Suomalainen syö keskimäärin 80 kiloa lihaa vuodessa. Käytännössä se tarkoittaa, että kolmasosa sinunkin ostoskärrysi sisällöstä on todennäköisesti liha- ja maitotuotteita. Puolittamalla lihankäyttösi vähentäisit hiilidioksidipäästöjäsi 13 prosentilla. Vegaanisella ruokavaliolla ruuasta aiheutuvat päästösi pienenisivät jopa neljälläkymmenellä prosentilla.
Kehotukset lihan jättämisestä kuulostavat varmasti tutuilta. Mutta tiesitkö, että suomalainen maatalous ei vielä tue kasviperäistä ruokavaliota?
Luonnonvarakeskuksen maatalouspolitiikan tutkimusprofessori Jyrki Niemen mukaan Suomessa yli 70 prosenttia peltoalasta käytetään karjatalouden tarpeisiin. Tehokas kotieläintuotanto on Suomen kilpailuvaltti, sillä tuotanto-olot ovat siihen paremmat.
Muutos kasvispainotteisempaan ja ekologisempaan maatalouteen vaatiikin aikaa ja rahaa. Suomen ympäristökeskuksen johtama Just food -hanke tutkii, kuinka voitaisiin kestävästi siirtyä ilmastoystävälliseen ruokajärjestelmään. Sen mukaan esimerkiksi rehukasveina pidettävistä proteiinikasveista voitaisiin jalostaa kasviperäisiä proteiinituotteita. Suomessa kasvava härkäpapu on jo päässyt kasviproteiinivalmiste Härkiksen muodossa monen kasvissyöjän lautaselle, mutta palkokasvien jalostus on yhä alkuvaiheessa.
Suomessa olisikin tarvetta perustaa välijalostukseen ja esikäsittelyyn soveltuvia laitoksia, jotta elintarviketeollisuus saisi lisää palkokasvipohjaisia raaka-aineita. Jyrki Niemi arvioi muutoksen vaativan isoja investointeja ja kasvintuotantoon keskittyvää tukipolitiikkaa.
Politiikka on kuitenkin toistaiseksi kotieläintuottamisen puolella. Ruokaviraston tukitietojen mukaan EU:n maataloustuet suunnataan pääasiassa karjatalouden taskuihin. Viime vuonna eniten viljelijätukia saaneista maatalousyrittäjistä noin kolme neljäsosaa oli liha- ja maitotilallisia. Viljatilojen kannattavuus on huomattavasti heikompaa vuosi vuodelta, kun taas karjatilojen kannattavuus jopa parani tänä vuonna. Kasvinviljelyyn tähtäävällä tukipolitiikalla maatalousyrittäjiä voitaisiin motivoida kasvintuotantoon, mutta toistaiseksi se ei ole maanviljelijälle kovin kannattavaa.
Omalla kauppareissulla on merkitystä.
Ilman markkinoita tuottajalla ei ole syytä panostaa kasvinviljelyyn. Tuotekehittelykin muuttuu tarpeettomaksi, jos lihankorvikkeille ei ole menekkiä. Omalla kauppareissulla on siis merkitystä, koska maatalous seuraa kulutusta. Kasvispainotteisen maatalouden saavuttaminen onkin yhteistyötä tuottajien, kuluttajien ja poliitikkojen välillä.
Maatalousrakenteen suuri muutos ei tapahtuisi ongelmitta. Etenkin Pohjois-Suomessa maaperä soveltuu parhaiten karjatalouden käyttöön, sillä lämpötilat ovat usein liian alhaisia kasvinviljelylle. Lihankulutuksen vähentyessä karjatiloja olisi lakkautettava, mikä voisi johtaa työttömyyteen ja verotulojen laskuun. Ratkaisuna voisi olla kotimaiseen kasvinjalostukseen panostaminen. Kasveja jalostamalla on mahdollista kehittää Suomenkin ilmastoon sopivia lajikkeita.
Vaikka muutos kasvispainotteisempaan maatalouteen on vaikea, sitä tarvitaan. Esimerkiksi kilo lihaproteiinia vaatii noin sata kertaa enemmän vettä verrattuna kiloon viljaproteiinia. Peltotilakaan ei yksinkertaisesti riittäisi ruokkimaan kaikkea karjaa, jos lihaa kulutettaisiin kaikissa osissa maailmaa yhtä innokkaasti kuin Suomessa.
Lihasta ei tarvitse kuitenkaan luopua kokonaan, vaikka sen tuottaminen vaatiikin paljon resursseja. Nature-lehdessä kerrotaan karjataloudenkin olevan kestävää, jos sitä harjoitetaan hallitusti. Suuri osa syömästäsi lihasta on usein pitkälle prosessoituja valmisteita, kuten hampurilaispihvejä, nakkeja ja valmisruokia. Yhtenä ohjeena olisikin syödä vähemmän lihaa, mutta laadukkaampaa.
Vähäpäästöisempää maataloutta ja kulutuskäyttäytymistä on mahdotonta pakottaa ylhäältä päin, jos kuluttajat valitsevat toisin. Jos ruokakulttuuri ei muutu, maatalouskaan ei muutu.
Voisiko sinun ostoskorisi sisältö muuttua?
Jutussa on käytetty lähteinä muun muassa maatalouspolitiikan tutkimusprofessori Jyrki Niemen haastattelua, David ja Marcia Pimentelin tutkimusta kasvi- ja lihapohjaisten ruokavalioiden kestävyydestä sekä Aalto-yliopiston 1.5 asteen elämäntaparaporttia.