Kokemuksia

Taru Orell: ”Koen, että työllämme on merkitystä alueellisesti ja valtakunnallisesti”

Taru Orell
Taru Orell on ollut lähes koko tähänastisen uransa töissä ammattikorkeakoulussa. Kokemus on tuonut syvyyttä työhön: hän ei ajattele koulutuksia ”vain” koulutuksina, vaan näkee sen yhteiskunnallisen merkityksen, joka osaamisen kehittämisellä on.

Kun sote-alan täydennyskoulutusten parissa työskentelevä Taru Orell oli nuori ylioppilas, hän ei vielä aivan tiennyt, mitä haluaisi urallaan tehdä. Yksi asia oli kuitenkin selvää: hän ei halunnut sairaanhoitajaksi, toisin kuin moni hänen perheenjäsenistään.

– Se on ironista sinällään, että tällä hetkellä teen ison määrän töistäni sairaanhoitajien kanssa, Taru kertoo hymyillen.

Taru seurasi koko lapsuutensa vierestä sairaanhoitajien rankkaa arkea ja arvostaa sen vuoksi hoitotyön tekijöitä suuresti. Se tekee hänen nykyisestä työstään sote-alan täydennyskoulutusten parissa mielekästä.

Itseä palkitsee se, että voin tehdä osani heidän työnsä helpottamiseksi, tarjota uusia välineitä ja tuoretta tietoa. Ajankohtainen tieto auttaa jaksamaan työssä ja tuottaa onnistumisen tunteita.

Kun sairaanhoitajan ura oli suljettu ulos, päätti Taru lähteä kaupalliselle alalle. Hän opiskeli ensin merkonomiksi ja sitten tradenomiksi. Lisäksi hän suoritti kasvatustieteen ja sosiologian opintoja avoimen yliopiston kautta.

Kasvatustiede ja etenkin varhaiskasvatus kiehtoi Tarua toden teolla. Suomessa päiväkodit, joiden alkuperäinen tarkoitus oli säilöä lapset pois jaloista vanhempien työpäivän ajaksi, tekevät nykyään kasvatustyötä, josta voi olla ylpeä. Taru harkitsikin lähtevänsä työskentelemään lasten pariin.

– Sitten aloin tehdä lapsia harrastuksena vapaa-ajallani, niin ajattelin, etten ota sitä aspektia töihinkin, hän nauraa.

Näinpä Taru päätyi lopulta töihin aikuisopiskelijoiden pariin. Nykyinen työ yhdistelee sekä talouden ja kaupan että kasvatustieteen ja sosiologian puolelta mukaan tarttuneita oppeja. Toisaalta työ vaatii paljon organisointikykyä, toisaalta ihmistaitoja. Nopeasti muuttuvassa maailmassa kyky ajatella, reagoida nopeasti ja ennakoida ovat läsnä jokaisessa työpäivässä.

Juuri monenlaisten ihmisten tapaaminen on Tarulle aikuisopiskelijoiden kanssa työskentelemisen suola. Koska aikuisopiskelijat ovat valinneet oman reittinsä ja tulleet täydennyskoulutuksiin vapaaehtoisesti, he ovat motivoituneita oppimaan uutta. 

Sekä ammattikorkeakoulu että ammattilainen sen sisällä kasvavat ajan mukana

Taru on ollut ammattikorkeakoulumaailmassa melkein koko uransa ajan. Vastavalmistuneena hän työskenteli JAMKissa ja muutettuaan Tampereelle vuonna 2002 hän pääsi töihin silloiseen PIRAMKiin. Ura Tampereella alkoi erikoistumisopintojen akkreditoinnissa ja TKI-hankkeissa. 

Ammattikorkeakoulut kiehtoivat häntä jo opiskellessa käytännönläheisyydellään.

– Jotenkin ihastuin siihen ideologiaan, että täällä opetetaan oikeita asioita ja täältä tulee ulos päteviä, työelämässä itsenäisesti selviäviä ammattilaisia, Taru kuvailee.

Yksi korkeakoulussa työskentelemisen koukuttavista puolista on se, että ympärillä on paljon osaavaa ja asiantuntevaa henkilökuntaa. Jo pelkästään opettajien kanssa keskustellessa mukaan tarttuu tiedon jyväsiä yhdestä, jos toisestakin teemasta. 

Taru kuvailee TAMKia kaupungiksi kaupungin sisällä: organisaatio on kuin oma itsenäinen ekosysteeminsä, josta löytyy oma osaaja joka alueelle, puhuttiin sitten taloudesta, logistiikasta tai laatutyöstä. Korkeakouluna TAMK on enemmän kuin osiensa summa.

Parhaimmillani olen sellaisissa joukoissa, joissa on paljon erilaisia ihmisiä, jotka ovat oman alansa asiantuntijoita. Siitä saa imettyä itselleenkin paljon hyvää.

