Ystäväni jakoi somessa videota sukumökkinsä yli lentävästä helikopterista Lapissa. Se oli malminetsintälento. Uhkaava näky enteili rumaa tulevaisuutta kauniiseen Lappiin, ja se sai minut tuntemaan huolta ja myötätuntoa.
Seuraavaksi pohdin kuitenkin, onko oikeudenmukaista ulkoistaa kaivoksia Suomesta esimerkiksi Kongoon, kun me suomalaiset kuitenkin tarvitsemme niiden mineraaleja muun muassa käyttämämme elektroniikan rakennuspalikoina. Miksi emme antaisi kaivosyhtiöille lupaa etsiä ja kaivaa mineraaleja mailtamme? Onhan suomalainen kaivos varmasti eettisempi kuin afrikkalainen.
Vihreä siirtymä luo tarvetta monille kaivosmineraaleille, kuten akuissa käytettäville litiumille ja koboltille sekä nikkelille, kuparille ja erilaisille metalleille. Liikenne pitäisi sähköistää, ja nopeasti. Muun muassa se tekee kaivoksista tarpeellisempia kuin koskaan, mikä selviää Geologian tutkimuskeskuksen viime vuonna julkaistusta raportista.
Raportin mukaan maapallon nykyiset mineraalivarat eivät riitä edes yhden sukupolven autokannan sähköistämiseen. Synkeä väite on kohdannut myös kritiikkiä, mutta jopa sen kriitikot ovat yhtä mieltä GTK:n kanssa siitä, että uusia mineraalilöydöksiä on välttämättä kartoitettava vihreän siirtymän toteuttamiseksi. Tuskin voimme Suomessakaan välttyä kaivostoiminnan laajenemiselta yhä uusille alueille.
Tilanne saattaa ohjata järkeilemään, että kaivos on eettisintä perustaa Suomeen, ei ulkomaille. Tässä päättelyssä piilee kuitenkin sudenkuoppa. Se vihjaa, että vain koska olemme Suomessa, kaivosteollisuus on eettisintä mahdollista ja että kestävä kehitys olisi meillä maaliin asti vietyä. Näin ei kuitenkaan tule ajatella.
Uuden kaivoslain lähtökohtana on jatkossakin kaivostoiminnan paras – ei ympäristön.
Bios-tutkimusyksikön tutkija Tere Vadénin mukaan Suomen kaivoslaki säädettäisiin hyvin erilaiseksi, jos tulevaisuuden ihmiset säätäisivät sen. Nykyisessä ja myös seuraavassa todennäköisesti 2023 voimaan tulevassa kaivoslaissa taustalla on edelleen löytäjä saa pitää -ajatus. Riippumatta siitä, kuka maan omistaa, saa mineraalin löytävä kaivosyritys hyödyntää aarrettaan vapaasti.
Tämä ”perusratkaisu” on määrittänyt Suomen kaivoslainsäädäntöä ensi vuonna tasan 300 vuotta, mikä todetaan hallituksen kaivoslakiesityksessäkin. Esityksessä sanotaan, että tämä 1700-lukuinen periaate kaivostoimintaan ”turvaa parhaiten malminetsinnän ja kaivostoiminnan edellytykset.” Periaate ei muutu uudessa kaivoslaissa etenevästä luontokadosta huolimatta. Kaivoslain lähtökohtana on jatkossakin kaivostoiminnan paras – ei ympäristön.
Keskeisin parannus ympäristön kannalta on, että uusi kaivoslaki lisää kunnille ensi kertaa mahdollisuuden estää kaivostoiminta alueellaan kaavoitusvaiheessa. Laki kieltää luonnonpuistoista ja kansallispuistoista kaivamisen, mutta luonnonsuojelualueilta kaivaminen on edelleen mahdollista. Samoin saamelaisten kotiseutualueilta kaivaminen pysyy edelleen mahdollisena, vaikka toiminta uhkaa alkuperäiskansan perinteistä elämänmuotoa.
Vuonna 2024 voimaan pitäisi astua myös uusi kaivosmineraalivero. Tähän asti kaivosmineraalit ovat olleet Suomessa verovapaasti louhittavia. Esimerkiksi Finnwatch on huomauttanut, että alhaisimmillaankin mineraalien rojaltivero on eri puolilla maailmaa ollut 2–5 prosentin luokkaa. Suomeen olisi tulossa hyvin alhainen 0,6 prosentin vero. Jopa Kiina, Kongo ja Venäjä ovat verottaneet kaivostoimintaa Suomea enemmän.
Laki ei myöskään tiukenna kaivostoiminnan puutteelliseksi todettua valvontaa. Valvonnan puutteet saattoivat vaikuttaa esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen katastrofaalisiin vuotoihin.
Vihreä siirtymä on kunnianhimoinen globaali projekti, johon liittyy vaikeuksista huolimatta paljon toivoa. On arvioitu, että vaikka tarvitsemme lisää kaivoksia akkumineraalien takia, todellisuudessa kaivosten määrä maailmalla tulee kuitenkin laskemaan. Vihreän siirtymän ansioista voisimme nimittäin luopua hiilikaivoksista.
Uusia kaivoksia on siis Suomeenkin väistämättä tulossa. Mutta jotta uutta Talvivaaraa ei nähtäisi, kaivoslain lähtökohdaksi tulisi määrittää ympäristön eikä kaivostoiminnan paras. Kysyntää mineraaleille on joka tapauksessa, joten niiden louhintaa on parasta verottaa kunnolla – niin tekevät Suomea suuremmat kaivosmaat ympäri maailmaa. Toistaiseksi voidaan vain sanoa, että suomalainen kaivos voisi olla ympäristöteko.
Analyysissä on käytetty taustatietona Bios-tutkimusyksikön tutkija Tere Vadénin haastattelua Radio Moreenissa. Kuuntele haastattelu täältä.