Lapsena koettu köyhyys aiheuttaa häpeää, joka voi jatkua aikuisuuteen – “Itseään epäilee jopa pystyvyydessä käydä opintoja”

Lapsena koettu köyhyys voi vaikuttaa miltei kaikkeen lapsen elämässä.

– Lapsi voi miettiä, jääkö hän ulkopuolelle, kun ei voi osallistua samalla tavalla tai ei ole varaa tiettyihin asioihin. Voidaan puhua pienistäkin summista, mutta niillä voi olla iso merkitys lapselle, Pelastakaa Lapset ry:n lapsiperheköyhyyden asiantuntija Aino Sarkia sanoo.

Myös häpeän ja huonommuuden tunteet, joita köyhyyteen tai oman perheen rahatilanteeseen liittyy, painavat mieltä jo lapsena. Sarkia sanoo lapsuuden ja nuoruuden olevan herkkää ikää, jolloin peilataan itseään muihin ja rakennetaan omaa identiteettiä.

Suomen pienituloisista noin 128 000 on alle 18-vuotiaita, selviää vuoden 2019 tulonjakotilastosta. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli samana vuonna kaikkiaan noin 669 000 pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvaa henkilöä.

Kahden aikuisen ja kahden lapsen perheessä pienituloisuusraja oli 32 200 euroa vuonna 2019. Jos siis koko perhe tienaa kuussa yhteensä alle 2700 euroa, olisi se pienituloinen. Pienituloisuusrajana pidetään 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta.

Myös hyvä tulotaso näkyy valinnoissa

FAKTA

PERHE- JA KOULUTUSTAUSTAN VAIKUTUKSET AIKUISUUTEEN

  • Kysely jaettiin esimerkiksi PuskaRario Tampere -Facebook-ryhmään ja yliopiston sähköpostilistoille.
  • Vastauksia tuli viikon aikana 115 kappaletta.
  • 45,2 %  vastaajista oli 18-24-vuotiaita ja 20% oli 25-30-vuotiaita. Vastaajista yli 40-vuotiaita oli 22,6 prosenttia.
  • 76,5 prosenttia vastaajista on naisia ja 20,9 % miehiä.
  • Suurin osa vastaajista arvioi lapsuudessaan perheensä kuuluneen alemman keskiluokan tulotasoon. Noin kolmasosa arvioi perheensä ylempään keskiluokkaan ja 27 prosenttia vastaajista taas pienituloiseksi.

Moreenimedian teettämässä kyselyssä kartoitettiin vastaajien kokemuksia perheidensä koulutustaustan ja tulotason vaikutuksista heidän omaan elämäänsä.

Lähes 55 prosenttia vastaajista ei kokenut vanhempiensa tulotason vaikuttaneen lainkaan omiin koulutus- ja ammattivalintoihinsa.  Noin 60 prosenttia vastaajista kertoi, että koulutuksen tai ammatin valintaan on ennemmin vaikuttanut kiinnostus. Toisaalta osa vastaajista mainitsi myös korkeamman koulutus- tai tulotason tavoittelun vaikuttaneen omiin valintoihinsa.

”Haluan pohtia, miten köyhä/työväenluokkainen tausta vaikuttaa omiin korkeakouluopintoihini. Vanhemmat ovat halunneet minulle paremman koulutuksen kuin heillä, ja siksi kannustaneet eteenpäin”, 25–30-vuotias kyselyyn vastaaja kirjoitti.

”Olen tottunut elämään melko hyvän tulotason perheessä lapsuuteni, ja se on ehkä osasyy siihen että olen itsekin ohjautunut sellaiselle alalle, jossa on mielestäni riittävän hyvä tulotaso tulevaisuutta ajatellen”, 18–24-vuotias vastaaja sanoi.

Köyhyys voi siirtyä sukupolvelta toiselle

Aino Sarkia sanoo, että köyhyyden ylisukupolvisuus on tutkimusnäytön valossa edelleen olemassa oleva ilmiö Suomessa. Lapsena koettu köyhyys voi näkyä myöhemmin esimerkiksi mielenterveysongelmina sekä matalampana koulutustasona ja sitä kautta ongelmina työllistymisessä.