Ammattikorkeakoulut ja niiden tarjoamat työtehtävät myös kehittyvät jatkuvasti. Suuria kehityksen paikkoja olivat esimerkiksi sote-alan ja tekniikan maailmojen kohtaaminen PIRAMKin ja TAMKin yhdistyessä, ja ammattikorkeakoulun ja yliopiston maailmojen kohtaaminen Tampereen korkeakouluyhteisön tiivistyessä. Taru on nähnyt, kuinka yhdistymiset ovat ravistelleet totuttuja toimintatapoja.

– Siinä on joutunut aika paljon miettimään omia arvojaan ja tapojaan tehdä. 

Samalla tavalla Tarun kolme äitiyslomaa ovat herätelleet pohtimaan työpaikan vakiintuneita toimintamalleja. Pidemmän tauon ottaminen omasta työstä auttaa näkemään metsää puilta ja pohtimaan, miksi itse asiassa tekee sellaista työtä kuin tekee. 

Tulevaisuuden suhteen Taru luottaa siihen, että oma työympäristö ja -tehtävät kehittyvät ajan myötä, kunhan pitää silmänsä ja korvansa auki. Esimerkiksi vielä viisi vuotta sitten kukaan ei vielä puhunut palvelumuotoilusta mitään, ja nyt siitä on tullut keskeinen näkökulma aikuisten kouluttamisessa. 

Omaan työhön on myös tullut syvyyttä kokemuksen kautta: Taru ei ajattele koulutuksia enää ”vain” koulutuksina, vaan näkee sen paikallisen ja valtakunnallisen merkityksen, joka osaamisen kehittämisellä on. 

Näkymätön luottohenkilö, joka saa asiat luistamaan

Nykyiseltä nimikkeeltään Taru on täydennyskoulutusten suunnittelija. Käytännössä se tarkoittaa, että kun koulutus on suunniteltu ja siihen on hakenut joukko opiskelijoita, on Tarun aika astua estradille. Hän toimii linkkinä opettajan ja opiskelijoiden välillä. Taru on sekä opettajalle että opiskelijoille luottoihminen, jolle voi aina soittaa, jos vastaan tulee murheita ja ongelmia. Kun ihmisiä on paljon, kaikenlaista sattuu ja tapahtuu.

– Erikoisimpia soittoja oli, kun lauantai-iltana opiskelijat soittivat, että olemme nyt täällä TAMKin hississä jumissa. Vastasin heille, että ei me olla ketään koskaan jätetty sinne lukkojen taakse vastoin tahtoaan, kaikki olemme saaneet sieltä ulos, Taru nauraa.

Taru myös huolehtii siitä, että käytännön asiat, kuten aikataulut, tunnukset, tilat ja verkko-oppimisalustat, toimivat asianmukaisesti. Parhaimmillaan Tarun työ voi näyttää täydennyskoulutusten opiskelijoista siltä, kuin kaikki tapahtuisi itsestään.

Niin kauan, kun kukaan ei kiinnitä minun tekemisiini huomiota, olen onnistunut. Ja silloin opiskelijat voivat keskittyä siihen, mitä he ovat tulleet koulutukselta hakemaan.

Haastavinta Tarun työssä on, että hoidettavaa on paljon ja pienetkin asiat ovat tärkeitä. Aikataulutus ja ajanhallinta on tärkeää ja Tarulla onkin paljon listoja niin päässään kuin paperillakin. Luonteeltaan Taru on perfektionisti, joka haluaa jatkuvasti kehittää ja ajanmukaistaa toimintamalleja: kun tuttua prosessia jaksaa hieman pyöräyttää, siitä tulee entistä parempi käytänne koko tiimille. Yksi Tarun työn osa-alueista onkin toiminta TAMKin Laatutyöryhmässä.

Tärkeä motivaatio Tarun työssä on se, että hän aidosti välittää asiakkaistaan ja haluaa heidän parastaan. Vuosien varrella asiakkaiksi on tullut useita tuttuja nimiä, jotka palaavat aina vain uusiin koulutuksiin ja tuovat kollegansakin mukana. Aika usein Tarulle soittaakin opiskelija aloittaen lauseensa ”Moikka, muistatko vielä mua? Olin mukana viime kevään…”

Taru ei voisi myydä asiakkailleen sellaista tuotetta, johon ei usko. Hänen oma moraalinsa ei sallisi hänen osallistua sellaisten koulutusten toteuttamiseen, joita hän ei uskoisi työelämän ja opiskelijoiden aidosti tarvitsevan. 

– Koen, että työllämme on merkitystä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Sillä tiedolla, jonka opiskelijat meiltä saavat, he voivat parantaa omaa työtänsä ja palvella omia asiakkaittaan paremmin. Kun koulutus saa siivet, se kantautuu meille kaikille myöhemmin hyvinä tekoina takaisin.

Teksti: Maria Kasdaglis

Kuva: Heini Pääkkönen

Lisää henkilöstömme kasvutarinoita: