Venla Rakkolan analyysi: Uudet ilmiöt lukemisessa pelottavat, mutta ei lukeminen ole silti katoamassa!

”Tietenkin kaikki on hullusti. Mutta luullakseni on parempi, että nouset sängystä”, kirjoitti Tove Jansson vuonna 1991 julkaistussa novellissaan Emmelina. Lainaus kertoo hyvin siitä, millaisia vaihtoehtoja ihmisillä on kohdatessaan muutoksia: joko kaivautua syvemmälle peiton alle, tai yrittää sopeutua muutokseen.

Kirjallinen kenttä Suomessa on laajentunut räjähdysmäisesti. Kotimaisten teosten lisäksi kirjakaupat pursuavat myös ulkomaisia kirjoja, ja kirjallisuuden lajityyppien määrä on vähintäänkin tuplaantunut. Vaihtoehtojen paljous on otettu vastaan avoimin sylein.

Toisaalta suuri määrä kirjoja tarkoittaa sitä, ettei lukemiskulttuuri Suomessakaan ole enää yhtenäinen. Erilaisten kirjallisuuslajien vaihteleva arvostus on johtanut myös huoleen siitä, että lukemisen kulttuuri on romahtamassa.

Kun huoli tai ahdistus kohdistuu muuttuvaan maailmaan, on helpompi taistella ahdistuksen kohdetta vastaan kuin paeta paikalta. Jokainen sukupolvi on sitä mieltä, että seuraavalla asiat ovat liian helposti. Kouluun ei tarvitse tarpoa päivittäin lumihangessa, ja nuoriso on koko ajan nenä kiinni puhelimen ruudussa tai kuulokkeet tungettuna syvälle korvakäytäviin. Kyllä ennen vanhaan vain luettiin kirjoja!

Toteamus on osittain totta. Tilastokeskuksen raportin mukaan kirjojen lukeminen on edelleen yleistä, mutta luettujen kirjojen määrä on vähentynyt. 10–24-vuotiaat lukevat selvästi vähemmän kirjoja nyt kuin ovat lukeneet vielä 40 vuotta sitten. Vanhempien ikäluokkien lukuaktiivisuus sen sijaan on lisääntynyt. On todistettu, että sosiaalinen media ja Internet vaikuttavat lukemisen määrään. Ne tarjoavat huomattavasti enemmän ärsykkeitä kuin mitä aikaisemmin on ollut saatavilla. Sosiaalisessa mediassa vietetään helposti tuntikausia päivittäin, jolloin aikaa jää paljon vähemmän lukemiselle.

Toisaalta lukeminen muuttaa muotoaan. Bussissa kuulokkeet korvissa istuva nuori saattaa kuunnella lempikirjaansa. Lapselle ääneen lukeminen on jo aikaa sitten todettu tehokkaaksi keinoksi kasvattaa lukijoita ja vaikuttaa heidän lukutottumuksiinsa. Esimerkiksi iltasatujen lukeminen on useassa suomalaisperheessä rakas perinne. Tästä huolimatta kirjojen kuuntelemista pidetään aikuisten kohdalla ongelmallisena.

Yksi argumentti äänikirjoja vastaan on se, että se on ”huijaamista”. Väitetään, etteivät aivot joudu tekemään yhtä paljon töitä kirjoja kuunnellessa kuin lukiessa. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kirjojen kuunteleminen ei vaikuta yhtään sen negatiivisemmin niiden ymmärtämiseen kuin niiden lukeminenkaan. Äänikirjojen kuunteleminen mahdollistaa myös sen, että kirjoihin voi uppoutua, vaikka kädet olisivat täynnä. Itse ainakin haluan kuunnella hyvää kirjaa ruokaa laittaessani.

Tämän lisäksi äänikirjojen suosion nousu avaa reitin kirjojen maailmaan sellaisille ihmisille, jotka eivät välttämättä ole ennen lukemisesta nauttineet. Muun muassa lukihäiriö voi tehdä omaksi huviksi lukemisesta lähes mahdotonta. Äänikirjan kuuntelu sen sijaan mahdollistaa tarinasta nauttimisen ilman, että sanat menevät solmuun.

Useat ihmiset, jotka kulkevat nenä kiinni puhelimessaan, ovat myös voineet ladata niille sellaisia sovelluksia kuin Kindle, jonka uusimmassa versiossa on tilaa jopa yli 6 000 kirjalle. Luettavaa löytyy sovelluksien lisäksi myös Internetistä. Vaikkapa fanifiktiota, eli fanien kirjoittamaa tekstiä, joka pohjautuu erilaisiin populaarikulttuurin ilmiöihin, varten löytyy kymmeniä nettisivuja. Enää julkaistavista kirjoista ja teksteistä eivät päätä yksinvaltaisesti vain kustantajat. Nyt kuka tahansa voi kirjoittaa ja julkaista tekstejä ja saada niitä suuren yleisön ulottuville.

Uudet ilmiöt lukemisessa ovat aina pelottaneet. Ensimmäisten romaanien julkaisu aiheutti suurta vastustusta, koska niiden ajateltiin ajavan nuoret naiset hysteriaan. Realististen kirjojen ilmestyessä kirjakauppoihin sanottiin, että ne tarttuvat liikaa yhteiskunnallisiin aiheisiin, kun kirjojen pitäisi olla vain viihdyttäviä. Kun radio keksittiin, sen ennustettiin aiheuttavan kirjojen kuoleman.

Yksittäiset kirjat ovat muutenkin olleet usein tehokkaita aiheuttamaan skandaaleja. Esimerkiksi Juhannustanssit-kirjan kirjoittaja Hannu Salama sai aikanaan syytteen jumalanpilkasta ja hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen.

Mutta vaikka kaunokirjojen on kuinka väitetty aiheuttavan hysteriaa tai edistävän jumalanpilkkaa, tai radion vaanivan kirjojen kuolemaa, lukeminen ei toivottavasti tule katoamaan. Lukeminen kyllä muuttaa muotoaan, niin kuin se on aina tehnyt. Mutta kirjallisuus pysyy joukossamme niin kauan, kun edes yksi henkilö haluaa uppoutua kirjoihin.

Jutussa käytetty lähteenä myös Hanna Kankaan pro gradu -tutkielmaa.