– Köyhyys voi aiheuttaa häpeän kokemuksia ja näköalattomuutta myös aikuisuudessa. Jos henkilö on pitkään elänyt köyhänä, tulevaisuuden näkymät saattavat olla kapeammat.

Myös osa kyselyyn vastaajista kertoi perhetaustansa vaikuttavan keskeisesti elämäänsä ja tulevaisuuden suunnitelmiinsa.

”Välillä iskee ulkopuolisuuden tunne, kun keskustelee opiskelukavereiden kanssa. Itseään epäilee jopa pystyvyydessä käydä opintoja, sillä ymmärtävää tukea ei ole tarjolla lähipiirissä”, 18–24-vuotias vastaaja sanoi.

”Kasvaminen hyvän elintason piirissä, jossa harrastuksille ja turvalliselle, sekä viihtyisälle elinympäristölle on ollut mahdollisuus, on motivoinut myös itseäni kouluttautumaan ja työskentelemään tehtävissä, joista saadut tulot riittävät samanlaisten olosuhteiden tarjoamisen myös omalle jälkikasvulle”, 25–30-vuotias vastaaja kertoi.

Rahatilanteesta on syytä puhua kunnioittavasti

Lapsiperheköyhyyden poistamiseksi ei ole yhtä ratkaisua, vaan ongelmaa tulee Sarkian mukaan tarkastella monelta eri kannalta. Yksi keino, jolla tilannetta voisi parantaa, on toimeentulon turvaaminen ja etuuksien korottaminen. Hän lisää, että myös palveluiden saatavuus on tärkeässä roolissa lapsen hyvinvoinnin tukemisen kannalta ja siksi koko palvelukokonaisuuden tulisi olla kunnossa.

Suomessa rahasta ja omasta rahatilanteesta puhuminen ei ole helppoa. Aino Sarkia toivoisi yleiseltä keskustelulta kunnioittavuutta ja inhimillisyyttä, sillä etenkin sosiaalisessa mediassa keskustelu voi äityä usein syyllistäväksi.

– Vaikka perheessä on vaikea taloudellinen tilanne, se ei tarkoita automaattisesti, että lapsesta kasvaisi huonovointinen. Tutkimukset kertovat yleiskuvaa, mutta yksilöiden välillä on tietenkin vaihtelua, hän summaa.

 

Käytetyt vaatteet kiehtovat ja kerskakulutus nolottaa – Kun tamperelaiset käyvät kirpputoreilla, painaa ostopäätöksessä eniten laatu

Suomalaisten kirpputorikäyttäytymisessä on tapahtunut muutos. Moreenimedian kyselyn mukaan vaatteen laatu ohittaa hinnan tärkeydessä, ja etenkin nuoret ovat löytäneet tiensä kierrätetyn muodin pariin. Jyväskylän yliopiston kulutustutkija Terhi-Anna Wilska pitää kerskakulutuksen ihannointia vanhanaikaisena, mikä selittää vallitsevaa trendiä.

Myös kierrätetyn muodin tarjonta on kasvanut huimasti. Nettikirpputoreja vilisee sosiaalisen median alustoilla, ja uusia kivijalkakauppoja on perustettu runsaasti. Jopa tavaratalo Stockmann käynnisti yhteistyön kirpputori Reloven kanssa, ja myy nykyään kierrätettyä muotia.

Wilskan mielestä nykyajan kirpputoreille tyypillistä on tuotevalikoiman erikoistuminen.

– Kirpputorien eriytyminen näkyy etenkin nettikaupassa. Facebookin kierrätysryhmissä saatetaan myydä ainoastaan tietyn merkkisiä vaatteita tai päällepantavaa yksittäiselle ikäryhmälle.

Ilmiö näkyy myös perinteisissä liikkeissä, kuten Tampereen keskustassa sijaitsevien Oldien ja Kätkö Vintagen valikoimissa. Oldie ottaa myyntiin enimmäkseen laadukkaista materiaaleista valmistettuja vaatteita, jotka mukailevat tämän hetken trendejä. Kätkö Vintage puolestaan henkii amerikkalaistyylistä urbaania katumuotia.

