Hyppää pääsisältöön

Jaana-Piia Mäkiniemi: Työstä palautuminen – kun sitä eniten tarvitaan, se on kaikkein vaikeinta

Julkaistu 7.6.2021
,
päivitetty 1.8.2023
Tampereen yliopisto
Nuori nainen työskentelee kannettava tietokone sylissä metsässä puunrunkoon nojaten.
Matala leposyke, matala verenpaine sekä runsas sykevälivaihtelu kertovat fysiologisesta palautumisesta. Entä, mitä on psykologinen työstä palautuminen?

Psykologinen palautuminen työstä on mm. sitä, että ei ajattele työasioita, rentoutuu sekä tekee mieluisia ja hallittavia asioita. Usein muiden seura ja merkityksellisten asioiden tekeminen palauttavat. Hyvin palautuneena jaksaa tehdä haluamiaan asioita vapaalla ja seuraavana työpäivänä on energiaa. Ponnistuksista palautuminen on hyvinvoinnin kannalta olennaista aamusta iltaan ja riippumatta siitä, oletko työssä vai vapaalla.

Työstä palautuminen ei ole aina helppoa. Palautumisparadoksi on tilanne, jossa työ on kuormittavaa ja siksi syntyy isompi palautumistarve, mutta samalla kuormitus uhkaa myös palautumista. Esimerkiksi hankalat vuorovaikutustilanteet työssä voivat kuormittaa ja lisätä palautautumistarvetta. Niiden vatvominen voi vaikeuttaa työstä irrottautumista, palautumista. Unikin voi häiriintyä. Ylipitkät työpäivät kuormittavat usein ja siksi palautumisen tarve kasvaa, mutta aikaa palautumiselle ei välttämättä jää. Raskaiden, yli-intensiivisten työpäivien jälkeen ei välttämättä jaksa viettää ns. palauttavaa vapaa-aikaa. Kun palautumisen tarve on suurin, palautuminen on usein vaikeinta.

Paljon jo neuvotaan, miten viettää palauttavaa vapaa-aikaa tai kehittää palautumistaitojaan. Lomakin on mainio keksintö - valitettavasti vaikutukset ovat vain kovin lyhyet. Itse toivon lisää huomiota itse työhön. En tarkoita nyt taukojen pitämistä. Tarkoitan sitä, mitä, miten ja kenen kanssa työskentelemme ja mikä työmme yhteys on palautumiseemme.

Kannustan pohtimaan: millaisten työpäivien jälkeen olet energinen, millaisten työpäivien jälkeen on vaikea irrottautua työstä ja, millaisten työpäivien aikana koet palautumisen hetkiä. Kun tunnistat, mitkä elementit tukevat palautumistasi, pohdi, miten saat niitä suojeltua ja lisättyä. Kun oivallat, mitkä tekijät uhkaavat palautumistasi, pohdi, miten niitä tai suhtautumistasi niihin voisi muuttaa. Ehkä teette – työn analyysin ja toivottavasti myös sen tuunaamisen - yhdessä, tiiminä. Työn on tuettava työstä palautumista – ei vain toisin päin.

Kirjoittaja sosiaalipsykologi (VTT) Jaana-Piia Mäkiniemi on työhyvinvoinnin tutkija, kouluttaja ja kehittäjä. Hän työskentelee tällä hetkellä ma. työ- ja organisaatiopsykologian yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.