Moni Suomen lintulajeista on harvinaistunut viime vuosikymmenten aikana suurelta osin ihmisen takia. Vuoden 2015 uhanalaisarvioinnissa yli kolmasosa Suomen lintulajeista luokiteltiin uhanalaisiksi.
Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtajan Teemu Lehtiniemen mukaan syitä tähän on monia. Ilmastonmuutoksen lisäksi isossa roolissa on myös maa- ja metsätalouden tehostuminen. Siitä seuraava elinympäristöjen yksipuolistuminen näkyy harvinaistuvien maisemien, kuten vanhojen metsien ja rantaniittyjen, lajien ahdinkona.
Uhanalaisuusluokitus kertoo lajin häviämisriskistä
- Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan lajien sisäistä muuntelua ja lajien sekä elinympäristöjen runsautta.
- Suomessa joka kymmenes eliölaji oli vuonna 2010 uhanalainen eli vaarassa hävitä Suomen lajistosta.
- Seuraavan kaikkien lajien uhanalaisuusarvioinnin on tarkoitus valmistua vuoden 2019 alussa. Silloin julkaistaan tiedot hävinneistä, uhanalaisista, vaarantuneista, silmälläpidettävistä ja puutteellisesti tunnetuista lajeista.
Lähde: ymparisto.fi, mmm.fi
Kaikkien tilanne ei ole huonontunut, mutta yleissuunta vaikuttaa selvältä.
– Keskimääräisellä linnulla menee huonommin kuin esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten, Lehtiniemi summaa.
Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikentymisen vuoteen 2020 mennessä. Suomen ympäristökeskuksen tietojen mukaan tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa.
Lehtiniemen mukaan aiemmin on luotettu liikaa luonnonsuojelualueisiin, vaikka luonnonkirjon turvaaminen tulisi huomioida kaikessa maankäytössä.
Lintuharrastajasta muutos on huomattava
Yksi harvinaistuneista lajeista on kirjokerttu, joka marraskuussa näyttäytyi lintuharrastajille Pirkanmaalla ensimmäistä kertaa 2000-luvulla. Tavallisesti Afrikassa talvehtiva lintu vaikutti eksyneen muuttomatkallaan.
Harvinainen vieras kerttu on myös kesäaikaan, sillä lajia tavataan tätä nykyä lähinnä Lounais-Suomen saaristossa. Vielä 1980-luvulla kirjokerttu pesi harvinaisena koko etelärannikon alueella. Tarkkaa syytä harvinaistumiselle on vaikea osoittaa, mutta tässäkin syy saattaa piillä ympäristössä.
– Monien sen entisten esiintymispaikkojen luonne etelärannikolla on muuttunut, Lehtiniemi toteaa.
Lintu viihtyy matalissa pensaikoissa esimerkiksi laidunmaiden reunoilla ja kitukasvuisilla aukeilla. Nyt monet niistä ovat kasvaneet umpeen.
Linnustossa tapahtuneen muutoksen on huomannut myös Tampereen kirjokertun bongannut Juha Lehtinen. Pitkän linjan lintuharrastajan mukaan lajien taantuma on ollut silminnähtävää. Esimerkiksi hän nostaa peltosirkun, jonka kanta on romahtanut vuosikymmenten aikana. Myös se kaipaisi hoitamattomia pellonpientareita ja puita peltoaukeille.
– Peltosirkku oli kohtuullisen yleinen maaseudulla, mutta nyt voi olla, ettei sitä näe koko vuonna missään.