Kätkö Vintage on saanut nimensä suojaisasta sijainnistaan.

Molemmat liikkeet ovat valikoivia sen suhteen, millaisia tuotteita myyntiin otetaan. Oldien omistajat Kaisa Mäkinen sekä Jutta Koivisto käyvät läpi jokaisen tarjotun vaatteen ja seulovat niistä sopivat tuotteet.

– Ei tarvitse tehdä kaikkea kaikille. Ihmiset tulevat meille etsimään tietynlaisia vaatteita, Mäkinen kertoo.

Kestävistä materiaaleista valmistettuja aarteita

FAKTA

Kysely käytettyjen vaatteiden ostamisesta

  • Moreenimedian toteuttamaan verkkokyselyyn vastasi 144 henkilöä. Kyselyä jaettiin tamperelaisille Facebook-kirpputoreille.
  • Vastanneista 91 prosenttia oli naisia, lähes 7 prosenttia miehiä ja muiden osuus oli parin prosentin verran.
  • Suurin osa vastaajista osti kierrätettyä muotia parin kuukauden välein. Kuukausittain ja pari kertaa vuodessa ostavia oli lähes saman verran, ja muutama prosentti osti harvemmin tai ei lainkaan.
  • Lähes kaikki vastaajista hankkivat käytettyjä vaatteita sekä netistä, että kivijalkakaupoista.
  • Osa suosi ajattomia ja monikäyttöisiä tuotteita, ja toiset etsivät kirpputoreilta erikoisuuksia.

Vaikka vaatteen laatu, eli käytetty materiaali ja sen kestävyys, oli kirpputorikävijöille suunnattuun kyselyyn vastanneille merkittävin ostopäätöstä ohjaava tekijä, hinta pääsi lähelle. Vaatteen merkkiä sekä harvinaisuutta pidettiin toistensa kanssa lähes yhtä tärkeinä.

– Käytettyjä vaatteita ei osteta enää vain siksi, että se on halpaa. Kirpputoreille ohjaavat muun muassa ekologisuus ja retrovaatteiden muodikkuus, pohtii Wilska.

Lähes jokainen kyselyyn vastannut mainitsi ostavansa käytettyjä vaatteita sekä kivijalkaliikkeistä, että netistä. Myös Oldie ja Kätkö Vintage kauppaavat vaatteitaan netissä niin paljon, kuin ehtivät.

– Nettikauppa vetää hyvin, mutta vaatteiden kuvaaminen vie valtavasti aikaa. Tarvitsisin hommaan yhden työntekijän lisää, kertoo Kätkö Vintagen omistaja Henrik Ahonen.

Oldien Instagram-tili johdatti tamperelaisen Susanna Korpelan ostoksille liikkeeseen. Hän ostaa käytettyjä vaatteita etenkin ilmastosyistä.

– Olen täällä ensimmäistä kertaa. Uskon, että voin löytää aarteita.

Susanna Korpelalla on kotona vaatteita, joita hän aikoo tarjota myytäväksi Oldieen.

Nuoret ryntäsivät kirpputoreille

Ahonen perusti Kätkö Vintagen 9 vuotta sitten, ja hänen mukaansa liikkeessä käy yhä enemmän nuoria asiakkaita. Myös suurin osa kyselyyn vastanneista oli alle 25-vuotiaita. Asiakaskunnan nuorentumisen allekirjoittaa myös Wilska.

Wilskan mukaan kirpputoreja hallitsivat aiemmin perheet, mutta nykynuoret ovat aiempaa tietoisempia kuluttajia. Nuorille vaakakupissa painaa usein myös vaatteiden edullisuus.

– Katsoin televisiosta taannoin Sinkkuelämää 2 -elokuvan, jossa päähenkilöt matkustavat ökylomalle Abu Dhabiin. Sellainen elämäntyyli ei todellakaan ole enää siistiä. Moni haluaa ostaa vaatteensa Uffilta, hän miettii.

Kätkö Vintage ja Oldie myyvät vaatteita naisille sekä miehille. Mäkisen mukaan valtaosa Oldien asiakkaista on naisoletettuja, mutta myös miehille suunnattu nurkkaus on osoittautunut kannattavaksi.

