Kokemuksia

Täydennyskouluttautujan tarina: Työhyvinvoinnin toteutus tehdasympäristössä

Tervetuloa henkilöstö- ja työhyvinvointiasiantuntijan koulutusohjelmaan!
Mitä työpaikallasi säilyttäisit ja mitä muuttaisit, jotta sillä olisi vaikutusta sinun työhyvinvointiisi?

Mieti huomisaamua.

Saavut työpaikalle ja huomaat, että juuri se sinulle tärkein yksittäinen asia tämänhetkisestä työstäsi on poissa. Hävinnyt, lähtenyt, kadonnut tai muutettu. Monelle tämä yksittäinen ehdottomasti säilytettävän arvoinen asia on hyvä työporukka, joustavasti ja vapaasti toteutettava työ tai itsensä kehittäminen työssä.

Mieti huomisaamua uudestaan.

Mieti nyt sitä todennäköisempää vaihtoehtoa; huomisaamua työpaikalla ja mikään ei ole (vieläkään) muuttunut. Koska mikäänhän ei tunnetusti koskaan muutu. Vieläkään ei tullut palkankorotusta, vieläkään ilmastointi ei pelitä – ja taasko Pertin kahvikuppi lojuu tuossa samassa paikassa?! Työpaikallasi ja työyhteisön dynamiikassa on varmasti paljon myös näitä muutettavan arvoisia asioita. Niitä pieniä tai isoja juttuja, joihin puuttumalla pystyttäisiin oleellisesti vaikuttamaan kaikkien työhyvinvointiin.

Työhyvinvoinnin edistämisen kannalta on oleellista paitsi korjata, kehittää ja muuttaa asioita, jotka koetaan toimimattomiksi, myös korostaa, nostattaa ja monistaa niitä säilytettäviä asioita, jotka tuottavat hyvää mieltä, auttavat jaksamaan työarjessa ja sujuvoittavat työntekoa.

Näitä työpaikan säilytettäviä ja muutettavia asioita työstimme työhyvinvointikyselyn ja fasilitoidun yhteiskehittämisen muodossa 38 lähiesimiehen ja toimihenkilön, sekä 181 työntekijän kanssa yhdeksän päivän ja 18 työpajan laajuisessa työhyvinvointipilotissa suomalaisessa sähkömekaniikkaan erikoistuneessa yrityksessä. Keväällä 2020 organisoidun työhyvinvointipilotin tavoitteena oli työntekijälähtöisesi luoda välitavoitteellinen aikataulu työhyvinvoinnin kannalta oleellisille muutostoiveille ja -ehdotuksille.

Työhyvinvoinnin kehittäminen tehdasteollisuuden ympäristössä – miten se tapahtui?

Erilaiset fasilitoidut työpajat erivärisine post-it-lappuineen ovat monen toimiston ja neukkarin arkipäivää. Tässä työhyvinvointipilotissa samanlainen yhteiskehittäminen vietiin tehdasympäristöön – keskelle alumiini- ja teräshitsausta, sekä sähköpääkeskuksien kokoamisen oheen. Toki post-it-laput lätkittiin tehtaan kahvihuoneen seinään, eikä hitsattavaan metalliin. Fasilitoidun yhteiskehittämisen lisäksi selvitimme työhyvinvoinnin tilaa kyselylomakkeella.

Mitä jäi tehdasteollisuuden työhyvinvointiprojektista käteen?

Lähiesimiehet, toimihenkilöt ja työntekijät kokivat, että lyhyessä ajassa saatiin heti kiinni olennaisesta – yhdessä kehittämisestä. Osallistujat pitivät tärkeänä sitä, että yhteiskehittämisen tulos muodostui konkreettisesti kaikkien nähtäville (siis kahvihuoneen seinälle); tämä auttoi huomaamaan sen, että tiimi oikeastaan ajattelee varsin samalla tavalla asioista! Lisäksi osallistujat arvostivat sitä, että kehittämisideat oli helposti luokiteltavissa ja laitettavissa tärkeysjärjestykseen ja kalentereihin asti. Mietimme työpajoissa yhdessä esimerkiksi sitä, minkä on muututtava heti huomisesta alkaen, ja minkä voi antaa odottaa kolmen kuukauden tai puolen vuoden päähän.

Kartoituksen perusteella yrityksen johto sai kattavan koonnin toimipisteidensä työntekijöiden työhyvinvoinnin tilasta ja konkreettisia, aikataulutettuja ja tärkeysjärjestykseen laitettuja kehitysaskeleita tulevaisuuteen – työntekijälähtöisesti.

Työhyvinvointiprojektin onnistumisen edellytykset ja kiitokset

Tämä kehittämisprojekti oli osa Tampereen yliopiston organisoimaa henkilöstö- ja työhyvinvointiasiantuntijan koulutusohjelmaa. Jo suunnitteluvaiheessa päässäni soi vanha totuus: ”Älä yksin kehitä”, minkä vuoksi alusta alkaen koin tärkeäksi kuulla mielipiteitä projektin suunnitelmista niin isäntäorganisaatioltani Innolink Staff:lta, pilottiyritykseltä Promeco Oy:lta, Tampereen yliopiston opiskelutiimiltä kuin yliopiston opettajiltakin. Ilman Innolink Staff:n liiketoimintajohtaja Lari Nurmea, Promeco Oy:n Business Unit Manager Pasi Vanhataloa ja HR Manager Heidi Leppästä, sekä Tampereen yliopiston työ- ja organisaatiopsykologian yliopistonlehtori Jaana-Piia Mäkiniemeä projekti olisi kuivunut jo alkutekijöihin tai viimeistään jäänyt tyhjän päälle kellumaan. Ei todella tarvinnut kehittää yksin!

Kirjoittaja: Päivi Raittila
Työhyvinvointiasiantuntija, Terveystieteiden maisteri, aikuispedagogi, liikunnanohjaaja ja coach