Mikko Pajalan kolumni: Super Bowlin kiilto kätkee alleen aivovaurioita ja kiinni liimattuja hampaita

Amerikkalaiskulttuurin vetovoima näkyy Suomessa myös Super Bowl -villityksen kasvussa. Kaupat mainostavat amerikkalaisen jalkapallon megatapahtuman varjolla roskaruokaa ja olutta, ja tähtipelinrakentaja Tom Brady näkyy jokaisessa urheilusta kirjoittavassa julkaisussa.

Ensi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tuhannet uniset silmäparit seuraavat New England Patriotsin ja Los Angeles Ramsin kohtaamista. Vaikka monille Super Bowl on vuoden ainoa NFL-ottelu, on miljardiliigan suosio myös kokonaisuudessaan kohonnut nopeasti.

Sinivalkoinen jenkkifutisjuna on kuitenkin asemalta pahemman kerran myöhässä.

Rapakon takana amerikkalainen jalkapallo on vielä ylivoimainen ykkönen, mutta sen alamäki on ilman rajuja muutoksia väistämätön. Erityisesti aivovaurioiden pelko on alkanut näkyä ruohonjuuritasolla nopeasti, kun jenkkifutiksen vaaroista valistuneet vanhemmat vievät lapsiaan ennemmin turvallisempien harrastusten pariin. Tilastot osoittavat selvää laskua muun muassa junioripelaajien määrissä sekä NFL-lähetysten katsojalukemissa.

Moni NFL-pelaaja ehti kokea ammattinsa varjopuolien vuoksi traagisen lopun, ennen kuin toistuvien päätällien aiheuttamasta rappeuttavasta aivosairaudesta (CTE) oli tietoakaan. Ensimmäisen CTE-diagnoosin sai 50-vuotiaana vuonna 2002 kuollut Pittsburgh Steelersin legendaarinen hyökkäyksen linjamies Mike Webster. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet kodittomana, käytti nukahtamiseen etälamautinta ja liimasi pudonneita hampaitaan takaisin kiinni pikaliimalla.

Nykyajan gladiaattoritaistelu on tukalan paikan edessä. Toissa vuonna tehdyssä tutkimuksessa 111 kuolleen NFL-pelaajan aivoista yhtä lukuun ottamatta kaikilta löytyi merkkejä CTE:stä.

Radikaaleimpaan ratkaisuun päätyi joitain vuosia takaperin Chris Borland, jolle yksi kausi jokaisen jenkkifutaajan unelmaa sai riittää. San Francisco 49ersin puolustaja oli loistavan tulokaskauden ansiosta matkalla kohti tähteyttä, mutta oli maksanut menestyksestään terveydellään: 24-vuotiaana sairauskertomukseen oli kirjattu jo useita aivotärähdyksiä. Lopettamispäätöksen myötä Borland palautti vajaat puoli miljoonaa dollaria nelivuotisen tulokassopimuksensa allekirjoitusbonuksesta. Tulevia tienestejä pöydälle jäi lähes kahden miljoonan edestä.

Vaikka lopettamisaaltoa ei ole Borlandin esimerkin johdattamana nähty, on keskimääräinen NFL-ura nykyään äärimmäisen lyhyt ja työnkuva karu. Mikäli pelaaja ei kuulu joukkueen avainpelaajiin, on sairauslomapäiviä lähes mahdotonta pitää. Oven takana odottaa tilaisuuttaan satoja muita pelaajia, ja NFL-sopimuksista suurin osa on “takaamattomia”, jolloin seura pystyy yksipuolisesti purkamaan pelaajasopimuksen niin halutessaan.

Samaan aikaan koripallon NBA-liigassa lasketaan setelipinojen korkeutta kymmenissä metreissä, ilman huolta oman lajin tuottamasta dementiasta, vapinasta tai vaikeasta masennuksesta. Nykytrendien perusteella NBA saattaa ohittaa NFL:n Yhdysvaltojen ykkösliigana jo ensi vuosikymmenen aikana.

Pohjois-Amerikan suosituimmista urheilulajeista juuri koripallo yhdistää parhaiten suurten massojen suosion sekä turvallisuuden. Baseballia vaivaa yleisön pahasti hiipuva kiinnostus, kun taas jääkiekolla ja jopa jalkapallolla on edessään jenkkifutiksen tavoin tiukka taistelu aivotärähdyksiä vastaan.

Lajina amerikkalainen jalkapallo on parhaimmillaan kaunista, mutta toisaalta vastaavaa lajia ei sen brutaaliuden vuoksi saisi nykyään edes keksiä. Nyt jälkimmäinen, synkkääkin synkempi puoli on ottamassa julkisesti vallan.