Kun makealogiaan erikoistunut Tohtori von Pulla riisuu punaisen nenänsä, alta paljastuu tamperelainen näyttelijä Hanna Gibson.

Gibson valmistui Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta vuonna 2006 ja on sen jälkeen työskennellyt teatterissa sekä ääninäyttelijänä. Klovnin työstä hän kiinnostui vuonna 2011 luettuaan siitä sanomalehdestä.

– Klovnikoulutuksen ilmoituksessa kerrottiin työn vaativan läsnäolotaitoja, hölmöilyä sekä kykyä musisoida ja improvisoida. Ajattelin heti, että tuo on minun paikkani.

Sairaalaklovnit ovat peräisin New Yorkista, josta toiminta laajeni Suomen yliopistollisiin sairaaloihin vuonna 2002. Sairaalaklovnin tehtävänä on piristää niin pieniä kuin isojakin potilaita sairaala-arjen keskellä.

– Osastolla olemme odotettuja vieraita ja pitkäaikaispotilaat tietävät, milloin on klovnipäivä.

Nykyisin klovni voi mennä potilaan mukaan myös toimenpiteisiin. Toimenpideklovni on potilaan vierellä nukahtamiseen asti ja tervehtii tätä heräämössä.

Korona vei klovnitkin ruudun taakse

Pandemia-aika on tuonut omat haasteensa sairaalaklovnin työnkuvaan. Viime vuonna työ hoitui videopuheluiden välityksellä, mutta nyt potilaita pääsee taas tapaamaan kasvotusten.

– On onnekasta päästä fyysisesti töihin. Monet muut kulttuurialan työntekijät eivät ole voineet työskennellä lavalla pitkiin aikoihin.

Sairaalan aulassa von Pulla tervehtii ohikulkijoita lapsenomaisella välittömyydellä. Hymy nousee herkästi aikuisenkin kasvoille.

Työssä tärkeintä Gibsonille on luoda hyviä hetkiä, joiden avulla huoneen tunnelma muuttuu. Mieleenpainuvinta on ollut huomata aikuisen nauravan tai lapsen näkevän, että hänen vanhempansa osaa vielä nauraa.

– Ne ovat niitä hetkiä kun tunnen, että jes! Työ tuli tehtyä.