Regea kudospankki

Tampereen yliopiston Regea kudospankki talteenottaa ja jakelee kudossiirteitä kliiniseen käyttöön. Luovutettuja kudoksia käytetään monenlaisten vakavien sairauksien, vammojen ja tapaturmien hoidossa.

• Luusiirteitä käytetään edistämään luutumista ja korvaamaan luupuutoksia esimerkiksi murtumien hoidon yhteydessä sekä tekonivel- ja luukasvainkirurgiassa. Luusiirre tukee luunpuutosaluetta ja vapauttaa uudisluun kasvuun tarvittavia aineita.
• Talteenotettuja jännesiirteitä käytetään korvaamaan erilaisia jännevammoja.
• Rustosiirteillä hoidetaan rustovaurioita esimerkiksi polven alueella.
• Sarveiskalvosiirteellä pystytään palauttamaan näkökyky silloin, kun sairauden tai vamman aiheuttaja on sarveiskalvossa.
• Amnionkalvo on istukan vesikalvo, jota saadaan suunniteltujen sektioiden yhteydessä. Sitä käytetään mm. silmävammojen hoidossa.

Regea tuo lisäksi maahan kudossiirteitä eurooppalaisista kudospankeista.

• Silmän kovakalvoa (skleera), sydämen sidekudospussia (pericardium) ja kuivattua amnionkalvoa käytetään kaikkia silmävammojen hoidossa.
• Demineralisoitua luuta käytetään luupuutosten hoidossa. 

Toimintaan liittyvien laadunhallinnan todenteiden osalta ota tarvittaessa yhteyttä: regea.tau [at] tuni.fi

Mikä on elinluovutuksen ja kudosluovutuksen ero? 

Elinluovutuksella voidaan pelastaa elimen vastaanottajan henki. Vaikean maksan, sydämen ja keuhkojen sairauksissa elinsiirto on jopa ainoa mahdollinen henkeä pelastava hoito. Elinluovuttajat ovat yleensä aivokuolleita, joiden elintoimintoja pidetään yllä luovutukseen saakka. Munuaisen voi luovuttaa myös elävä luovuttaja. Elinluovuttajan ja elinten saajan kudostyypin tulee sopia yhteen mahdollisimman hyvin. Elinsiirron jälkeen vastaanottaja käyttää hyljinnänestolääkitystä.

Luovutettuja kudoksia käytetään sairauksien, vammojen ja tapaturmien hoidossa. Sarveiskalvo-, luu- ja tukikudossiirteiden lisäksi voidaan talteenottaa mm. verisuonia, sydämen läppiä ja ihoa.  Kudosluovuttaja voi olla elävä tai kuollut, ja osa elinluovuttajista luovuttaa myös kudoksia. Kuolleelta luovuttajalta voidaan talteenottaa kaikkia edellä mainittuja kudoksia. Elävältä luovuttajalta voidaan saada esimerkiksi luuta lonkkaleikkauksen yhteydessä, jolloin luovutetun reisiluun pään tilalle asennetaan proteesi. Suunnitellussa keisarinleikkauksessa on mahdollista luovuttaa amnionkalvo eli sikiöpussin sisin kalvo kudossiirteiksi. Kudossiirroissa pysyvä immunosuppressiivinen lääkitys ei yleensä ole tarpeen.

Miten minusta voi tulla luovuttaja?

Elinluovutustahto kannattaa kertoa läheisille ja kirjata Omakanta-palveluun tai paperille. Elin-/kudosluovutuskorttia voi käyttää osoituksena toiveesta toimia elin- ja kudosluovuttajana.

Saako kudosluovutuksesta palkkiota?

Elimen tai kudoksen talteenotosta ei saa maksaa palkkiota. Kudospankkitoiminnasta ei saa tavoitella taloudellista hyötyä. Kudospankki on voittoa tavoittelematon toimija, joka saa kattaa vain omat kulunsa kudoksia eteenpäin toimitettaessa.

Miten kudosluovuttajat testataan?

Kudospankkitoiminnassa noudatetaan samoja periaatteita kuin verenluovutuksessa. Kudosluovuttajista otetaan verinäytteet, joilla varmistetaan, että luovuttaja ei sairasta kudosten välityksellä tarttuvia tauteja (HIV, HTLV, kuppa, hepatiitti B ja C). Lisäksi testataan kudosten mikrobiologinen puhtaus.

Voinko toimia kudosluovuttajana, jos minulla on jokin sairaus?

Kudosluovuttajien soveltuvuus arvioidaan lainsäädännössä määritettyjen lääketieteellisten kriteerien mukaisesti. Tietyt sairaudet asettavat esteen kudosluovutukselle, mutta näistä asioista ei itse tarvitse olla tietoinen.

Saako vastaanottaja tietää, kuka kudoksen on luovuttanut?

Ei saa. Lainsäädäntö kieltää näiden tietojen luovutuksen.