Hyppää pääsisältöön

Mitä vuosi 2020 opetti meille suomalaisille? – tilastot tarjoavat kurkistuksen työelämän tulevaisuuteen

Julkaistu 26.3.2021
,
päivitetty 26.3.2021
Tampereen yliopisto
Poikkeuksellinen vuosi 2020 koetteli taloutta ja yhteiskuntaa monelta eri kantilta. Koronapandemian aiheuttamalla poikkeustilalla oli merkittäviä vaikutuksia myös jo valmiiksi keskellä murrosta olleeseen suomalaiseen korkeakoulutukseen ja työelämään. Tampereen korkeakouluyhteisön työelämäyhteyksien ja jatkuvan oppimisen palveluiden johtaja Hanna Rinne perehtyi muutamiin vuoden 2020 aikana julkaistuihin tutkimustuloksiin ja avainlukuihin.

Koronakriisi kannusti työntekijät kehittämään itseään

Koronakriisillä on ollut monisyisiä vaikutuksia koko suomalaiseen työelämään. Deloitten tekemän kyselyn* perusteella 14 prosenttia yritysjohtajista uskoo, ettei yrityksen työntekijöiden määrä palaa koronakriisiä edeltäneelle tasolle edes kriisin päättymisen jälkeen.

–Yritykset pohtivat kriisin myötä entistä enemmän omia työntekijäprofiilejaan ja osaamistarpeitaan. Voi olla, että kriisin päätyttyä työntekijöiden absoluuttinen määrä palaa lähelle entistä tasoa, mutta rooleissa on tapahtunut muutoksia. Poikkeustila on herättänyt työnantajia miettimään tarkemmin niitä taitoja, joita tämän päivän työelämässä erityisesti tarvitaan: millaisella osaamisella yrityksen kannattaa lähteä toimimaan koronanjälkeisessä maailmassa, ja tarvitaanko työntekijöille mahdollisesti jotain lisäkoulutusta, Rinne pohtii.

Koronaviruksen aiheuttamat muutokset työelämässä eivät kuitenkaan ole olleet pelkästään negatiivisia. Yhtenä näkyvimmistä pandemian mukanaan tuomista ilmiöistä on ollut räjähdysmäisesti lisääntynyt etätyö. Työterveyslaitoksen tekemän tutkimuksen* mukaan 46 prosenttia etätöihin siirtyneistä suomalaisista kokee oppineensa entistä parempia työtapoja. Moni tutkimukseen vastanneista koki myös pystyneensä tekemään työhön liittyviä päätöksiä entistä itsenäisemmin.  

Suomen Yrittäjien tuoreen Työelämägallupin mukaan yli 70 prosenttia työelämässä olevista haluaisi myös jatkossa tehdä ainakin osittain etätöitä. Hybridimalli, jossa työnteko vaihtelee työpaikan, kodin ja mahdollisesti myös vapaa-ajan asunnon välillä, onkin todennäköisesti tulevaisuuden työelämän valtavirtaa.

– Karkeasti voisi sanoa, että noin puolet ihmisistä kokee lisääntyneen etätyön hyvänä, ja noin puolet huonona asiana. Ennen kriisiä kynnys esimerkiksi uusien digitaalisten työkalujen ja ratkaisujen käyttöönottoon on monessa paikassa ollut korkea. Pakko on tunnetusti hyvä motivaattori: onnistumisen kokemukset ovat tehneet poikkeusaikana monelle hyvää ja lisänneet rohkeutta oman työnteon kehittämiseen ja uusien tapojen löytämiseen.

– Opiskelijat osaavat puolestaan nyt vaatia live-tilanteilta oikeaa vuorovaikutusta. Massaluentotyyppiset tilaisuudet eivät enää toimi, vaan paikan päälle tulemisesta täytyy olla jotain konkreettista hyötyä. Ajasta ja paikasta riippumaton opiskelutapa on myös joustava, ja opinnot on helppo integroida erilaisiin elämäntilanteisiin, Rinne kertoo.

Jatkuva oppinen tarjoaa apuvälineitä työelämän haasteisiin

Jos koronakriisi on osaltaan pakottanut monet organisaatiot omaksumaan nopeasti uusia työtapoja, eivät muutokset ole edes kriisin päättyessä vähenemässä. Monilla aloilla digitaalisesta vallankumouksesta on puhuttu jo vuosikymmenen ajan. Helsingin yliopiston ja Vantaan kaupungin toteuttaman tutkimuksen mukaan 26 prosenttia Suomen työpaikoista on vaarassa korvaantua automatisaatiolla vuoteen 2030 mennessä.

– Automatisaatio vaikuttaa varmasti yksittäisiin työtehtäviin niin, että työnkuvan sisällä jokin tietty osa-alue korvaantuu automatisaatiolla ja tehtävä painottuu muihin osa-alueisiin. Automatisaatiolla haetaan monesti tehokkuutta, mutta myös mahdollisuutta keskittyä niihin vahvuuksiin, joita meillä ihmisillä on: monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen ja kokonaisuuksien hallintaan.
Entä mistä kertoo, että OECD:n tutkimuksen* mukaan 27 prosenttia työikäisistä suomalaisista kohtaa vaikeuksia työmarkkinoilla?  

– Haasteena on ollut jo pitkään se, että lisäkoulutusta hankkivat ennen kaikkea henkilöt, jotka ovat jo valmiiksi pitkälle kouluttautuneita. Osaaminen kasautuu niin sanotusti huipulle. Meillä Tampereen korkeakouluyhteisössä on meneillään paljon hankkeita, joissa luodaan polkuja eri koulutusasteiden ja työelämän välille – yhtenä esimerkkinä Osaamispoluttaja, jossa kehitetään malleja työllistymisen tukemiseksi. Haaste on siis tunnistettu ja siihen liittyen pilotoidaan koko ajan erilaisia toimintamalleja.

 

Lähteet:

Deloitte kysely

Työterveyslaitoksen tekemä tutkimus

Helsingin yliopiston ja Vantaan kaupungin toteuttama tutkimus

Yrittäjägallup joulukuu 2019

OECD: Faces of Joblessness in Finland

Palaa sivulle Jatkuva oppiminen