Ahosen mukaan Kätkö Vintage on saanut paljon kiitosta laajasta miestenvaatevalikoimastaan.

– Usein asiakkaat kysyvät, onko jokin vaate naisille vai miehille, vaikka eihän sillä ole mitään väliä. Mielestäni voi näyttää hyvältä, kun joku rokkiäijä on pistää naisten röyhelöpaidan päälle. Siinä on hauska fiilis ja kontrasti.

Lue toimittajan kommentti kierrätetyn muodin ostamisesta täältä.

Uudistuneet mielenterveyspalvelut eivät ole vielä kokeneet normaalia arkea – Opiskelijat kokevat avun saamisen yhä vaikeaksi

Pitkistä odotusajoista ja kohtaamattomuudesta johtuva tyytymättömyys on ollut yksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) mielenterveyspalveluiden suurimmista ongelmista. Alkuvuoden uudistusten seurauksena mielenterveysasioihin voi nyt saada apua vaivattomammin esimerkiksi eri chat-alustojen kautta.

Palvelua on myös porrastettu niin, että yksilöllisiin avuntarpeisiin on tarjolla erilaisia hoitokokonaisuuksia. Asiakkaan ensivaiheen arviointi- ja kartoitustyötä tekee tällä hetkellä psykologin sijaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja psykologille ohjaudutaan lääkärin diagnosoinnin kautta.

Muutosten pidemmän aikavälin vaikutuksia on vielä vaikea arvioida. Sekä YTHS Keskisen aluejohtaja Anna Arola-Järvi että vastaava psykologi Hannu Soronen toteavat, että asiassa ollaan alkumetreillä.

– Kyllä meidän täytyy jäädä seuraamaan, millaiseksi arki ja palveluiden kysyntä muodostuu. Ollaan siinä herkällä korvalla ja valmiita reagoimaan, toteaa Soronen.

Moreenimedian teettämään kyselyn mukaan avun saaminen on koettu tänä vuonna hieman aiempia vuosia helpommaksi ja hoitokontaktiin on päässyt nopeammin. Yli puolet vastanneista kokee avun saamisen yhä vaikeaksi.

FAKTA

Kysely YTHS:n mielenterveyspalvelujen käytöstä

  • Kyselyyn vastasi 53 Tampereen yliopiston opiskelijaa. Heistä 35 on käyttänyt YTHS:n mielenterveyspalveluita.
  • Palveluita käyttäneistä 41 prosenttia koki avun saamisen helpoksi ja 59 prosenttia vaikeaksi tai mahdottomaksi.
  • Vastanneista 68 prosenttia on käyttänyt palveluita tänä vuonna ja 32 prosenttia ennen vuotta 2021.
  • Avun saamisen helpoksi kokevien määrä on noussut 9 prosentilla.
  • Hoitokontaktia kolme viikkoa tai yli odottavien määrä on laskenut 14 prosentilla
  • Kysely toteutettiin nimettömästi sähköpostilomakkeella

Kasvotusten kohtaaminen tärkeää

Uusi, porrasteinen asetelma voi opiskelijasta tuntua etäiseltä ja uuvuttavalta. Vuosien varrella paljon YTHS:n mielenterveyspalveluita käyttänyt Sonja Lampinen, 31, ei ole vakuuttunut muutosten tuomasta paremmasta tulevaisuudesta.

– Jos mietin omia tilanteita, niin apua hakiessa ne voimathan ovat aika vähissä. Se on todella raskasta joutua todistelemaan tilannetta usealle eri portinvartijalle. Tästähän ne ongelmat vain syvenevät.

Lampinen pohtii myös digipalveluiden kasvavaa roolia. Hän kokee chatin olevan viimeinen paikka, josta hakea apua.

– Kyllä minä koen, että kasvotusten kohtaaminen on tosi tärkeää. Jos kaikki pitää kirjoittaa tai sanallistaa, niin siinä katoaa tosi paljon. Itse osaan jäsentää ongelmiani todella skarpisti, minkä takia kuntoni on monesti yliarvioitu, ja olen jäänyt ilman apua.

