Joona Hamppula harrastaa metallinpaljastusta silloin tällöin.

Jokainen piippaus voi johtaa aarteen luo – metallinetsintä on seikkailua ja tonkimista

Metallinetsintä on hauskaa ajanvietettä, mutta harrastajalla on myös vastuuta. Kuopan kaivamista on syytä harkita tarkkaan.

– Tällainen laite se on, Joona Hamppula, 19, sanoo avattuaan autonsa takaluukun. Takakontissa komeilee noin metrin pituinen keltainen metallinpaljastin, jonka pinnalta pystyy erottamaan pieniä käytönjälkiä.

Olemme Lempäälässä Kuljun kartanon parkkipaikalla. Asfaltin alta ei kannata etsiä aarteita, mutta läheisellä joutomaalla voi testailla metallinpaljastinta.

Tavallisella paljastimella löytää esineitä, mutta Hamppulan mielestä se ei ole kovin tarkka. Hänellä on mukanaan myös taskulampun kokoinen metallinpaljastin, jonka pään voi painaa maan sisään. Hamppulalla on tapana etsiä ensin kohta, jonka yllä paljastin piippaa. Kohdasta kaivetaan, ja kaivetun maan seasta on helpompi etsiä pieniä esineitä pienemmän paljastimen avulla.

Varrellinen paljastin havaitsee metalliesineet jopa 30 senttimetrin syvyydestä. Hamppulan mukaan hänen paljastimensa pystyy havaitsemaan suuremmat esineet vielä siitä syvyydestä, mutta naulojen löytäminen niin syvältä on jo hankalaa. Mitä lähempänä metalliesine on, sitä tiheämmin laite piippailee.

Hamppula hankki isomman paljastimen vuosi sitten. Hän on ehtinyt testailla laitetta pihassaan ja lähimetsissä. Nyrkkisääntö on, että kannattaa etsiä paikoista, joissa on ollut ihmisiä. Niiltä alueilta löytyy myös metallia. Etsijä ei löydä reissuillaan välttämättä mitään, mutta joskus löytyy jotain säilyttämisen arvoista.

– Kirveenkärkiä ja sisällissodanaikaisia hylsyjä on löytynyt. Mökin pihasta tosin löytyi vain rautanauloja, Hamppula kertoo.

Kirveenkärjet ovat Hamppulan mukaan hyviä löytöjä, koska ne voi entisöidä. Kolikoita on myös löytynyt muutamia, kaikki ovat olleet markkoja.

Hyvät tavat kannattaa muistaa

Takakontissa Hamppulalla on kokoontaitettava kenttälapio, jolla hän kaivaa löytämiään esineitä ylös maasta. Tavallinen lapio on silti hänen mielestään parempi aarteenetsintään.

Kaivellessa kannattaa Hamppulan mukaan noudattaa hyviä tapoja. Maanomistajalta on hyvä kysyä lupa etukäteen. Luonnonsuojelualueilla kaivaminen on poikkeuksetta kiellettyä.

Suomen Metallinetsijät kertoo verkkosivuillaan, että rikoslaissa kaivaminen toisten mailla on hieman harmaata aluetta. Kaivaminen on sallittua, jos siitä ei aiheudu haittaa ympäristölle tai omaisuudelle. Löydetyt roskat täytyy kierrättää asianmukaisella tavalla. Järjestöllä oli viime vuonna 150 jäsentä, mutta todellinen harrastajien määrä on Suomessa paljon suurempi.

Ryhmässä piippailu yhdistää

Metallinetsijät pitävät silloin tällöin tapaamisia, joissa etsitään aarteita porukalla. Tapaamisia kutsutaan harrastajien keskuudessa ryhmäpiippailuiksi.

Metallinetsintä on kesäharrastus, sillä talvella jäätyneen maan tonkiminen on liian hankalaa. Hamppulan mukaan harrastuksesta ei pidä luopua talvella kokonaan, koska vanhojen talojen kattovilloista ja seinistä voi löytyä kaikenlaista. Esimerkiksi aseita piilotettiin ennen vanhaan paljon talojen rakenteisiin.

Hamppula ei ole törmännyt harrastuksensa parissa sodanaikaisiin räjähteisiin, mutta sitäkin tapahtuu metallinetsijäpiireissä. Miinoista, kranaateista ja muista räjähteistä on ilmoitettava heti hätäkeskukseen.

Tällä kertaa paljastin ei piippaillut, eikä kaivuutöitä tarvinnut aloittaa. Kiinnostavia esineitä löytyy harvakseltaan, usein löydöt ovat pullonkorkkeja ja nauloja. Silti metallinetsintä kiehtoo, sillä jokainen piippaus on mahdollisuus.