Joka neljännen naisen oireisiin on suhtauduttu varauksella, paljastaa Moreenimedian lokakuinen kysely, johon vastasi yli 1800 henkilöä. Tyypillisessä tarinassa lääkärin sanottiin keskittyneen potilaan viitearvoihin tai tarjonneen mielialalääkkeitä, vaikka tämä ei tuntenut oloaan masentuneeksi.
Oireita mitätöitiin sekä harvinaisten sairauksien, kuten fibromyalgian ja kroonisen väsymysoireyhtymän hoidossa, että potilaan epäillessä itsellään niin kutsuttuja trendisairauksia, kuten raudanpuutetta, ADHD:tä tai kilpirauhasongelmia. Joissakin tapauksissa erimielisyydet sairauden hoidosta ovat aiheuttaneet kahtiajakoa terveydenhuollon sisällä.
Liitännäissairaudet vaikeuttavat oireiden syy-seuraussuhteiden erittelyä entisestään, ja monet vastaajat ilmaisivat turhautumisensa tilanteista, joissa apua oli tarjolla vain yhteen oireeseen kerrallaan tai muista erillään. Myönteisiäkin kokemuksia jaettiin runsaasti, mutta vähättelyä kohdanneet potilaat kertoivat tilanteen parantuneen usein vasta työterveydessä, yksityisellä lääkärillä tai heidän saatuaan virallisen diagnoosin.
Naisille suunnattu kysely terveysongelmista ja oireiden kanssa elämisestä
- Kysely jaettiin lukuisissa vertaistukiryhmässä Facebookissa ja siihen vastasi 1798 naista ja 39 ei-binääristä tai muunsukupuolista. Vastaajat jakautuivat kaikkiin ikäryhmiin 16–56-vuotiaiden välillä. Yli 57-vuotiaita oli 6,7 prosenttia.
- Yleisimmiksi sairauksiksi tai haasteiksi ilmoitettiin raudanpuute, josta kärsi 37,2 prosenttia, sekä masennus (36,1 prosenttia), ahdistuneisuushäiriö (30,3 prosenttia), uupumus (26,3 prosenttia) ja ADHD (25,9 prosenttia).
- Kaksi prosenttia kertoi oireilleensa alle vuoden ja 20 prosenttia vuodesta viiteen vuoteen. Muiden oireet olivat kestäneet kauemmin tai olivat synnynnäisiä.
- 12 prosenttia vastaajista arvioi muiden ihmisten tietoisuuden sairaudestaan vähintään melko hyväksi. 88 prosentin mielestä se oli korkeintaan kohtalaista.
Kuka määrittää muotisairaudet?
Erikoislääkäri Mika Helste Taysin gynekologian poliklinikalta arvioi, että avun saamisen hankaluus ei liity varsinaiseen resurssien puutteeseen, vaan tietämättömyyteen potilaan taudinkuvasta.
– Hyviä osaajia on valtavasti, mutta toiset vierastavat gynekologiaa. Esimerkiksi PMDD ja endometrioosi hoituisivat perusterveydenhuollossa, jos oireisiin viitsittäisiin perehtyä.
Helsteen mukaan lääketieteen opiskelijat eivät ole kiinnostuneita naistentaudeista, sillä ne eivät ole mediaseksikkäitä eikä sairauksien hoidosta saa samanlaisia pikavoittoja kuin kirurgiasta tai syöpäosastolta. Erikoistumiskoulutusohjelma on kuitenkin hiljattain uudistunut, ja jatkossa paikat suhteutetaan vastaamaan kysyntää. Perehtyessään asioihin tarkemmin nuoret lääkärit huomaavat herkästi kiinnostuneensa harvinaisistakin sairauksista.
Gynekologisiin syöpätauteihin erikoistunut Helste kumoaa käsityksen, jonka mukaan kipu on luontainen osa naisen elämää. Oireisiin tulisi puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Hiukan kärjistäen väittäisin, että jos miehillä olisi vastaavanlaisia oireita, moniin sairauksiin olisi jo olemassa täsmälääkkeet. Nyt monet vain tyytyvät huonoon tuuriinsa tiedostamatta, ettei ole normaalia kärsiä kaksi viikkoa kuukaudesta.
Tieto oireiden kokonaisvaltaisuudesta ei tavoita vielä kaikkia
Kroonisten sairauksien ja neurodiversiteetin vaikutukset olivat kyselyyn vastanneiden mielestä tuntuvimmat työelämässä, opinnoissa ja taloudenhoidossa. Koetukselle joutuvat myös ihmissuhteet.
Paras tuki löydettiin lähipiiristä ja vertaistukiryhmistä, joissa oireita ymmärrettiin omakohtaisten kokemusten kautta. Yhteiskunnan nähtiin puolestaan ylläpitävän haitallisia mielikuvia ja validoivan pääosin fyysisten sairauksien oireita. Naisten haaveissa on tulevaisuus, jossa sairausstigmaa hälvennetään ja tietoisuus oireiden kokonaisvaltaisuudesta moninkertaistuu.
Mika Helste nimeää endometrioosin yhdeksi sairaudeksi, josta tiedetään nyt huomattavasti enemmän kuin ennen. Kehityksen takana on kuitenkin vuosikymmenten työ.
– Tiedon saatavuus on jo hyvällä mallilla sosiaalisessa mediassa, mutta sieltäkään ei tavoita kaikkia ikäluokkia. Loput yleisöstä voisi tavoittaa TV:n kautta tai esimerkiksi lääkäreiden koulutuspäiviltä.
