Hyppää pääsisältöön

Tangolaulantaa ja tähtitieteitä – Suomen ensimmäinen jatkuvan oppimisen professori on päivittäin uuden äärellä

Julkaistu 27.8.2021
,
päivitetty 27.8.2021
Tampereen yliopisto
Päivi Hökkä
Kasvatustieteiden tohtori, dosentti Päivi Hökkä on omistanut uransa oppimiselle. Vuodenvaihteessa hän aloittaa työt Tampereen yliopistossa Suomen ensimmäisenä jatkuvan oppimisen professorina.

”Oppiminen on osa ihmisyyttä”, julistaa kasvatustieteiden tohtori, dosentti Päivi Hökkä. Hän on tutkinut työssä oppimista ja ammatillista identiteettiä läpi akateemisen uransa ja näkee oppimisen yhtenä perustarpeistamme. Hökälle ilmiö on paitsi tutkimuksen, myös intohimon kohde: ilme syttyy, kun hän kertoo, mitä kaikkea oppiminen meille merkitsee.

– Ihmiskunnan historia, koko meidän evoluutiomme, on pelkkää oppimista. Se on meille lajina yhtä tärkeää kuin hengittäminen tai syöminen. Ilman oppimista olisimme kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten.

Vuodenvaihteessa Hökän työ oppimisen parissa suuntaa uusille urille, kun hän aloittaa Tampereen yliopistossa jatkuvan oppimisen tenure track -professorina. Professuuri on Suomessa ensimmäinen laatuaan.

– Tehtävänkuvaus resonoi heti. Siinä oli paljon tuttua, mutta toisaalta professuuri on myös täysin uuden äärellä. Tampereella tehdään erinomaista työelämätutkimusta ja aikuiskasvatuksen tutkimusta. On hienoa päästä tähän joukkoon mukaan.

Lamavuosien harjoittelupaikka sysäsi tutkijan tielle

Mutta otetaan hieman takapakkia. Mistä Suomen ensimmäisen jatkuvan oppimisen professorin kiinnostus oppimiseen sai alkunsa? 1990-luvun puolivälissä Jyväskylän yliopistosta valmistunut Hökkä on peruskoulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri. Tutkijan ura ei ollut opiskelijalle itsestäänselvyys.

– Silloin ajattelin, että haluan johonkin isoon firmaan HR-tehtäviin, kehittämään työelämää sitä kautta.

Toisin kuitenkin kävi. Hökän opintoihin kuului pakollinen harjoittelu, ja lama-aikana työpaikat olivat kiven alla. Pesti löytyi avoimesta yliopistosta, jonka tarjontaa laajennettiin 90-luvulla huomattavasti.

– Se oli ensikosketukseni jatkuvan oppimisen kenttään. Siitä asti sydän on sykkinyt aikuispedagogiikalle ja oppimismahdollisuuksien kehittämiselle. En enää löytänyt tietäni yrityselämään.

Avoimesta yliopistosta Hökkä siirtyi opettajankoulutuslaitokseen, jossa hän koordinoi OKL:n työyhteisöä, ammatillista identiteettiä ja yhteisöllistä oppimista kehittävää hanketta. Noina aikoina syttyi myös palo tutkittuun tietoon ja työelämän ilmiöihin.

– Substanssi oli suunnilleen sama kuin avoimessa yliopistossa, mutta työyhteisöt, kulttuuri ja kokemus työstä olivat täysin erilaisia. Tämä herätti kiinnostuksen selvittää näitä ilmiöitä laajemmin.

Jatkuva oppiminen ei typisty talouteen ja työelämään

Entä jatkuva oppiminen? Miten Hökkä määrittelee ilmiön, jonka parissa hän pian viettää valtaosan työajastaan? Vastaus vaatii hetken mietintää.

– Jatkuvaa oppimista on hirveän vaikea määritellä lyhyesti, se läpäisee kaiken. Oppimista tapahtuu läpi ihmisen eliniän, mutta myös kaikissa konteksteissa. Se ei suinkaan rajoitu pelkkään viralliseen koulutukseen vaan kattaa koko elämän: opiskelun, työn ja vapaa-ajan.

Määrittelyn pariin onkin syytä pysähtyä. Jatkuva oppiminen on käsitteenä uusi, eikä sen merkitys ole vakiintunut. Julkinen keskustelu korostaa usein talouden ja työelämän näkökulmaa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, Hökkä muistuttaa.

– On tärkeää muistaa, ettei jatkuva oppiminen typisty ainoastaan työelämän kehykseen ja talouden palvelemiseen. Se liittyy myös sivistystyöhön, harrastuksiin, työn ulkopuolella tapahtuvaan oppimiseen ja sen arvostamiseen. Tässä on alan toimijoillakin suuri vastuu siinä, miten näyttäydymme julkisuudessa ja tuomme eri näkökulmia esiin.

Talouden näkökulmaa ei silti sovi unohtaa. Suomi on pieni kansantalous, jonka suunta riippuu siitä, miten hyvin sopeudumme työelämän muutoksiin.

– Edessä on älykkäitä teknologioita ja ekologinen uudelleen- ja jälleenrakennus. Talouden ja yhteiskunnan rakenteita pitää muuttaa, ja siinä sivussa uudistaa työelämä kokonaisuudessaan. Tähän ei pystytä ilman osaavaa työvoimaa.

Oppimiseen keskittyvä tutkimus on Hökän mukaan Suomessa varsin korkealla tasolla. Käytännössä on vielä petrattavaa.

– Joissain organisaatioissa oppiminen on osa strategiaa. Osaamisen tuki nähdään osana työntekijöiden hyvinvointia ja yrityksen tuottavuutta. Toiset taas jättävät oppimisen kentän yksilöiden kannettavaksi.

Tangolaulantaa ja tähtitieteitä

Hökkä elää oppiensa mukaan: osaamisen kehittäminen on hänelle arkipäivää niin töissä kuin vapaalla. Vannoutunut tangon ystävä käy säännöllisesti laulutunneilla ja osallistuu kilpailuihin ympäri Suomea. Palkintokaappia koristaa muun muassa TangoMaestron pysti vuodelta 2019.

– Laulaessa on koko ajan oman osaamisensa äärialueilla. Siinä peilaa itseään yleisöön, reflektoi omaa suoritustaan ja oppii lisää omasta äänestään. Se on mahtava muistutus siitä, miten vaikeaa, herkkää, ihanaa ja innostavaa uuden oppiminen voikaan olla.

Viime aikoina katse on kääntynyt tangolavoilta tähtiin.

– Maailmankaikkeus, tähtitiede ja astrofysiikka ovat aina kiehtoneet minua. Luen ja seuraan paljon sen saran tutkimusta. Yritän pysyä kärryillä siitä, mitä kaikkea avaruudesta löytyy, kun mittalaitteet kehittyvät. Ostin hiljattain oman kaukoputken, mutta en ole vielä oppinut käyttämään sitä.

Hökän perheeseen kuuluu mies ja kaksi aikuista poikaa. Lasten muutettua pois kotoa entinen ”futisäiti” nauttii vapaa-ajasta täysin siemauksin. Tangon ja tähtitieteen lisäksi päiviä värittävät hiihto, pilates, sup-lautailu, kahvakuulailu, lenkkeily ja luonnossa liikkuminen. Lista on pitkä, mutta lisää tekisi mieli.

– Kun vaan aika riittäisi kaikkeen, Hökkä hymähtää.

Kuva: Maria Kärkkäinen

Paluu sivulle Jatkuva oppiminen.