Kokemuksia

Kersti Jääskeläinen: Tykkään siitä, että olen jatkuvasti epämukavuusalueella.

Kersti Jääskeläinen_kuva Heini Pääkkönen
Kersti Jääskeläinen haluaa pysähtyä kerran viikossa kysymään itseltään, onko hän onnistunut työllään muuttamaan jonkun ihmisen elämän suuntaa.

TAMKin täydennys- ja työvoimakoulutusten parissa työskentelevällä asiakkuuspäällikkö Kersti Jääskeläisellä ei ole ollut urallaan yhtä kattavaa suuntaa ja suunnitelmaa. Hänen urapolkunsa on piirtynyt mutkaiseksi ja paikoin rosoiseksikin. Yksi asia on kuitenkin ollut keskiössä alusta asti: toisten ihmisten tukeminen.

– Jo ensimmäiset muistikuvat työstä, jota halusin lapsena tehdä, liittyvät ihmisten ohjaamiseen, auttamiseen ja vaikuttamiseen, Kersti toteaa.

Nuoruuden piirtämisharrastus ohjasi Kerstin vaatealan opintoihin. Valmistuttuaan hän työskenteli ammattikoulussa vaatealalle suuntautuvien opiskelijaryhmien ohjaajana ja myöhemmin opettajien esimiehenä. Sittemmin hän toimi vuosia tekstiili- ja vaatealan työssä, muun muassa vaatetuotannossa, teatterin sekä oopperan puvustuksessa ja yritysmaailmassa.

Aikuisiässä ja perheellisenä edessä oli kuitenkin ammatillisen identiteetin muutos, jonka myötä Kersti ryhtyi opiskelemaan yhteiskuntatieteitä yliopistossa. Ennen visuaalisuuteen ja esteettisyyteen keskittynyt ammattilainen käänsi nyt katseensa näkymättömien ja aineettomien ilmiöiden puolelle.

– Minun piti käydä identiteettineuvottelu itseni kanssa siitä, mitä haluan tehdä, hän kertoo.

Nykyiseltä ammatti-identiteetiltään Kersti kuvailee itseään ylpeäksi yhteiskuntatieteilijäksi ja jatkuvan oppimisen sekatyöläiseksi. Osaamista hänellä ei ollut uutta suuntaa valitessa valmiina. Se on kuitenkin karttunut nöyryydellä, uteliaisuudella ja päättäväisyydellä. Kaikkein arvokkaimmat kokemukset ja opit ovat tarttuneet matkan varrelta suunnittelematta.

– Olen avannut suuni oikeassa paikassa, osannut ja uskaltanut kysyä, Kersti kuvailee.

"Mitä enemmän on epävarmuutta, sitä kivampaa on"

TAMKissa Kersti on ehtinyt työskennellä jo 17 vuotta erilaisissa tehtävissä. Nykyään hänen päätehtävänään on jatkuvan oppimisen edistäminen. Käytännössä hän on paljon mukana rahoitusten hauissa, koulutusten suunnittelussa ja toteutuksessa sekä asiakkaiden ohjauksessa.

Eniten Kersti pitää nykyisessä työssään haasteista ja mahdollisuuksista ylittää itseään.

– Kaikkein eniten tykkään siitä, että olen jatkuvasti epämukavuusalueella. Mitä enemmän on epävarmuutta, sitä kivampaa on. Olen vähän sellainen, että turhaudun äkkiä, jos työ on toisteista.

Kersti nauttii myös asiakkaiden ohjaamisesta, etenkin silloin, kun he hakevat urallaan uutta suuntaa. Se, että hänellä on itsellä ammatillisen identiteetin muutos takana, tuo työhön uskottavuutta. Kun Kersti sanoo asiakkaalle, että ”sinä selviät”, hän tosiaan tarkoittaa sitä, sillä hän on itsekin selvinnyt monenlaisista tilanteista.

Kersti saakin säännöllisesti palautetta siitä, että on auttanut asiakkaita palauttamaan itseluottamustaan ja löytämään uusia reittejä eteenpäin. Siihen tiivistyy työn palkitsevuus.

– Yritän noin kerran viikossa katsoa viikkoa taaksepäin ja kysyä, olenko saanut aikaiseksi jotain sellaista, mikä on muuttanut jonkun ihmisen elämän suuntaa.

Teoriapohja tuo rauhaa työhön

Kersti paitsi työskentelee jatkuvan oppimisen parissa, on myös eräänlainen esimerkki läpi elämän jatkuvasta opiskelusta. Hän uskoo, että jos haluaa pysyä mukana työelämässä ja vaikuttaa toisiin ihmisiin, se onnistuu vain jatkuvalla oman osaamisen kehittämisellä. Kaikki Kerstin omat kouluttautumisideat ovat kummunneet suoraan hänen työnsä kysymyksistä ja ongelmista.

Aluekehittäjäkoulutuksen Kersti kävi heti täydennyskoulutuskentälle tultuaan, koska halusi ymmärtää Pirkanmaan yritysten ja organisaatioiden toimintakenttää. Opettajakoulutuksen hän taas kävi, jotta saisi pedagogista ymmärrystä ja lähestymistapoja täydennyskoulutusten suunnitteluun. Työnohjaajakoulutuksen hän kävi pystyäkseen kohtaamaan haastavissa elämäntilanteissa olevia asiakkaita. Kasvu jatkuu myös nykyhetkessä – tällä hetkellä Kersti on uraohjauksen erikoistumisopintojen puolivälissä.

– Se rauhoittaa kummasti, kun saan selitettyä jonkun työelämän tai yhteiskunnan ilmiön teoriapohjalla. Sen jälkeen ei tarvitse enää epäillä tai sählätä, kun osaa jäsentää asioita omiin lokeroihinsa, Kersti kuvailee.

