Hyppää pääsisältöön

Tampereelle Suomen ensimmäinen jatkuvan oppimisen professuuri

Julkaistu 10.12.2020
,
päivitetty 18.9.2023
Tampereen yliopisto
Tampereen yliopistoon perustetaan Suomen ensimmäinen jatkuvan oppimisen professuuri. Professuurin tavoitteena on kuroa umpeen kuilua tieteen ja työelämän välillä – ja tuoda korkeakoulutus entistä lähemmäs yhteiskunnan tarpeita.

Tampereen yliopisto avasi syyskuussa haettavaksi Suomen ensimmäisen jatkuvan oppimisen professuurin, jolla korkeakouluyhteisö raivaa polkua kohti jatkuvan oppimisen muutosta. Tehtävä on määrä täyttää loppuvuoden aikana ja uusi professori nimitetään vuodenvaihteen jälkeen.

Tampereen korkeakouluyhteisön jatkuvan oppimisen johtaja Heli Harrikari lataa uudelle professorille suuret odotukset.

– Jatkuvassa oppimisessa on kyse koko yhteiskuntaamme koskevasta muutoksesta, jota ei voida ajaa ilman perusteellisesti tutkittua tietoa. Uusi professori on avainasemassa tämän tiedon tuottamisessa ja valaa jatkuvan oppimisen muutokselle entistä vankempaa tieteellistä pohjaa.

Jatkuva oppiminen tuo uusia näkökulmia kasvatustieteelliseen tutkimukseen 

Vaikka professuuri on Suomessa ensimmäinen laatuaan, on jatkuvaa oppimista tutkittu Tampereella jo pitkään. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan dekaani Päivi Pahta näkee professuurin perustamisen risteyskohtana, jossa yliopiston pitkät juuret nivoutuvat entistä tiiviimmin yhteiskunnalliseen muutokseen.  

–  Tampereen yliopistolla on vahva työelämätutkimuksen perinne, johon uusi professuuri kirjaa oman lukunsa. Toisaalta elinikäistä oppimista on jo pitkään tarkasteltu myös kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan tutkimuksessa ja koulutuksessa. Kyse ei siis ole mistään ohimenevästä trendistä.

Pahtan mukaan jatkuvan oppimisen näkökulmasta tutkimusta voidaan laajentaa uusille alueille.

–  Yhteiskunnan tasolla professuurissa voidaan tarkastella esimerkiksi koulutusjärjestelmän rakenteita ja arvioida, miten hyvin ne palvelevat eri toimijoita. Työyhteisöjen tasolla voidaan tutkia vaikkapa työssä oppimista tai osaamisen johtamista, ja yksilön tasolla asiantuntijuuden kehittymistä tai yksilöllisiä valmiuksia jatkuvaan oppimiseen. Tarkastelun kohteet voivat olla lapsia ja nuoria, työikäisiä tai jo ikääntyneempää väestöä. Tutkitun tiedon tarpeita riittää.

Tieteen ja työelämän yhteinen sävel

Jatkuvan oppimisen uudistus on yksi Tampereen korkeakouluyhteisön kärkihankkeista, jonka puolesta yhteisö puhuu voimakkaasti. Kyse on pelkkää täydennyskoulutusta laajemmasta muutoksesta, joka mullistaa käsityksemme siitä, mitä oppiminen tulevaisuudessa on.  

Entä jos emme mittaisikaan osaamista vain tutkinnoilla? Voisiko oppiminen tapahtua erilaisilla avoimilla alustoilla? Onko määritelmämme opettajasta liian suppea? Muun muassa näihin kysymyksiin haettiin vastausta Tampereen korkeakouluyhteisön maaliskuisessa kannanotossa, jossa kehotettiin Suomea siirtymään jatkuvan oppimisen aikaan. Korkeakouluyhteisö haluaa ottaa muutoksessa edelläkävijän roolin ja kannustaa myös muita kehittämään koulutusjärjestelmäämme tulevaisuuden tarpeisiin.

– Meillä on sekä pulaa osaajista että ihmisiä vailla työtä. Toivon, että jatkuvan oppimisen professuuri tuo korkeakouluyhteisöä ja sen kulmakiveä, tutkittua tietoa, entistä lähemmäs yhteiskunnan tarpeita, sanoo Harrikari.