Mira Kokon analyysi: Selkounet ovat muutakin kuin tietoista seikkailua unimaailmassa – miksei niitä tutkita enemmän?

Pienenä olin loputtoman kiinnostunut unistani. Pitkään kirjoitin unipäiväkirjaa. Kun heräsin aamulla, otin heti muistiinpanot esille, jotta en unohtaisi yhtäkään yksityiskohtaa. Törmäsin internetissä käsitteeseen selkouni. Se tarkoittaa unta, jossa nukkuja tiedostaa olevansa unessa ja usein myös pystyy jollain tasolla hallitsemaan unen sisältöä.

Se kuulosti niin hullunkuriselta, että olihan sitä pakko koittaa.

Aloin harjoitella päivittäin todellisuustestejä, joissa yritin saada selville, olenko hereillä vai unessa. Painoin käteni seinää vasten ja toistin: “jos olen unessa, käteni menee seinän läpi”. Kuukausien harjoittelun jälkeen saavutin selkounen useampaan kertaan. Aistit heräsivät eloon, ja tuntui kuin olisin hereillä. Pystyin ajatuksieni avulla luomaan maailmaa ja päättämään, miten maailmassani halusin toimia. Selkounien harjoittaminen oli kuitenkin raskasta, joten se jäi.

Selkounia ei ole vielä tutkittu paljon, koska tutkimuksen tekeminen on vaikeaa. Suurin osa ihmisistä ei saa säännöllisiä selkounia luonnollisesti vaan heidän täytyy harjoitella niitä pitkään ennen kuin tiedostavat olevansa unessa. Turun yliopiston unitutkija Katja Vallin mukaan selkounen saavuttaminen laboratorio-olosuhteissa on haastavaa sellaisellekin ihmiselle, joka näkee paljon selkounia. Aiheesta on tehty jonkun verran tutkimuksia, joissa selkounista on löydetty sekä hyötyjä että haittoja.

Narkolepsiaa sairastavien taipumus nähdä enemmän selkounia on helpottanut tutkimuksen tekemistä. Usein narkolepsiapotilaat siirtyvät nukahtaessaan suoraan REM-univaiheeseen, jossa selkounta voi nähdä. Normaalisti tähän vaiheeseen siirrytään vasta puolentoista tunnin jälkeen nukahtamisesta.

Painajaisten hoitokeinona on tutkittu selkouniterapiaa (LDT), jossa painajaista näkevä voi oppia hallitsemaan untansa ja muokkaamaan sitä haluamallaan tavalla tai lopettamaan sen. Taito on hyödyllinen erityisesti narkolepsiaa sairastaville ja post-traumaattisesta stressihäiriöstä (PTSD) kärsiville, sillä he näkevät tutkitusti huomattavasti enemmän painajaisia. Selkounet ovat potentiaalinen painajaisten hoitomuoto, mutta tietoisuuden saavuttaminen unessa saattaa olla osalle vaikeaa, ja siksi menetelmä ei auta kaikkia. Monilla kuitenkin jo pelkkä selkouniterapia vähentää painajaisten määrää, vaikka itse selkouneen ei pääsisikään.

Pystyin ajatuksieni avulla luomaan maailmaa ja päättämään, miten maailmassani halusin toimia.

Selkounien hyödyt ulottuvat myös unien ulkopuolelle. Unen aikana lihasten supistelemisen kuvittelu parantaa todellista lihasvoimaa. Tällainen liikkeiden jäljittely parantaa motoristen taitojen ja urheilusuoritusten oppimista. Nyrkkeilyn harjoittaminen unessa parantaa siis nukkujan lihasvoimaa ja lyöntitekniikkaa.

On ajateltu, että selkounet huonontaisivat unen laatua, mutta vuonna 2018 Israelin yliopiston tutkimuksessa huomattiin yhteys uniongelmien ja selkounen harjoittamisen kanssa. Huonon unenlaadun aiheuttaisikin harjoittelutekniikoiden käyttö, joissa ihminen herää yöllä, jotta pääsisi selkouneen. Yhdessä yleisimmistä tekniikoista (WILD) herätään 4–6 tunnin päästä nukahtamisesta, ollaan hereillä hetki ja mennään takaisin nukkumaan.

Selkounien muita haittapuolia ovat dissosiatiivisten oireiden, masennuksen ja ahdistuksen mahdollinen lisääntyminen. Toisaalta on havaittu, että näilläkin on yhteys harjoittelutekniikkaan, jossa herätään yön aikana. Jos selkouneen pääsee suoraan ilman heräämistä, ei tällaista yhteyttä ole. On mahdollista saada myös selkopainajaisia, joissa nukkuja ymmärtää olevansa painajaisessa, mutta ei pysty hallitsemaan tai lopettamaan sitä. Onneksi kuitenkin vain yksi prosentti selkouneksijoista näkee näitä viikoittain tai useammin.

Selkounet ovat saaneet paljon kritiikkiä osakseen, mutta vastapainoksi myös suosiota. Lempielokuvani on amerikkalaisfilmi Inception (2010), jossa päähenkilö varastaa tietoja ihmisen alitajunnasta unien aikana. Elokuvassa käytetään selkounen elementtejä, mutta monissa asioissa luisutaan pois totuudesta. Selkounissa aika ei esimerkiksi kulje nopeammin kuin valveilla. Nukkujan silmien liikkeiden avulla on todistettu sekuntien kuluvan samassa tahdissa kuin hereilläkin.

Tänä vuonna elokuvan teemoihin liittyen on saatu selville, että ihminen voi päästä selkouneen, kun aivoja ärsytetään tietyn taajuuden sähköaalloilla. Voisiko tulevaisuudessa ihmisen siis viedä selkouneen keinotekoisesti kuten Inceptionissa?

 

Jutussa on hyödynnetty muun muassa unitutkija Katja Vallin haastattelua ja Stephen LaBergen tutkimusta Exploring the World of Lucid Dreaming.