Marja Liisa Toivanen aloitti omaishoitajana vuonna 2018.

Omaishoitaja tekee töitä kahden edestä – ‘’Kun on ollut pitkä yhteinen elämä, niin ei sitä vaan unohda’’

Kun ikääntyvän pariskunnan toisen osapuolen kunto huononee, päädytään usein omaishoitajuuteen. Työtä tehdään velvollisuudentunteesta, mutta samalla se on myös toisesta välittämistä.

– Hirveä yö, jouduin heräämään kahden tunnin välein, huokaisee vantaalainen Marja Liisa Toivanen, 79, asetellessaan dialyysikonetta aviomiehensä sängyn viereen. Toivanen on puolisonsa Aarne Toivasen, 83, omaishoitaja.

Hoitajan arki on fyysistä ja päivät rutiineihin sidottuja. Yöt ovat raskaita, kun puoliso nukkuu huonosti ja vessassa täytyy käydä useasti. Toivanen kertoo, että normaalisti yön aikana joutuu nousemaan vähintään kahdesti.

Omaishoitosopimuksen on solminut oman kuntansa kanssa noin 47 500 ihmistä. Toivanen edustaa tyypillistä omaishoitajaa: hän on yli 65-vuotias nainen, jolla on puoliso hoidettavanaan. Väestöennusteen mukaan Suomessa yli 65-vuotiaiden määrä nousee vuoteen 2060 mennessä 29 prosenttiin väestöstä.

Se tarkoittaa myös vanhuspalveluiden tarpeen kasvua. Kansallisen tavoitteen mukaan iäkkään ihmisen tulisi voida asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. On siis todennäköistä, että omaishoidon merkitystä palvelujärjestelmässä on vahvistettava.

Omaishoitajuus koettelee parisuhdetta

– Ensin käsipesulle, pyytää Aarne, kun Marja Liisa työntää häntä rullatuolissa keittiöön.

Joskus hermostuttaa, kun toinen jatkuvasti käskyttää, vaikka ei tarkoitakaan sitä pahalla.

– Ymmärrän kyllä, mistä se kumpuaa, Aarne oli kuitenkin menevä ihminen aiemmin, Toivanen toteaa.

Omaishoitajuus vaikuttaa usein myös parisuhteeseen, mutta vanha suhde ei kuitenkaan muutu kokonaan uudeksi.

– Hän ei ole enää sama mies, jonka kanssa menin naimisiin. Mutta kun on ollut pitkä yhteinen elämä, niin ei sitä vaan unohda.

Suhde voi muuttua hoivasuhteeksi ja se on raskasta erityisesti hoitajalle.

Vapaa-aika on kullanarvoista

Päiväkahvien jälkeen Toivanen auttaa aviomiehensä päiväunille.

– Yleensä toivon, että hän nukkuisi vähän pidempään, niin ehtisin tehdä kaiken. Laskujen maksamiset, puhelut eri puolille ja kaiken sellaisen, mitä pitää hoitaa.

Ikääntyneen ja liikuntarajoitteisen puolison hoitaminen on miltei ympärivuorokautista työtä, ja oma aika on kortilla. Vapaat hetket ovat tärkeitä.

Koti alkaa tuntua vankilalta, jos omaishoitaja ei pääse poistumaan sieltä tarpeeksi. Omaishoitajaliiton koulutussuunnittelija Matilda Linnavirran mukaan omaishoitajien jaksamista edistävät esimerkiksi sosiaaliset verkostot ja vapaapäivät.

Kuitenkin vain noin puolet omaishoitajista pitää lakisääteiset vapaansa. Syynä vapaiden pitämättä jättämiseen voi olla esimerkiksi se, ettei lyhytaikaisen laitoshoidon koeta sopivan omaishoitotilanteeseen tai että se koetaan laadultaan huonoksi.

Toivanen kertoo saaneensa tukea kunnan palveluohjaajalta sekä läheisiltään. Hän käyttää apunaan myös sijaishoitoa saadakseen levättyä.

– Arjessa ilahduttaa, kun saa omaa aikaa ja näkee lapsenlapsia. On myös tärkeää, että on ystäviä. Joskus ajattelen, että mitä jos ei olisi yhtään kaveria, sillä ostettu apu ei ole sama, Toivanen miettii.

Omaishoitaja on valmiina auttamaan puolisoaan ympäri vuorokauden. Se tarkoittaa myös sitä, että oman tekemisen joutuu usein jättämään kesken.

Oman jaksamisen ehdoilla

Iltayhdeksältä päivä on ohi ja Toivanen auttaa aviomiehensä nukkumaan.

Vaikka omaishoitajan arki on raskasta ja siihen liittyy usein tunne velvollisuudesta, Toivanen haluaa tarjota puolisolleen mahdollisuuden arvokkaaseen vanhuuteen.

– Olen luvannut, että kotona voi olla niin kauan kun suinkin vaan pystyy, koska hoitolaitokset eivät välttämättä ole sitä, mitä mainoksissa luvataan.

Toivasen vapaa-aika alkaa illalla hänen laitettuaan puolisonsa nukkumaan. Hän nauttii lukemisesta, sillä se auttaa rauhoittumaan pitkän päivän jälkeen.