4ni tyytyv\u00e4inen peliss\u00e4 tekemiini ratkaisuihin lukuun ottamatta paria tapattamaani hahmoa. Onneksi sain uuden mahdollisuuden, kun sujautin Heavy Rainin joulupukin ostoskoriin, ja seurasin, kun
\npikkuveljeni pelasi sen joululomalla l\u00e4pi. Itse en t\u00e4ll\u00e4 kertaa koskenut ohjaimeen koko pelin aikana, vaan seurasin tiiviisti sohvalta. Olen siit\u00e4 erikoinen peli-ihminen, ett\u00e4 minulle saattaa usein riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 saan seurata sivusta, kun joku muu pelaa pelin l\u00e4pi. Narratiivin seuraaminen on minulle t\u00e4rkeint\u00e4 tarinallisesti hyv\u00e4ss\u00e4 peliss\u00e4. Neuvoin kuitenkin kohdassa, jossa olin tapattanut Laurenin, koska halusin n\u00e4hd\u00e4 onnellisemman lopun h\u00e4nen osaltaan. Pikkuveljeni teki paljon erilaisia ratkaisuja omaan peliini verrattuna, ja oli kiinnostavaa n\u00e4hd\u00e4 millaiseksi juoni muotoutui t\u00e4ll\u00e4 kertaa.<\/p>\n
Tunteet nousivat vahvasti pintaan toisen pelikerran aikana erityisesti silloin, kun katsoin veljeni tekev\u00e4n valinnan, jonka seurauksena Ethan juo myrkkyjuoman pelastaakseen poikansa Shaunin. Omassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni oli jotenkin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ettei minun olisi hy\u00f6ty\u00e4 tappaa itse\u00e4ni kun Origami-tappajan antamia vihjeit\u00e4 Shaunin olinpaikasta oli kertynyt niin v\u00e4h\u00e4n. Luulen ajatelleeni, ett\u00e4 kyse oli \u201ditseni\u201d tappamisesta, koska olin jo niin syv\u00e4ll\u00e4 hahmojen maailmassa, ett\u00e4 itses\u00e4ilytysvietti kirkui p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni Ethanin kaataessa myrkkypullon kurkkuunsa. T\u00e4llainen itsen samaistaminen pelihahmoon lienee kuitenkin tuttua valtaosalle pelaamista harrastaneille. (Metafyysisest\u00e4 min\u00e4st\u00e4 tietokonepeleiss\u00e4 ja ns. \u201dmin\u00e4 kuolin\u201d efektist\u00e4 voi lukea lis\u00e4\u00e4 Peter Dayn konferenssiartikkelista, ks. l\u00e4hdeluettelo.)<\/p>\n
Pelin tarinaa kahteen kertaan seurattuani, ja Zagalin artikkelin luettuani, olen h\u00e4nen sek\u00e4 itse pelin luojan David Cagen kanssa eri mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 peli\u00e4 ja sen tarinaa tulisi \u201dkunnioittaa\u201d yhdell\u00e4 pelikerralla. Zagal pelk\u00e4\u00e4 useamman pelikerran tekev\u00e4n h\u00e4nen kokemuksestaan v\u00e4hemm\u00e4n henkil\u00f6kohtaisen ja ainutlaatuisen. Itse nautin Heavy Rainista my\u00f6s toisella kerralla, vaikka toisaalta en t\u00e4ll\u00f6in ollut itse pelaaja, joka tietysti vaikuttaa pelikokemukseeni (jos t\u00e4t\u00e4 termi\u00e4 voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 peleihin liittyv\u00e4st\u00e4 kokemuksesta, jolloin ei itse toimi pelaajana). Totta kai ensimm\u00e4inen pelikokemus on se mieleenpainuvin, mutta sen ei silti tarvitse v\u00e4hent\u00e4\u00e4 my\u00f6hempien pelikokemusten arvoa. Jos minulla olisi enemm\u00e4n vapaa-aikaa, olisin kiinnostunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n my\u00f6s muut loppuratkaisut. Voi olla, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4dyn lukemaan tai katsomaan ne jossakin v\u00e4liss\u00e4 netist\u00e4, koska ne ovat tarinoita minulle silloinkin, kun en p\u00e4\u00e4se kokemaan niit\u00e4 aktiivisen pelaajuuden kautta. Ehk\u00e4 nautin erilaisista narratiiveista enemm\u00e4n kuin Zagal, tai sitten olen vain utelias.<\/p>\n
L\u00e4hteet:<\/p>\n
Day, P. (2011). \u201cDarn it, \u201cI\u201d Keep Dying! The Metaphysical Self in Computer Games\u201d.
\nThe Philosophy of Computer Games Conference, Athens 2011. http:\/\/gameconference2011.files.wordpress.com\/2010\/10\/dayconferencepaper.pdf<\/a><\/p>\n