Kerstille on tärkeää, ettei hän jää jumiin tuttuihin toimintatapoihin, vaan ajattelee aina kriittisesti, voisiko tilanne olla toisin ja voisiko sitä kehittää. Ajatteluaan ruokkiakseen hän esimerkiksi lukee tulevaisuustutkimuksen raportteja ja käy kuuntelemassa toisten ajatuksia aina kun se on mahdollista. Ja kun pienet tietoiskut eivät riitä, on aika hakeutua pidempään koulutukseen.

– Vaikka en hyödyntäisi koulutuksen antamaa pätevyyttä – minulla on pedagoginen pätevyys, mutta opetan harvoin – saan siitä pätevyydestä työkaluja.

Myös täydennyskoulutuksissa Kersti ohjaa opiskelijoitaan katsomaan sisältöjä omasta tarpeestaan käsin ja keskittymään siihen. Kaikkea ei tarvitse sisäistää heti, sillä tässä hetkessä vähemmän kriittisiin aiheisiin ehtii palata myöhemminkin, jos niitä tarvitsee.

Nimikekeskeisyydestä osaamiseen ja jatkuvan oppimisen kanta-asiakuuteen

Kersti on uransa aikana ehtinyt näkemään jatkuvan oppimisen kentän muutoksen. Vuosia sitten hän pääsi äitiysloman sijaisena edustamaan TAMKia Tampereen kaupungin osaamisen kartoittamisen hankkeeseen, jossa TAMK oli mukana pilottiorganisaationa. Se oli aikaa, jolloin ei vielä suuremmin puhuttu osaamisesta ja sen kehittämisestä, vaan työelämää hahmotettiin vahvemmin tehtävänimikkeiden kautta.

Osaamiseen keskittyminen toi työ- ja opintourien hahmottamiseen uuden, innostavan kulman. Kerstille asiakkaan kanssa käytävät, osaamiseen liittyvät keskustelut ovat työn parhaita hetkiä. Asiakkaan osaamisen pilkkominen työelämätarpeita vastaavaksi, näkyviksi palasiksi on palapeli, johon Kersti tarttuu aina uudella innolla.

Esimerkiksi asiakaspalvelutehtävässä toimivan työnkuvaan voi kuulua asiakastilanteiden lisäksi vaikkapa laskutusta ja hankintoja. Nämä tehtävät kerryttävät nimikkeestä riippumatonta osaamista, joka voi kulkea tekijänsä mukana myös toisilla nimikkeillä kutsuttaviin tehtäviin, esimerkkitapauksessa vaikkapa talousyksikköön. Se jäisi huomaamatta, jos keskittyisimme vain henkilön nimikkeessä olevaan asiakaspalvelu-sanaan. Osaamisen pilkkominen auttaa myös hahmottamaan, mitä osa-aluetta kannattaisi lähteä edistämään, ja miten se voisi auttaa tekijää uralla eteenpäin.

Tulevaisuudessa Kersti näkee ja toivoo, että täydennyskoulutuksen rooli olisi vielä kokonaisvaltaisempi. Täydennyskoulutusasiakkaiden prosessi voisi aina lähteä osaamiskartoituksista ja urasuunnittelusta, jonka rinnalla voisi opiskella. Kersti myös toivoo, että jatkossa koulutuksen tarjoajan ja opiskelijan tai asiakkaan välillä olisi kanta-asiakasmainen, luottamuksellinen suhde: korkeakouluun voisi aina helposti palata, kun mielessä on uusia kysymyksiä ja tarpeita.

”Asiantuntijaorganisaation moniäänisyys on eteenpäin vievä voima”

Pitkään kokemukseensa nojaten Kersti mielellään on aina valmiina myös auttamaan ja ohjaamaan paitsi asiakkaitaan, myös nuorempia kollegoitaan.

– Ehkä vähän liikaakin, kun koen, että kokemukseni nojalla tiedän, mihin ei kannattaisi ryhtyä. Haluaisin heti lähteä kommentoimaan, jos joku tuskailee jonkin ongelmansa kanssa. Kaiken sen kokemuksen mitä minulla on, jaan mielelläni muille, joko kysyttäessä tai väkisin tarjoten, hän nauraa.

Tosiasia on kuitenkin se, että ajat muuttuvat. Kersti on lukenut paljon tutkimuksia sukupolvien välisistä eroista ja tietää, että eri sukupolville eri asiat ovat tärkeitä. Toiset haluavat esimerkiksi menestyä urallaan heti alusta alkaen, vaikka se olisi haasteellista. Toiset taas haluavat keskittyä vahvemmin muuhun kuin työhön. Ketään ei parane moittia, vaan parhaat ratkaisut syntyvät asioita auki selittämällä ja kullekin sopivia ratkaisuja etsimällä.

Kaiken kaikkiaan Kersti nauttii siitä, että saa työskennellä erilaisissa kokoonpanoissa monien eri kollegojen ja yhteistyökumppanien kanssa. Eri-ikäisten, eri taustoista tulevien ja eri tavalla kouluttautuneiden ihmisten kanssa keskustelu tuo aina uusia ideoita ja ajatuksia, joista lähteä lukemaan ja opiskelemaan lisää.

– Asiantuntijaorganisaation moniäänisyys on sen eteenpäin vievä voima. Monin tavoin hankitulla tietopääomalla saadaan aikaiseksi hedelmällisiä keskusteluja, jotka kantavat turvallisesti eteenpäin, Kersti toteaa.

Teksti: Maria Kasdaglis
Kuva: Heini Pääkkönen