Kokemuksia

Outi Stüber: Vastuu omasta oppimisesta

Outi Stuber.
Koulutusasiantuntija Outi Stüber kaipaa niin oppimiseen kuin työelämäänkin luovaa dialogia ja vastuun ottoa omasta osaamisesta. Omaa kehittymistään hänellä ohjaa uteliaisuus ja loputon intohimo oppia uutta.

Outi Stüber on valmistunut Tampereen yliopistosta kasvatustieteiden maisteriksi elinikäisen oppimisen koulutusohjelmasta. Jo opintojensa aikana hän työskenteli tiedekunnan hankkeessa, jossa oli tarkoituksena tukea maahanmuuttajataustaisten opettajien pätevöitymistä suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Stüberin vastuulla oli niin budjetointi, sisällöntuotanto kuin opintohallinnonkin tehtävät. Hän sai jatkuvasti olla tiiviisti tekemisissä eri kulttuuritaustoista tulleiden ihmisten kanssa, ja kohtaamiset osallistujien kanssa antoivat motivaatiota työhön.

– Hankkeessa työskentely oli minulle toki väylä päästä työelämään kiinni, mutta ennen kaikkea se oli jatkuvaa oppimista.Työ oli todella kiitollista, hän muistelee.

Kaikkiaan Outi Stüber on ollut yliopistolla töissä yli 11 vuoden ajan hakeutuen jatkuvasti mukaan uusiin hankkeisiin ja projekteihin.Tällä hetkellä hän työskentelee työelämäyhteyksien ja jatkuvan oppimisen yksikössä koulutusviennin ja täydennyskoulutuksen parissa.

– Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja saanut mielenkiintoisia tehtäviä hoitaakseni. Olen rohkeasti tarttunut tilaisuuksiin, joita on auennut, Stüber hymyilee.

Ulos työhuoneesta

Stüberin työura on ollut monipuolinen ja täynnä oppimisen paikkoja. Erityinen haaste hänen urallaan on ollut yliopiston koulutusviennin kasvu: liiketoiminnan yhdistäminen tiedekunnan muihin toimintoihin toi kipukohtia työhön. Kenttä oli avoinna mahdollisuuksille, mutta tasapainon löytäminen oli vaikeaa.

– Ihmisten jaksaminen ja uusiin mahdollisuuksiin tarttuminen oli saatava tasapainoon. Kasvua ja liiketoimintaa oli tehtävä viisaasti, Stüber muistelee.

Myös korkeakouluyhteisön fuusio on tuonut työhön omia haasteitaan, mutta Stüber näkee kaikessa muutoksessa mahdollisuuden kehittyä. Suurempana haasteena hän näkeekin oppijoiden innostamisen uuden pariin myös vaikeuksien keskellä. Yhteiskunnalliset ongelmat voivat luoda epävarmuutta osallistujille, ja yliopiston tehtävä on yhdistää korkeatasoiseen koulutukseen laaja turvallisuuden tunne.

– Me emme voi koskaan oppia kenenkään puolesta, se on jokaisen tehtävä itse. Meidän on kuitenkin yritettävä miettiä, mikä muutoksessa on pysyvää ja millä tavalla voimme hyödyntää sitä tulevaisuuden koulutustarjonnassa.

Tämä utelias ja positiivinen asenne on ohjannut Stüberia läpi hänen koko uransa. Hän tekee työtään sisäisen mottonsa mukaisesti: työhuoneesta on lähdettävä ulos. Tämä näkyy hänen arjessaan sekä ajatustasolla että konkreettisesti.

– Omaan itseensä ei vain voi linnoittautua. Meidän on katseltava ja kuunneltava toisiamme, jotta saamme omaan tekemiseemme uusia näkökulmia, hän korostaa.

Stüberilla on vahva idealistinen näkemys siitä, että maailmaa voi muuttaa myös koulutuksen kautta. Hän näkee kaikella koulutuksella positiivisen vaikutuksen ihmisten elämään, ja sitä kautta myös koko yhteiskuntaan.

– Tiedän, että ajatus on ylevä, mutta olen huomannut sen vaikuttavan koko ajan tekemiseni taustalla.Sen lisäksi olen itsekin intohimoinen oppija: tämä työ on siis minulle täydellinen, Stüber nauraa.

Itseään hän luonnehti ikinanalyyttiseksi kehittäjäksi, joka innostuu uuden luomisesta. Hän hoivaa omaa oppimisen paloaan lukemalla paljon sekä osallistumalla webinaareihin ja koulutuksiin. Teemat nousevat esiin hänen mielenkiinnon kohteistaan ja työn olosuhteista.

– Etsin mielelläni osaamisestani kehityksen kohteita ja kouluttaudun niiden perusteella jatkuvasti lisää. Osaan myös tuoda oppimani käytäntöön: minun on helppoa kehittää uusista ideoista ja ilmiöistä todellisia koulutustuotteita.

Itsesäätelytaitoja oppimiseen

Stüber on rohkea muutoksentekijä, ja puhuu voimakkaasti oppimisen sanoittamisen puolesta, toivoen jokaisen ottavan vastuun omasta oppimisestaan. Hän haluaa keskustelua odotuksista ja niiden toteutumiseen vaikuttavista tekijöistä, ilman että vastuuta oppimisesta työnnettäisiin ainoastaan koulutusta järjestävälle taholle. Toiveen toteutumisessa on kuitenkin omat haasteensa: taitoa ei välttämättä suomalaisessa koulumaailmassa ole opittu.

– Pelkän koulutuksissa istumisen sijaan haluaisin, että ihmisten itsesäätelytaidot kehittyisivät ja voisimme käydä oppimisesta keskustelua metatasolla. Oman oppimisen ja kehittymisen vastuu on jokaisella itsellään; on oltava valmis kokeilemaan ja uskallettava olla utelias. Oppijaa ei kuitenkaan jätetä yksin, vaan täydennyskouluttajina me luomme tällekin puitteet ja tarjoamme tuen, Stüber painottaa.

Myös työyhteisössään Stüber kaipaa dialogia siitä, missä halutaan olla ja mihin todella ollaan menossa. Hän tiedostaa myös tämän keskustelun haasteet, mutta toivoo siihen silti rohkeutta. Tärkeintä olisi ilmapiiri, jossa uskaltaa ideoida.

– Toivon luovaa keskustelua ja kykyä ihmetellä asioita yhdessä. Meidän on pysyttävä ajan tasalla, mutta kaikkea emme voi saada. Jotain täytyy valita pois ja jättää taakse, hän huomauttaa.

Vaikka koulutus ja oppiminen eri muodoissaan täyttää erityisesti Stüberin työarjen, näkee hän järjestetyn oppimisen lisäksi merkityksellisenä myös vapaa-ajalla tapahtuvan oppimisen. Uudet tiedot ja taidot liitetään usein työelämään, mutta myös vapaa-aika kannattaa hyödyntää. Uudet oppimisen tavat ovat tulevaisuutta, levon merkitystä kuitenkaan unohtamatta.

– Ihmisinä opimme kaikkialla, toisinaan prosessi vain on toista tietoisempi. Tulemalla tietoisemmaksi omasta oppimisesta, voimme yhdistää myös vapaa-ajalla opitut taidot hyödyttämään työelämään. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla tavoitteellinen, on oltava aikaa myös levolle ja luovalle tyhjyydelle, Stüber kiteyttää

Teksti: Anna Vättö
Kuva: Outi Puhakka

Lue lisää Treeläisten kasvutarinoita: