Nella ja Joona Jääskö keinuvat Pikkukakkosen puistossa Tampereella.

Nykypäivän sankareita ei ole tehty yhdestä muotista – sukupuoliroolit ovat yhä kapeita, ja siksi sankarikertomuksia kirjoitetaan nyt tosielämän naisista

Suomalaisia suurnaisia esittelevä satukirja muistuttaa lukijalle, että jokainen voi olla sankari. Siihen ei tarvitse muuta kuin olla oma itsensä.

Pappi Marja-Sisko Aalto. Keisarinna Katariina Suuri. Taiteilija Frida Kahlo. Poliitikko Miina Sillanpää.

Edellä mainittuja henkilöitä yhdistää kaksi asiaa: jokainen on jollakin tavalla merkittävä nainen ja heistä kaikista on hiljattain tullut myös satuhahmoja.

Tytöille suunnatut, merkittävistä naisista kertovat satukirjat ovat parin viime vuoden aikana nousseet lastenkirjallisuuden supertrendiksi. Ilmiön kansainvälinen lippulaiva on Elena Favillin ja Francesca Cavallon teos Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista.

Myös suomalaiset ovat innostuneet Favillin ja Cavallon vanavedessä kokoamaan kotimaisten suurnaisten tarinoita. Kenties tunnetuin tyylilajin suomalaisedustaja on Into Kustannuksen Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) – kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan -niminen lastenkirja. Parhaillaan teos on lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana.

Suomalaisnaisten sankaritarinat on koottu mittavan tiimin voimin. Teoksen taustalla on 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa, ja sen tekeminen rahoitettiin yli 700 joukkorahoitusmesenaatin avulla.

– Toivon, että etenkin pienimmille lukijoille tulee kirjasta sellainen olo, että tytöt ja naiset pystyvät vaikka mihin. Että se laajentaisi kuvaa siitä, mistä voi unelmoida, kertoo Taru Anttonen. Hän on toimittanut kirjan yhdessä Milla Karppisen kanssa.

Tytöt tarvitsevat omia esikuvia

Viime vuosina sukupuoliroolit ovat olleet kuuma puheenaihe niin Suomessa kuin maailmalla. Naisten toimijuuteen on kiinnitetty huomiota yhteiskunnan eri osa-alueilla. Älypuhelinten emojivalikoimaan on lisätty aktiivisia naishahmoja ja suomalaistutkija Saara Särmän Congrats, you have an all male panel! -blogi on tehnyt pelkistä miehistä koostuvista asiantuntijapaneeleista kansainvälisiä naurunaiheita. Myös sankarittarista kertovat sadut näyttävät esimerkkiä omatoimisista naisista.

Sankaritarinoita tytöille -kirjan työryhmä pohti pitkään teoksen nimeä. Tyttöjen mainitseminen nimessä tuntui perustellulta, sillä Suomessakin naisten ja miesten välillä on vielä rakenteellista epätasa-arvoa.

Teoksen toimittaneen Taru Anttosen mielestä suomalaiset nais- ja tyttöroolit ovat yhä kapeita eikä erilaisia esikuvia ole kovin paljon.

Hämeenkadun Suomalaisessa kirjakaupassa Sankaritarinoita tytöille -kirjaa oli jäljellä enää neljä kappaletta.

Sankaruuden ei tarvitse olla yksinäistä

Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) -kirja kannustaa lapsia tavoittelemaan unelmiaan ja viestittää, että kuka tahansa voi tehdä suurtekoja. Voimaannuttaviinkin tarinoihin kuitenkin liittyy omat vaaransa.

Sankarityttöbuumia analysoinut kirjallisuudentutkija Maria Laakso Tampereen yliopistosta kertoo, että sankaritarinat voivat tuntua lukijasta myös lannistavilta. Ne korostavat yksilöajattelua, jossa yksittäinen ihminen voittaa ympäröivät olosuhteet.

– Pitääkö kaikkien olla sankareita, voimakkaita ja kykeneviä muuttamaan maailmaa? Siinä ihmiskäsityksessä on jotain armotonta, vaikka se on myös inspiroiva, hän pohtii.

Sankaritarinoita tytöille -teoksen toimittaneen Taru Anttosen mukaan sen tarjoamaan sankarikuvaan onkin kiinnitetty tietoisesti huomiota. Hän kertoo, että kirja pyrkii nimenomaan laajentamaan kangistuneita sankarikäsityksiä: sankaruus on myös sitä, että uskaltaa näyttää heikkoutta. Esimerkiksi kirjassa esiintyvä Youtube-tähti Mansikkka eli Maiju Voutilainen on kertonut julkisuudessa avoimesti mielenterveysongelmistaan ja toimii näin hyvänä esimerkkinä muille.

– Pyrimme ottamaan sankaruuden mukaan sillä tavalla, että kenenkään ei oleteta pääsevän yksin huipulle, Taru Anttonen toteaa.

Monipuoliset sankaritarinat kuuluvat myös pojille

Tyttösankari-ilmiön taustalla elää ajatus siitä, ettei lastenkirjoissa esiinny juurikaan tyttöhahmoja. Suomessa tilanne ei kuitenkaan vaikuta ainakaan viime aikoina olleen aivan näin kehno. Lastenkirjainstituutin mukaan vuonna 2017 julkaistujen suomalaisten lastenkirjojen hahmoista enemmistö oli tyttöjä.

– Se voi johtua siitä, että lapsille kirjoittavat enemmän naiset, jotka ovat myös tietoisempia sukupuoliroolien laajentamisesta, tutkija Maria Laakso pohtii.

Miehisillä sankareilla on tyttösankareita pidemmät perinteet, ja niihin liittyy erilaisia ongelmia kuin tyttöjen perinteisiin rooleihin. Sankaritarinoita tytöille-kirjalle onkin ensi keväänä ilmestymässä samalta kustantajalta veli, Sankaritarinoita pojille.

Taru Anttonen ei itse ole mukana poikaversion tekemisessä, mutta osaa kertoa sen tavoitteiden olevan samankaltaisia kuin sisarkirjan. Teoksen pyrkimyksenä esitellä lapsille erilaisia sankareita.

Tyttö- ja poikaotsikoista huolimatta lapsille saattaakin olla aivan sama, seikkailevatko saduissa sankarit vai sankarittaret.

– Ainakin yhdessä tuttavaperheessäni poikalapsi oli sanonut vanhemmille, että luetaan taas sitä ihmiskirjaa, Anttonen kertoo.