Katariina Halosen kolumni: Feministi on uusi huora

Feministi on haukkumasana.

Jos viisi vuotta sitten toisen naama ei miellyttänyt, kerrottiin, kuinka tämä henkilö on vitun huora. Nyt saman asian ajaa feministi. Vanhan ajan tyyliin vitulla höystettynä.

Jos puhutaan tasa-arvosta, harvoin kukaan pahoittaa mieltänsä. Samat oikeudet ja velvollisuudet kaikille – reilua. Mutta jos samasta aiheesta puhutaan toisella termillä, kyllä, puhun siitä äffällä alkavasta kirosanasta, on sokka irti.

Ne raskaat vouhottajat, jotka vihaavat miehiä. Et kai sinäkin Brutukseni?

Päivitin viime viikolla Twitter-tilini. Kirjoitin profiiliini journalistiikan opiskelija, feministi. Pysähdyin. Palasin taaksepäin ja pyyhin kirjoittamani. Journalistiikan opiskelija. Rakastan kissoja ja glitteriä. Palasin jälleen taaksepäin. Tuijotin ruutua 20 minuuttia.

Lopulta kirjoitin journalistiikan opiskelija, feministi. Rakastan kissoja ja glitteriä.

Olen feministi. Nyt se on sanottu ääneen, kivittäkää minut. Kannatan tasa-arvoa, siinä kaikki. En kuitenkaan kirjoittanut profiiliini tasa-arvon kannattaja, vaan ängin väen vängällä sen kirosanan mukaan. Harkittu päätös.

Usko pois, mietin kyllä myös sitä toista vaihtoehtoa. En kuitenkaan halua antaa stigmalle periksi.

Feministi ei vihaa miehiä. Feministi ei vihaa kaikkea. Hän ei halua viedä sinulta mitään pois. Feministi haluaa antaa ja ottaa kaikilta saman verran. Feministiä kiinnostavat miesten oikeudet. Häntä kiinnostavat kaikkien oikeudet.

Kun Maria Veitola kysyi Sara Siepiltä suorassa TV-lähetyksessä, että onko hän feministi, missi kierteli ja kaarteli. Perään hän kertoi kuitenkin kannattavansa tasa-arvoa. Ristiriitaista. Toisaalta, voidaanko häntä syyttää? Sillä jos olet julkisesti feministi, teet itsestäsi maalitaulun.

Feminismi on kannanotto. Tasa-arvon kannatus osoittaa vain, että olet fiksu ja ajatteleva ihminen. Ei tässä muuten mitään, mutta feminismi on tasa-arvoa.

Mietin asemaani tulevana journalistina. Saanko sanoa olevani feministi?

Todennäköisesti en. Sanon silti.

Jos tasa-arvon kannattaminen on työllistymiseni kannalta ongelma, en halua sitä työpaikkaa.