Vaateteollisuuden ympäristöongelmat ovat nousseet ajankohtaiseksi puheenaiheeksi viime aikoina. Halpavaateketju H&M boikotoi brasilialaista nahkaa niin kauan, kunnes varmistuu, ettei kyseinen nahka aiheuta ympäristölle harmia Amazonilla, jossa metsäpalot ovat riehuneet viikkoja. Kyse on myös muidenkin kuin halpavaatteita valmistavien yritysten laajemmasta ympäristöhuolesta.
Monia muotitaloja, kuten H&M:ää ja Jack & Jonesia on syytetty laajamittaisesta vaatteiden polttamisesta. Ainakin jotkin halpavaateyritykset, kuten juuri H&M toimivat ristiriitaisesti, kun ne osoittavat huolensa vaateteollisuuden vaikutuksista ilmastonmuutokseen, mutta toisaalta tämän taustalla polttavat myymättä jääneitä, käyttökelpoisia vaatteita uusien mallistojen tieltä. Tämä alkaa vaikuttamaan kuluttajan vinkkelistä viherpesulta.
Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset ostavat vaatteita noin 740 eurolla vuodessa, mikä tekee kaikilta suomalaisilta yhteensä 4,1 miljardia euroa. Kyseessä ei ole mikään pikkusumma, joten kuluttajien päätöksillä vastuuttomasti tuotetun halvan vaatteen ja vastuullisesti tuotetun laadukkaamman vaatteen välillä on oikeasti merkitystä ympäristön tilaan. Halusimme tai emme.
Halpa vaate on helppo kukkarolle, muttei kestä yhtä hyvin aikaa kuin laadukkaampi vaate. Mikäli haluaa olla ekologinen, ei vaateostoksissaan kannata säästää. Miksi emme halpojen vaatteiden sijaan osta laadukkaampia vaatteita? Tätä täsmentää muotoilun professori Kirsi Niinimäki. Hänen mukaansa vaatteet vaikuttavat vahvasti oman identiteettimme rakentumiseen. Ne linkittyvät tunne-elämään, joten sikäli on vähän hankalaa muuttaa omaa kulutuskäyttäytymistään. Olemmekin varmasti osin pinttyneitä tapoihimme ja näemme usein halvoissa vaatteissa vain taloudelliset hyödyt itsellemme.
Niinimäki esittää, että ensinnäkin vaatteiden ylituotanto pitäisi pystyä estämään. Se tarkoittaisi, että muotitalot saisivat tehtyä bisneksensä toisella tavoin kuin siten, että vaatteita tuotetaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman halvalla sekä myydään aivan hirveitä määriä. Tehtävä ei ole helppo.
Viimeisten 20 vuoden aikana vaatteiden tuonti Suomeen on kaksinkertaistunut, kun tuotanto on siirtynyt pääosin Aasian maihin. Samalla vaatteiden hinta on laskenut. Statistan tilastosta käykin selkeästi ilmi, että Kiina on pääasiallinen vaatteiden maahantuoja Euroopan alueella. Maa toi viime vuonna 26,8 biljoonan euron arvosta vaatteita EU-maihin.
Niinimäen mukaan halpojen kiinalaisten vaatteiden myyminen polkuhintaan on väärin. Hän sanoo, että halpa vaate on aina kuorma ympäristölle ja kertoo halpuuden kääntöpuoleksi sen, että joko jossain kohtaa ei ole huolehdittu asiallisesti palkanmaksusta tai ympäristöasiat on ihan täysin jätetty huomioimatta. Myös yrityksen johtamisen yliopistonlehtori Anna Heikkinen on samaa mieltä. Hänestä on täysin kestämätöntä, että vaatteita tuotetaan niin halvalla kuin niitä tällä hetkellä tuotetaan, koska se riistää paikallisyhteisöä ja aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia eikä kierteestä oikein päästä pois. Halvan vaatteen hinnassa ei ole otettu ympäristövaikutuksia huomioon.
Vaatteisiin liittyy myös kulutuskulttuurimme, jossa kauppakeskuksetkin ovat elämyskeskuksia. Tämänhetkinen vaateteollisuuden systeemi perustuu nopeisiin muodin trendien sykleihin, jotka tähtäävät jatkuvasti uusien kuluttajien tarpeiden ja tuotteiden tuottamiseen. Voi olla hankalaa vastustaa kiusausta, ettei ostaisi itselleen uusinta muotivillitystä. Vaikka vaatteen taakse on vaikea ”nähdä”, voi silti yrittää pohtia mitä kaikkea halpaan vaatteeseen voi liittyä. Siihen liittyy nimittäin paljon muutakin kuin halpa hinta. Voimme miettiä vaikka niitä söpöjä napajäätikön pingviinejä, jotka kärsivät tekstiilikemikaalien globaalista leviämisestä.
Itse aion ostaa vastuullisempaa muotia, kun yliopistovuodet ovat ohi ja tuloni säännölliset. Niinimäenkin mukaan mitä vanhemmaksi tulee, sitä stabiilimpi on tulotaso ja sitä harkitummin ja laadukkaampia vaatteita ostetaan. Kenties minäkin sorrun vuosien päästä vähemmässä määrin tuloksettomiin tyylikokeiluihin ja ympäristöä säästyy.
Seuraavan kerran, kun pohtii uusien vaatteiden ostamista, jokaisen kannattaisi miettiä kahteen kertaan, ostaako ympäristöä kuormittavaa halpamuotia. Etenkin jos tulot ovat sitä luokkaa, että on varaa ostaa vastuullisempi vaihtoehto. Muussa tapauksessa voi koittaa pidentää vaatteiden elinikää, koluta kirppiksiä ja mikäli harrastuneisuutta riittää – tuunata vaatteita uuteen uskoon.
Jutussa on käytetty lähteenä muun muassa Aalto yliopiston muotoilun professorin Kirsi Niinimäen ja Tampereen yliopiston yrityksen johtamisen yliopistonlehtorin Anna Heikkisen haastatteluja sekä Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n koonteja keskeisistä vaatealaan liittyvistä tilastoista.