Kun kuonoa ei käytännössä ole, moni brakykefaalinen koira hengittää vain suullaan.

Lyttykuono ei voi hyvin – tietyt koirarodut tarvitsevat nyt apua enemmän kuin koskaan

Liioiteltuun ulkonäköön tai pelkkään bisnekseen keskittynyt jalostus on tehnyt lyhytkuonoisista roduista niin sairaita, ettei koiran elämä ole aina elämisen arvoista. Aivoriihi-keskustelussa pohdittiin syitä tilanteeseen – ja toisaalta keinoja, miten suuntaa saadaan muutettua.

Tervettä koirarotua ei olekaan, mutta muutaman rodun tilanne on erityisen akuutti. Näin ei voi enää jatkua, on yleinen viesti lyhytkuonoisten ja -kalloisten, eli brakykefaalisten, koirarotujen terveydentilasta. Huoli ei ole sinänsä uusi, ja siksi voikin kysyä, miksei asialle ole tehty jo aiemmin jotain.

Brakykefaalisiin rotuihin kuuluvat esimerkiksi ranskanbulldoggi, englanninbulldoggi, mopsi ja bostoninterrieri.

Joka rodulla on omat vaivansa, mutta näitä edellä mainittuja yhdistää etenkin lyhyt, toisinaan jopa olematon kuono. Valitettavasti ”lyttykuono” on tällä hetkellä muodikas: ulkomaita myöten on ihasteltu Suomen presidenttiparin bostoninterrieriä Lennua ja rap-artisti Cheek hankki hetki sitten ranskanbulldoggi Otuksen.

Lyhytkuonoisten rotujen suosio näkyy katukuvassa, myös maailmanlaajuisesti.

Sairaus ei ole söpöä

Brakykefaalisille koirille tyypillistä lyttykuonoa ja suuria silmiä saatetaan pitää suloisina. Sekin on vain söpöä, jos koira kuorsaa tai rohisee. Tosiasiassa olematon kuono aiheuttaa vaikeita hengitystieongelmia ja osa koirista ei pysty edes hengittämään kuin suullaan – mikä hankaloittaa esimerkiksi koiran nukkumista. Kuonon pituus vaikuttaa myös koiran lämmönsäätelyyn, minkä takia lyhytkuonoiset koirat saavat herkemmin lämpöhalvauksen.

Lyhyt kuono ei ole ainoa vaiva: myös esimerkiksi silmä- ja iho-ongelmat vaivaavat usein brakykefaalisia rotuja. Lisäksi on luusto- ja nivelongelmia, kuten englanninbulldogeilla. Juuri englanninbulldogeilla tilanne on erityisen tukala: jalostukseen on jopa vaikea löytää täysin terveitä yksilöitä. Siksi kelkkaa on käännettävä mahdollisimman nopeasti.

Vaikka suurin osa olisikin koirien terveyden puolella, muutos ei ole helppo. Jalostuksen valvonta on vaikeaa ja pentuja tuodaan ulkomailta sekä ostetaan pentutehtaista. Lisäksi moni ei vieläkään halua nähdä totuutta.

– Ihminen on optimistinen ja koirat ovat kuin omia lapsia. Katsotaan hyviä asioita ja koitetaan unohtaa huonot, toteaa eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kallio.

Haapanen-Kallio ja Suomen Koirankasvattajien yhdistyksestä Merja Karhunen olivat Radio Moreenin Aivoriihi-ohjelmassa keskustelemassa aiheesta. Lisäksi ohjelmassa kuullaan Kennelliiton jalostustieteellistä toimikuntaa monta vuotta johtanutta ja kansainvälisen koirajalostusliiton tieteellisen toimikunnan puheenjohtajaa Kirsi Sainiota sekä Kennelliiton jalostusasiantuntijaa Katariina Mäkeä.