Liikkuminen auttaa keskittymään.

Aivotärähdys säästi esiintymiseltä – esiintymisjännityksestä voi muodostua elämää rajoittava ongelma

Esiintymistilanteiden jännittäminen on yleistä, mutta joillekin se on yksi suurimmista peloista. Minulle esiintymispelko aiheutti pitkään suunnatonta ahdistusta. Siitä huolimatta päädyin stand up -koomikoksi.

Amerikkalainen koomikkolegenda Jerry Seinfeld vitsaili esiintymispelosta toteamalla, että ”tutkimuksen mukaan keskivertoihminen pelkää yleisölle puhumista enemmän kuin kuolemaa. Eli hautajaisissa moni olisi mieluummin itse arkussa kuin pitäisi muistopuheen.”

Rakastan tuota vitsiä, koska itselläni on vankka kokemus esiintymistilanteiden pelkäämisestä.

Suomen kielen ja talouselämän viestinnän lehtori Riitta Koskimies Turun yliopistolta kertoo esiintymisjännityksen olevan yleistä. Hänen mielestään aina ei kuitenkaan osata tunnistaa, mikä on pelkoa ja mikä normaalia hermostuneisuutta.

– En ole koskaan tavannut ihmistä, joka ei jännittäisi esiintymistä. Ilmiö on hyvin tavallinen, mutta jotkut kokevat, että he eivät selviä siitä.

Usein sanotaan, että ennen esiintymistä täytyykin olla hieman hermostunut. Koskimiehen mukaan pieni stressi ja sydämen sykkeen nousu tuo esiintyjälle keskittyneisyyttä ja energiaa. Mutta milloin jännityksen voi katsoa olevan ongelma?

– Jos välttelee tilanteita, joissa pitää puhua yleisölle, Koskimies sanoo.

Jännittämiseen voi liittyä fyysisiä oireita, kuten käsien hikoilua ja vapinaa.

Jännitys saa näkyä

Kouluaikoina esiintymistilanteiden välttelyni oli naurettavalla tasolla. Olin helpottunut saatuani liikuntatunnilla aivotärähdyksen, koska vältin sen ansiosta seuraavan tunnin esiintymistilanteen. Jätin myös usein menemättä kouluun, jos tiesin joutuvani puhumaan luokan edessä.

Häpesin toimintaani, mutta häpesin myös pelkoani. Vaikutti, että kukaan muu ei hermoile lainkaan, vaikka todellisuudessa en vain kiinnittänyt huomiota muiden jännitykseen yhtä paljon kuin omaani.

Koskimiehen mukaan ihmiset usein kuvittelevat, että hermostuneisuus ei saisi näkyä.

– On surullista, jos ihminen alkaa ajatella, että muille puhumisessa keskeistä on jännityksen piilottaminen. Esiintymisessä on niin paljon tärkeämpiä asioita.

Koskimies korostaa, että oman elimistön reaktio voi olla voimakas ja se voi tuntua pahalta. Se ei silti missään tapauksessa tarkoita, ettei voisi esittää asioita yleisölle yhtä hyvin kuin muutkin.

Ennen esiintymistilannetta hermostuneisuus voi näkyä pieninä maneereina.

Suoraan syvään päähän

Esiintymispelkoa on mahdollista hoitaa. Koskimiehen mukaan pelon oireita voidaan lievittää lääkityksellä tai käsittelemällä vaivaa ammattilaisen kanssa. Hän on myös itse ohjannut esiintymistä jännittävien opiskelijoiden puheviestinnän ryhmiä, joissa saa turvallisessa ympäristössä kokemusta ja harjoitusta esiintymisestä.

Itse en tietämättömyyteni takia hakenut vaivaani hoitoa, vaan suurena komedian ystävänä päätin kokeilla stand up -komiikkaa. Lupasin itselleni, että yritän esiintyä ainakin kerran.

Puolitoista vuotta lupaukseni jälkeen menin ensimmäiselle keikalleni. Arvioin pystyväni siihen pienen rohkaisuryypyn avulla, mikä oli huono idea. Nousin lavalle kuuden tuopin rohkaisemana ja unohdin, mitä minun piti sanoa.

– Jännityksen lievittämiseen rentoutumisharjoitukset ovat hyvä keino ja lääkkeistä beetasalpaajat, mutta en näe mitään hyviä seurauksia siinä, että vähentää esiintymisjännitystä alkoholilla, Koskimies painottaa.

Viiden minuutin esitykseni oli kaukana stand up -komiikasta ja vain vaivoin esitys, mutta en olisi voinut olla ylpeämpi. Ensimmäistä kertaa hakeuduin esiintymistilanteeseen sen sijaan, että olisin vältellyt sitä.

Sittemmin olen esiintynyt jo satoja kertoja ja oppinut kokemuksen myötä käsittelemään hermostuneisuuttani paremmin. Esiintyminen on edelleen pelottavaa, mutta onnistumisten ansiosta siitä on tullut jopa koukuttavaa. Koskimies arvelee jännitystä lieventävän myös se, jos esiintymisestä syntyvä hyvän olon tunne on pelkoa suurempi. Hänen mukaansa tärkeintä on kuitenkin käydä läpi pelon syitä ja omia ajatuksia.

– On hyvä muokata suhtautumista omiin vaatimuksiin. Tiedostaa, että vaikka ei mielellään puhuisi ihmisten edessä, pystyy sitä silti tekemään.