Urheilun kulttuurissa kontakti ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat tärkeitä. Teknologiavälitteinen harjoittelu ei sovi kaikille, kertoo Varalan Urheiluopiston tutkintovastaava Juha Antikainen.

Nuorten korona-ajan urheilussa nähdään etätreenejä, mukautumista ja erikoisjärjestelyjä – ”Kevät oli mielikuvituksellista aikaa”

Keväällä treenattiin kokonaan etänä kekseliäiden ratkaisujen voimin, ja nykyisellään harjoitukset pyörivät erikoisjärjestelyin. Etänä toimiminen ei täytä urheilun sosiaalista luonnetta ja moninaisia hyötyjä samalla tavalla kuin normaali harjoittelu.

Korona myllersi arkemme kertaheitolla ylösalaisin. Nopeaa mukautumista vaadittiin myös urheilun saralla, jotta harjoittelua voitaisiin jatkaa poikkeusoloissa.

Alati muuttuva tilanne kuormittaa valmentajia, tietää Varalan Urheiluopiston tutkintovastaava Juha Antikainen. Harjoituksien ja kilpailuiden turvallisesti järjestämiseksi on kehitelty lukuisia ratkaisuja, sarjamuutoksista virtuaalisiin kilpailuihin ja eroteltuihin pukuhuoneisiin asti.

Uuden tilanteen voi kuitenkin nähdä tuoneen mukanaan myös positiivisia asioita.

– Tietynlainen digiloikka tuli otettua pakon sanelemana.

Myös osallistavampi valmennus ja itsenäisempi harjoittelu saivat lisää tuulta alleen. Tätä kehitystä on jo aiemmin peräänkuulutettu muun muassa Valmentajalla on väliä -projektissa.

– Tärkeintä mielestäni on, että huomattiin se urheilun tärkeys. Nähtiin, mitä tapahtuu, jos nuorten liikuntaa ei olekaan: pahoinvointi lisääntyy, terveys alkaa kärsiä ja vaikutukset kasaantuvat. Urheilun merkitys sai eräänlaisen nostatuksen, Antikainen analysoi.