Kokemuksia

Tampere taltuttaa osaajapulaa korkeakouluyhteistyöllä

Tampereella menee lujaa, mutta koko maan elinkeinoelämää piinaavalta osaajapulalta kaupunki ei välty. Kilpailukykyjohtaja Anna-Kaisa Heinämäki uskoo, että korkeakouluyhteistyö on tärkeä osa ratkaisua.

Suomen mittakaavassa Tampereen vetovoima on huippuluokkaa, mutta alueen elinkeinoelämän tulevaisuutta se ei vielä takaa. Osaajista on nimittäin pulaa, eikä Tampere ole ongelman kanssa yksin.

– Suurin tarve on sote-palveluissa: lääkäreitä, sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä ei ole tarpeeksi. Myös ravintola-alalla, rakennusalalla ja valmistavassa teollisuudessa on paljon avoimia työpaikkoja, kertoo Tampereen kaupungin kilpailukykyjohtaja Anna-Kaisa Heinämäki.

Ongelma ei odottamalla parane: Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku kääntyy laskuun jo vuonna 2034. Samalla alkaa supistua myös koulutusiässä olevien ikäluokkien ja uusien työntekijöiden määrä.

– Tilanne on todella vaikea, yrityksillä on jo nyt krooninen pula tekijöistä.

Köydenvetoa maailman metropolien kanssa

Kilpailu osaajista on kovaa myös teknologia-alan yrityksissä, jotka työllistävät Tampereen seudulla kymmeniä tuhansia ihmisiä. Alan etujärjestö Teknologiateollisuus ry teki vastikään selvityksen, jonka mukaan ala tarvitsee noin 130 000 uutta osaajaa kymmenen vuoden sisällä. Sellaista määrää ei ikääntyvästä Suomesta löydy, ja pääkaupunkiseudun lisäksi Tampere käy köydenvetoa maailman metropolien kanssa.

– Täällä on iso teknologia-alan keskittymä, paljon alan työpaikkoja ja hienoja kasvuyrityksiä. Mutta niin on muuallakin. Pitäisi keksiä, miten Tampereesta tehdään houkuttelevampi paikka ulkomaisille osaajille, Heinämäki pohtii.

Mikä siis avuksi? Heinämäki uskoo, että opiskelijoiden työllistyminen on tärkeä osa ratkaisua. Tampereen korkeakouluissa opiskelee noin 35 000 tutkinto-opiskelijaa, joista kaksi kolmasosaa yliopistossa ja loput ammattikorkeakouluissa. Vaikka jokainen heistä työllistyisi Tampereelle, ei alueen osaajapula ratkea. Mutta mitä harvempi niin tekee, sitä syvemmäksi kuoppa kasvaa.

Moni Tampereella opiskeleva löytää kuin löytääkin työpaikan alueelta. Vaihtelu on kuitenkin suurta koulutusalasta riippuen.

– Tyypillisesti teknillisten alojen opiskelijat työllistyvät Tampereelle hyvin, kuten myös sote-puolen osaajat. Haaste on isoin aloilla, joilta jatketaan julkisen puolen tehtäviin, esimerkiksi yhteiskuntatieteissä.

Tilanne tuottaa hankaluuksia 13 000 hengen kaupunkiorganisaatiollekin, jossa uusille tekijöille on kova kysyntä.

– Totta kai haluamme saada parhaat osaajat kehittämään kaupungin toimintaa. Moni kuitenkin muuttaa valmistumisen jälkeen esimerkiksi pääkaupunkiseudulle, missä julkinen puoli tarjoaa enemmän vaihtoehtoja.

Vetoapua korkeakouluyhteistyöstä

Yksi keino edistää opiskelijoiden työllistymistä on lisätä yhteistyötä korkeakoulujen ja työnantajien välillä, esimerkiksi kurssitöiden ja harjoittelujaksojen muodossa. Tampereen kaupungille korkeakouluyhteistyö on tuttua: kaupunkiorganisaatio teettää vuosittain satoja opinnäytetöitä ja työllistää kymmeniä korkeakouluharjoittelijoita.

– Kurssityöt poikivat harjoittelujaksoja, harjoittelut kesätyöpaikkoja ja kesätyöt lopputyöaiheita. Kaikki edesauttaa sitä, että opiskelijat löytävät työpaikan Tampereelta ja jäävät alueelle, Heinämäki sanoo.

Yhteistyö on hedelmällistä mutta työlästä. Korkeakoulun ja työnantajien välinen vuoropuhelu nojaa usein henkilökohtaisiin suhteisiin: opettajat soittavat työnantajille kurssityöaiheiden perässä ja työnantajat tarttuvat puhelimeen, kun etsitään lopputyön tekijää. Jos suoraa linjaa ei ole, on yhteistyön kynnys korkea.

Kaupunkiorganisaatio ja Tampereen korkeakouluyhteisö ovat mukana kehittämässä palvelua, joka siirtäisi tämän ”käsipelillä” ohjatun yhteistyön verkkoon. Suunnitteilla on digitaalinen alusta, johon työnantajat voisivat kirjautua, kertoa minkälaiseen ongelmaan he tarvitsevat apua ja löytää sopivan kurssin tai opiskelijat etsimään ratkaisuja.

Kilpailukykyjohtaja Heinämäki näkee korkeakouluyhteistyön digiloikassa mahdollisuuksia paitsi alueen yrityksille, myös kaupunkiorganisaation oman osaamisen kehittämiselle.

– Ihannetilanteessa meillä olisi työkalu, jonka avulla työnantajat saisivat nopeasti osaamista tarpeisiinsa. Myös kaupunkiorganisaatiossa osaamistarpeita on paljon, ja ne vaihtelevat varhaiskasvatuksesta elinkeinopolitiikkaan. Tehtäväkenttä on niin laaja, että siihen on hankala vastata talon sisällä.

Lisää monialaista ongelmanratkaisua

Työelämän murroksesta on puhuttu pitkään. Urapolut mutkittelevat, välillä tehdään töitä, opitaan uutta, sitten vaihdetaan suuntaa ja opitaan lisää. Heinämäki uskoo, että myös Tampereen seudulla elinvoima ja kilpailukyky nojaavat jatkossa yhä enemmän monipuoliseen osaamiseen ja kykyyn oppia.

– Mitä enemmän meillä on osaajia, jotka rikkovat eri tieteen ja käytännön alojen rajoja, sitä enemmän syntyy uutta.

Heinämäen mielestä entistä laajempi yhteistyö korkeakoulujen ja työnantajien välillä voi ruokkia myös tämänkaltaista monialaista ymmärrystä. Jos teknologia-alan yritys kipuilee työnantajamielikuvansa kanssa, voisiko ratkaisu piillä sosiaalipsykologiassa? Tai jos insinööritoimisto haluaa suunnitella parempia kaupunkiratkaisuja, tarvitseeko se lisää teknillisen alan osaamista vai löytyykö vastaus yhteiskuntatutkimuksesta?

– Tämä on se suunta, johon yhteistyötä pitäisi mielestäni ohjata. Voisiko vaikka terveydenhuolto ottaa oppia teknologia-aloilta? Tai päinvastoin? Se voi olla tulevaisuutta, Heinämäki visioi.

Huomista on vaikea ennustaa. Varmaa kuitenkin on, että uusille näkökulmille, taidoille ja osaamiselle riittää aina kysyntää. Tulevaisuudessa vain oppiva pärjää.

 

Palaa sivulle jatkuva oppiminen.