Itsediagnosoinnin määrä kasvussa

Internet on yksi mahdollistaja sille, että mielenterveyden asioista puhutaan nykyään enemmän ja ilmapiiri aiheen ympärillä on avoimempi. Soronen näkee, että internetistä löytyvä materiaali tarjoaa paljon sellaista mihin tarttua – niin hyvässä kuin huonossakin. Ilman riittävää asiantuntemusta asioiden punnitsemisessa, voi hänen mukaansa päätyä melkoisiin diagnooseihin.

Lääketieteen opiskelijan taudiksi kutsutulla ilmiöllä on valtaa opiskelijoiden keskuudessa myös Arola-Järven mielestä.

– Suuri osa opiskelijan elämään kuuluvista mielenterveyden asioista ei ole sairautta vaan sen opettelemista, miten tavanomaisista elämän vastoinkäymisistä voi päästä eteenpäin. Kaipaisin sellaista sairausleiman poistamista.

Lampinen pohtii asiaa opiskelijan ja asiakkaan näkökulmasta.

– Onko sellainen asenneilmapiiri, että nyt on muodikasta itse diagnosoida tällaisia juttuja? Voisiko sittenkin olla niin, että maailma on tällä hetkellä hankala paikka, ja me ihmiset oireilemme siitä?

Lue toimittajan kommentti tästä.

Josefiina Kiviojan analyysi: Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo ei ole vielä valmis – ja minä olen esimerkki siitä

Josefiina Kivioja

Kun istahdin abivuonna opinto-ohjaajan toimiston penkkiin, ei minulla ollut aavistustakaan mahdollisista koulutuspoluista. Kuuntelin hämmentyneenä, kun opinto-ohjaajani pyrki vakuuttamaan minut siitä, että ihan todella tuolla keskiarvolla kannattaisi hakea korkeakouluun.

Muutamaa vuotta myöhemmin, kun pänttäsin pääsykokeisiin, avautui edessäni täysin vieras maailma. Kymmeniä sivuja täynnä sanoja, joita en ollut koskaan kuullutkaan: representaatio, diskurssi ja paradoksi.

Siinä hetkessä koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon mahdollistajana toimi Google. Mahdollisesti toisessa elämässä apua olisi herunut hakukoneen sijaan vanhemmiltani.

Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että hakujärjestelmä kohtelee jokaista hakijaa tasa-arvoisesti ja taustoihin katsomatta. Vain yksilön omilla kyvyillä sekä motivaatiolla on merkitystä koulutusvalintoja tehdessä.

Ei siis ole väliä, oletko matalatuloisen duunariperheen lapsi vai tuletko keskiluokkaisesta, korkeakoulutetusta perheestä. Sinulla on täysin samat mahdollisuudet kuin muillakin. Kuulostaa paperilla hyvältä.

Tästä huolimatta Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2020 julkaistusta opiskelijatutkimuksesta selviää, että lähes 80 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ovat korkeakoulutettujen vanhempien tai vanhemman jälkeläisiä. Samasta tutkimuksesta selviää myös, että vain reilu kymmenen prosenttia korkeakouluopiskelijoista tulee oman arvionsa mukaan huonosti toimeentulevasta perheestä.

Sattumaako? Enpä usko. Ehkäpä samalla, kun keskiluokkaisille ystävilleni jaettiin viikkorahaa, oli jaossa paljon muutakin.

Korkeakoulutuksen tasa-arvoisuutta tutkineen Nina Haltian mukaan koulutustaustan periytymisessä kyse on siitä, että nuori sosiaalistuu tietynlaiseen ympäristöön ja omaksuu oman perheensä arvot ja tavoitteet. Jo nuorena opitaan oma paikka maailmassa, eikä muusta välttämättä osata tai edes uskalleta haaveilla.

Se mikä on periaatteessa yhtä mahdollista kaikille, ei ole sitä käytännössä. Joillekin olosuhteet ja ympäristö antavat melkoisesti etumatkaa.

Ehkäpä samalla, kun keskiluokkaisille ystävilleni jaettiin viikkorahaa, oli jaossa paljon muutakin.

