Taysin turvallisuuspäällikkö Anna Tamminen.

Sairaaloissa kiinnitetään turvallisuuteen yhä enemmän huomiota – Taysissa on valmistauduttu tarkoin ulkopuolisen hyökkääjän varalta

Alati laajenevassa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kaikenlaisiin uhkiin on varauduttu huolellisesti. Tosissaan otetaan niin mahdolliset ampumavälikohtaukset kuin leivänpaahtimien aiheuttama tulipalovaara.

Chicagossa Yhdysvalloissa sattui 19. marraskuuta traaginen sairaala-ammuskelu, jossa kuoli ampujan lisäksi poliisi sekä kaksi Mercyn sairaalan työntekijää. Vastaavien tapahtumien varalta joudutaan nykyään valmistautumaan myös suomalaisissa sairaaloissa.

– Meillä on sovittu tietyt käytännöt sellaiseen tilanteeseen, jossa joku ulkopuolinen hyökkääjä tulee sairaalaan. Saamme muutamasta paikasta nopeasti kiinni meidän ulko-ovemme, ja jokaisella osastolla on pohdittu, mikä on heidän tapansa toimia: mihin henkilökunta suojautuu, miten ovet saadaan lukkoon ja miten viestitetään tilanteessa. Viime vuonna meillä oli aika laaja harjoitus tästä yhdessä poliisin kanssa, kertoo Tampereen yliopistollisen sairaalan turvallisuuspäällikkö Anna Tamminen.

– Uskon, että turvallisuuteen panostetaan kaikkialla aiempaa enemmän. Se on tarpeen, kun ajattelee miten maailma on muuttunut ja minkälaisia uusia uhkia meille tulee.

Ohjeiden selkeys ja yksinkertaisuus olennaista

Ulkopuolelta tulevien tapausten sijaan Taysissa joudutaan eniten keskittymään lääkäreihin ja hoitajiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tammisen mukaan väkivaltatapauksia ilmoitetaan päivittäin erityisesti mielenterveys- ja kehitysvammapoliklinikoilla. Lisäksi joitain potilaita täytyy suojella myös heiltä itseltään: viime kesänä huomiota herätti erityisesti tapaus, jossa potilas hyppäsi 8. kerroksesta ja kuoli.

Vaikka erilaiset hätätapaukset periaatteessa vaativatkin erilaisia toimenpiteitä, tulee toimintaohjeiden olla Tammisen mukaan mahdollisimman selkeät ja yksinkertaiset, jotta ihmiset tietäisivät heti mitä tehdä. Iso osa turvallisuuspäällikön toimesta onkin ihmisten opettamista.

– Paloturvallisuudessa riskien minimoiminen on selkeämpää ja konkreettisempaa, liittyen materiaaleihin ja tilojen turvallisuuteen. Ihmisten toiminta on isompi haaste: esimerkiksi noudatetaanko lukituksia ja käytetäänkö hälytysjärjestelmiä. Järjestelmät ovat hyvä juttu, mutta ne eivät korvaa ihmisten toimintaa, Tamminen toteaa.