Informaatiotulvassa pelastusrenkaana voi toimia omien psyykkisten ja ajallisten resurssien rajallisuuden ymmärtäminen.

Uutistulvassa toimittajan täytyy pitää puolensa, vaikka tiedonsaanti on tärkeää – “Työ ei saisi viedä koko elämää”

Informaatiovirrassa toimittajan on pystyttävä asettamaan itsellensä rajoja, koska omasta sisällönkulutuksesta ja kunnianhimosta on lopulta itse vastuussa.

Informaatio on aikamme valuutta. Nykyisessä nopeassa uutistahdissa tiedonmurusia sataa kaikkialta, ja uutissovellukset hälyttävät jatkuvasti uusista artikkeleista ja sisällöistä.

Informaatiotulvan ytimessä työskentelevät toimittajat joutuvat uuden haasteen eteen. Miten media-alan ammattilainen voi pysyä tietoisena ympäröivästä maailmasta, mutta samalla välttää lamauttavaa uutisähkyä?

Aivotutkija Kimmo Alho Helsingin yliopistosta karsastaa käsitettä uutisähky. Hänen mielestään uutisähkyyn joudutaan itseaiheutetusti, sillä uutisten lukeminen on loppujen lopuksi oma valinta. Yhtenä toimittajan keskittymiskyvyn ongelmana voi olla kuitenkin jatkuvien ilmoitusten, informaatiosilpun, keskeytysten sekä hälyn määrä.

– Kysehän on ehkä ennemminkin siitä, että meillä on tietty rajallisuus siinä, kuinka paljon informaatiota pystymme käsittelemään kerralla. Informaatiotulva on olemassa, ja meitä kuormittaa eritoten se, kuinka paljon informaatiota joudumme jatkuvasti sulkemaan pois, Alho pohtii puhelimessa.

Esimerkiksi kirjoittaessa tai työhön keskittyessä on hyvä karsia kaikki häiriötekijät pois, sillä uudelleenorientoituminen jatkuvasti uusiin asioihin sekä kuormittaa aivoja että myös vie paljon aikaa.

Alho itse on ottanut kaikki ilmoitukset uutissovelluksistaan pois, ja on oppinut suodattamaan vastaanottamaansa tietomäärää. Uutisten suurkuluttajanakin hän silti karsii esimerkiksi viihteellisen ja informaatioarvoltaan vähäisen sisällön pois.

Hän suodattaa paljon myös alansa tieteellisiä artikkeleita, sillä niihin kaikkiin ei ole mahdollista syventyä. Vaikka tietoa on nykyään paljon monipuolisemmin ja enemmän, oman alan kehityksen seuraaminen oli aiemmin helpompaa ja rauhallisempaa.

Alhon mielestä tulvassa on itse otettava ohjakset haltuunsa.

– En usko, että uutisähkyyn on muuta helpotuskeinoa kuin kanavien sulkeminen. Lisäksi esimerkiksi elokuvat ja äänikirjat voivat auttaa rentoutumaan, koska ne sulkevat muut asiat hetkeksi pois.

Joustavuus ja rajat ovat valttia

Tampereen yliopiston työelämäprofessori Ritva Leino on samoilla linjoilla Alhon kanssa. Kokeneena media-alan ammattilaisena hän pitää tietolähteiden ja toimittajan seuraamien medioiden valintaa ja kuratointia tärkeänä. Vaikka toimittajan tehtävänä on seurata ja ymmärtää maailmaa, kaikesta ei kuitenkaan voi tietää kaikkea.

Leinon mielestä uutistulva ja uutisähky ovat myös tietynlainen rakenteellinen ongelma. Sisältöjen määrä on kasvanut monella eri tasolla, ja eri sisältöjen relevanssi vaihtelee erityisesti lukijan tarpeista riippuen.

– Voimme kysyä kriittisinä journalisteina, että tarvitsemmeko tätä tietoa, auttaako se meitä ymmärtämään paremmin maailmaa ja tarjoamaan yleisöille sellaista tietoa, jota kannattaa julkaista.  Vai onko se kohinaa, joka kaappaa huomiomme ja pitää meitä otteessaan, mutta ei millään tavalla tee meistä viisaampia?

Toimittajan mediankulutuksessa Leinon mielestä yksi tärkeä aspekti on se, miten kuluttamaansa sisältöä suhteuttaa omiin tietotarpeisiinsa ja työhönsä.

– Toimittajan työ on sekä intohimo- että maailmanymmärtämisbisnes, mutta työaika ei millään riitä kaikkeen.

Siksi esimerkiksi joustavuus on valttia, koska oman osaamisen päivittäminen valuu väkisinkin vapaa-ajalle. Kiireisen ajanjakson aikana tehdyn ylimääräisen työn rasitus olisi hyvä kompensoida myöhemmin, ja kunnianhimoiselle suorittamiselle on vedettävä rajansa.

– Työ ei kuitenkaan saisi viedä koko elämää. Kukin ihminen joutuu kamppailemaan ajanhallinnan kanssa ja pitämään puolensa, että ehtii myös elää.

 

Miten tamperelaiset suhtautuvat info- ja viestitulvaan? Kuuntele gallup täältä.