Esa Rauhala kertoo, että Vernassa tuhkataan päivittäin kymmeniä lemmikkejä.

Lemmikki lähtee viimeiselle matkalleen lempilelu kainalossa – pieneläinkrematoriossa kiireen tuntu katoaa

Lemmikkejä työkseen tuhkaavan Esa Rauhalan mukaan eläimen jäänteitä on käsiteltävä oikein ja yksilöllisesti. Hän kertoo lemmikkieläimien arvostuksen kasvaneen viime vuosikymmeninä.

Aamupäivän aurinko kurkkii tiheän kuusikon takaa. Metsikkö kätkee suojiinsa vaalean, leikkimökkiä muistuttavan rakennuksen, jonka kolme korkeaa savupiippua kohoavat kohti taivasta.

Rakennusta reunustavan nurmikon laidassa istuu päättäväisen näköisenä ruskea koira, joka vartioi takanaan kohoavaa kuusimetsää. Patsas pitää vahtia. Sen tehtävä on suojella omiaan.

Kuusilehto, jota koirapatsas uskollisesti vahtii, on kymmenien lemmikkien viimeinen lepopaikka.

– Useimmiten asiakkaat kuitenkin haluavat lemmikkinsä tuhkat mukaansa uurnassa, Verna Oy:n yrittäjä Esa Rauhala kertoo.

Verna on Suomen vanhin pieneläinten tuhkaukseen erikoistunut yritys. Kun se perustettiin Lempäälään vuonna 1985, yritysidea herätti paikallisissa suurta kummastusta.

Nykyisin Verna työllistää seitsemän henkilöä, ja sillä on asiakkaita ympäri Suomea. Verna Oy:ssa työskentelevän Pia Sulinkon mukaan yhä useammat päätyvät tuhkaamaan lemmikkinsä, sillä kaupungeista ei löydy paikkaa, johon lemmikin voisi haudata.

Esa Rauhala pitelee käsissään Ystävä-nimistä uurnaa, jonka pelkistettyyn ulkonäköön asiakkaat ovat tykästyneet. Keraamista uurnaa ei ole pinnoitettu, joten se on ekologinen valinta.

Lemmikki on perheenjäsen

Rauhala kertoo, että lemmikkieläinten arvostus on viime vuosikymmeninä kasvanut ja nykyisin ne koetaan osaksi perhettä. Omistajat ovat valmiita panostamaan lemmikkeihinsä vielä niiden kuolemankin jälkeen. Usein lemmikki saatetaan viimeiselle matkalleen koko perheen voimin.

Parasta ystävää halutaan Rauhalan mukaan muistaa esimerkiksi uurnan kylkeen kiinnitettävällä muistolaatalla. Sulinko jatkaa, että joskus omistaja haluaa lemmikistään muistoksi karvatupon tai tassun jäljen.

– Monesti asiakkaat tuovat tuhkattavaksi lemmikkiensä mukana niiden lempileluja. Kerran eräs mies toi mukanaan sylillisen keppejä, sillä hänen koiransa oli rakastanut leikkiä niillä, Rauhala muistelee.

Rauhalan työ perustuu luottamukseen sekä asiakkaan huomioimiseen ja kuuntelemiseen. Kun asiakas astuu Vernan ovesta sisään, kiire on jo loppunut.

– Lemmikin kuolema on aina ainutkertainen tilanne, joten hyvästien hetkellä on oltava rauhallinen ja keskityttävä kuuntelemaan asiakasta, Rauhala valottaa.

Koirapatsas vahtii Kuusilehtoa, johon on siroteltu kymmenien lemmikkien tuhkat.

Lemmikin jäänteitä on käsiteltävä oikein

Omistaja jättää lemmikilleen hyvästit vaaleansävyisessä vastaanottohuoneessa, jonka lämmin valo luo tilaan seesteisen tunnelman. Tätä pidemmälle asiakasta ei päästetä.

Rauhala kertoo, että lemmikin ja asiakkaan tietojen kirjaamisen jälkeen lemmikin jäännökset viedään odottamaan tuhkausta. Hygieniasyistä jäännökset siirretään kuljetuspussiin.

Itse tuhkaus kestää Rauhalan mukaan eläimen koosta riippuen reilusta tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Eläimen luusto ei hajoa tuhkauksen yhteydessä, joten uunin jäähdyttämisen jälkeen luusto käsitellään ja hienonnetaan.

Koko prosessi tehdään käsityönä, ja työntekijä keskittyy kerrallaan vain yhden eläimen jäännöksien käsittelyyn. Rauhalan mukaan asiakkaat saattavat joskus epäillä käsittelyprosessin eettisyyttä: ovatko uurnassa varmasti juuri oman lemmikin tuhkat?

Rauhala kertoo lemmikin omistajan tietojen kulkevan mukana jokaisessa työvaiheessa. Hän painottaa, että työ on tehtävä oikein tai sitä ei pidä tehdä lainkaan.

Työssä näkyy elämän kiertokulku

Useiden työvaiheiden jälkeen lemmikin maalliset jäännökset päätyvät omistajan valitsemaan uurnaan, joka toimitetaan asiakkaalle usein eläinlääkäriaseman kautta.

– Nykyisin uurnat jätetään usein sinetöimättä, jotta asiakkaat voivat sirotella lemmikkinsä tuhkat valitsemaansa paikkaan. Tuhkat halutaan vapauttaa esimerkiksi lenkkipolulle tai kesämökille, jossa nappisilmä on eläessään viihtynyt, Rauhala kertoo.

Vaikka lemmikkieläimen tuhkan sirottelusta ei määrätä lainsäädännössä, on kohteliasta kysyä sirotteluun maanomistajan lupa.

Vaaleansävyisen odotushuoneen lasivitriinistä löytyy puisia, keraamisia sekä pahvisia uurnia erikokoisina ja -värisinä. Sulinko kertoo, että uurnat on tehty käsityönä ja jokainen uurna on uniikki.

Vaikka kuolema on Rauhalan ja Sulinkon työssä jatkuvasti läsnä, he eivät koe työtään raskaaksi. Molemmilla on lemmikkieläimiä, joten he osaavat samaistua asiakkaiden luopumisen tuskaan. Rauhala painottaa, että on rikkaus tehdä työtä, jossa saa kohdata asiakkaita kasvotusten ja jokainen työpäivä on erilainen.

– Tässä työssä näkee elämän kiertokulun. Kun asiakkaat tulevat noutamaan uurnaa, he saattavat kertoa, että uusi pentu on jo tilauksessa, Rauhala kertoo.

Minttu- ja Vili-kissojen tuhkat on siroteltu Kuusilehtoon. Kissojen omistajat ovat hankkineet Vernan pihalle lemmikkiensä muistoksi hautakiven, jonka luokse he tuottavat kukkia kahdesti vuodessa.