Esimerkiksi Lapsen ääni 2020 –raportissa selviää, että matalatuloisten perheiden lapsista kolmannes ei saanut koronapandemian aiheuttamien poikkeusolojen aikana vanhemmiltaan riittävästi tukea oppimiseen. Lähes 20 prosenttia lapsista koki myös opiskeluvälineensä puutteellisiksi. Hyvätuloisten perheiden lapsilla vastaavat luvut olivat puolet pienempiä.

Sosiologi Mari Käyhkö kertoo tutkimuksessaan, että koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo ei poista luokan, perhetaustan ja kasvuympäristön merkitystä koulutusvalinnoissa. Eikä niiden vaikutus välttämättä poistu vielä kouluun pääsemisen jälkeenkään.

Moneen muuhun maahan verrattuna meillä Suomessa koulutuksen tasa-arvo on jo hyvin pitkällä. Kehitystä ei kuitenkaan pidä pysäyttää, sillä vielä ei ole valmista.

Lähes ilmainen koulutus, pitkä peruskoulutaival ja muut koulutuksen tasa-arvoa lisäävät rakenteet menettävät merkitystään vain, koska osa nuorista ei saa riittävästi tietoa ja tukea koulutaipaleensa eri vaiheissa.

On surullista, että koulutustaso periytyy edelleen voimakkaasti, vaikka koulutusjärjestelmämme mahdollistaisi muutoksen.

Minä – pikkupitäjästä ponnistava työläisperheen tyttö – olen esimerkki siitä, että puuttuva akateeminen tieto ja kulttuurinen pääoma saattavat toisinaan muuttaa työläistaustaisen nuoren koulutien jyrkäksi vuoristopoluksi. Polun varrella en aina osannut lukea vastaantulevia tienviittoja, tai pakata oikeita varusteita mukaan. Suurien ponnistelujen jälkeen polkuni kuitenkin johti yliopiston porteille, ja niistä sisään.

Mutta onko todellista tasa-arvoa se, että toinen suunnistaa koulutuspolulla ilman karttaa, kun toiselle annetaan ohjeet perille?

Saako nainen räpätä seksistä? Indierap-duo HOX haastaa musiikillaan miehistä maailmaa – “Olemme koko nuoruutemme kuunnelleet, kun miehet räppäävät seksistä alentavasti”

“Mut teen nyt selväksi, ei turhii tunteit, pelkkää seksii. Eli lähemmäs jo tuu, en mä pure, ellet sä haluu.” 

Näin räppää indierap-duo HOX uusimmalla kappaleellaan Hallelujaa. Naisten esittämät seksiaiheiset rap-kappaleet ovat olleet viime aikoina kansainvälisesti pinnalla. Silti seksistä räppääviä naisia kuullaan edelleen suomalaisessa radiosoitossa ja Spotifyn hittilistoilla verrattain vähän.

Maskiensa takana anonyymeina pysyttelevät Maagikko ja Ylipapitar kokevat tärkeäksi perinteisen musiikkimaailman rakenteen murtamisen.

– Minusta on siistiä murtaa perinteistä rakennetta ja räpätä seksistä naisena. Se on sellainen asia, mitä monet eivät välttämättä uskalla tehdä, vaikka haluaisivatkin. Me haluamme ja uskallamme ja haluamme näyttää suuntaa siinä, että se on okei, Ylipapitar sanoo.

Maagikko ja Ylipapitar ovat sukupuolensa vuoksi kohdanneet eriarvoistavaa kohtelua. He ovat valmiita näyttämään tytöttelijöille.

Maagikko ja Ylipapitar ovat tehneet musiikkia vuosien ajan erilaisissa kokoonpanoissa, mutta HOXin he perustivat tänä vuonna. Tuore duo julkaisi syksyllä kappaleen, joka käsittelee yhden illan juttuja. Lyriikoillaan artistit haluavat osoittaa, että on hyväksyttävää, että myös nainen haluaa ja osoittaa sen.

– Olemme koko nuoruutemme kuunnelleet, kun miehet räppäävät seksistä ja vielä alentavasti. Olemme teineinä kuulleet itsestämme ja naisen arvosta kaikkea paskaa. Halusimme itse ottaa ohjakset käsiimme, Ylipapitar kertoo.