Kokemuksia

Hyvinvointi vaakalaudalla

Miska Puputti
Koronavuonna opiskelijayhteisön kanssakäyminen on ollut Teamsin, Zoomin ja Moodlen varassa. Tampereen ylioppilaskunnan hallituksen hyvinvointivastaava Miska Puputti kertoo, miten etäaika on vaikuttanut opiskelijoiden jaksamiseen.

Miska Puputin piti lähteä kaveriporukalla Hämeenlinnaan torstaina 12. maaliskuuta 2020. Kaupungissa järjestettäisiin Hämeenlinnan Appro, ja reissua oli suunniteltu pitkään. Samana päivänä hallitusviisikko tiedotti ensimmäisistä suosituksistaan koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Approt saivat odottaa.

– Hetken mietin, että pitäisikö lähteä sinne ”maailmanlopun bileisiin”. Bussiliput oli jo ostettu ja haalarit jalassa, Puputti muistelee.

Seuraavalla viikolla kampuksen ovet suljettiin ja loppukevät tyhjeni tapahtumista. Luennot vaihtuivat Teamsiin, Zoomiin ja Moodleen. Paluuta kampukselle odotetaan yhä. Ehkä syksyllä, jos hyvin käy.

Uudet opiskelijat ahtaalla

Puputti vastaa Tampereen ylioppilaskunta TREYn hallituksessa opiskelijoiden hyvinvointiin, terveyteen ja toimeentuloon liittyvistä asioista sekä tuutoroinnista. Näiden aiheiden parissa on riittänyt koronavuonna tehtävää.

– Paljon on toimettomuutta ja yksinäisyyttä. Monella opinnot etenevät hitaasti tai eivät ollenkaan. Toisaalta on myös niitä, joille etäopiskelu sopii paremmin.

Vuoden mittaan opiskelijat ovat saaneet tukea perheiltään, kumppaneiltaan ja ystäviltään. Ammattiapua on voinut hakea YTHS:ltä ja opintopsykologeilta, ja eri järjestöt, kuten Nyyti, Mieli ja SPR ovat lisänneet palveluitaan opiskelijoille.

Erityisen raskaasti poikkeusaika on vaikuttanut ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoihin. Monen verkostot uudessa opiskelukaupungissa ovat jääneet ohuiksi, eikä apu ole aina ollut lähellä.

–  Jos itse olisin aloittanut opinnot 2019 syksyllä ja puolen vuoden päästä maailma olisi mennyt kiinni, en tiedä missä olisin. Voi olla, että oma polku fuksivuodesta tähän pisteeseen olisi näyttänyt hyvin erilaiselta, Puputti miettii.

Entä miten yliopisto on onnistunut tukemaan opiskelijoita poikkeusvuoden aikana?

– Vaihtelevasti. Osa on saanut todella hyvin tukea, toiset olisivat tarvinneet enemmän. Olisi ehkä pitänyt toimia aiemmin, mutta kevään mittaan on tehty oikeita asioita: testattu uusia opetustapoja ja otettu yhteyttä niihin, joiden opinnot eivät etene. Olihan se yllättävä tilanne yliopistollekin.

Suorituspaineiden kattilassa

Opiskelijoiden hyvinvointi on ollut tapetilla pitkään. Vuonna 2016 Korkeakouluopiskelijoiden Terveystutkimuksessa joka kolmas opiskelija kertoi kokevansa runsasta stressiä. Yli viidennes koki mielialansa, tulevaisuuden suunnittelunsa, omat voimansa ja omat kykynsä negatiivisiksi. Koronavuosi on tuonut kehitykseen lisää kierroksia.

Onko korkeakouluopiskelu nykymuodossaan liian paineistettua? Ehdottomasti, sanoo Puputti.

– Suorituskeskeisyys on valtava ongelma koko yhteiskunnassa. Toivon, ettei ylisuorittamista ihannoitaisi niin paljon. Moni löytää tasapainon vasta burnoutin kautta.

Hän muistelee oman ainejärjestönsä hyvinvointiviikkoa parin vuoden takaa.

– Siellä oli YTHS:n psykologi puhumassa seksuaalisuudesta ja opintostressistä. Joillain opiskelijoilla ei ole aikaa edes parisuhteelle, koska sekin on pois opintojen suorittamisesta.

Puputti uskoo, että suorituspaineet alkavat kasaantua jo alemmilla koulutusasteilla. Korkeakoulujärjestelmä ruokkii kierrettä entisestään.

– Moni tulee yliopistoon oman lukioluokkansa priimuksena. Sitten kisataankin priimuksen paikasta jo tosi kovassa porukassa. Aina ei tarvitse olla ryhmän ahkerin ja fiksuin, ja toivon, että järjestelmäkin muistaisi sen. Tietty määrä opintopisteitä vuodessa ei pitäisi olla ainut mittari, jolla opiskelijoita arvioidaan.

Tutkintoputkesta pienempiin paloihin

Puputti on toiminut TREYn hallituksessa nyt puolen vuoden ajan. Sitä ennen hän teki yliopistolla töitä digineuvojana. Sosiaalipsykologian opinnot ovat jääneet taka-alalle, mutta tilalle on tullut arvokasta työelämäkokemusta.

– Nyt tiedän, mistä pidän ja mistä en – missä olen hyvä ja missä kaipaan kehitystä. Puolentoista vuoden työjakson jälkeen on motivoivaa palata opiskelun pariin ja valita itselle sopivia opintoja.

Hän uskoo, että malli voisi palvella opiskelijoita laajemminkin. Puputti visioi tulevaisuuden korkeakoulua, jossa tutkinnon tavoittelua tauottaa työ, järjestötoiminta ja opintoseikkailut.

– Olisi hienoa, jos voisi suorittaa ensin muutaman vuoden opintoja, tehdä sen jälkeen töitä ja palata sitten takaisin opiskelemaan. Tai opiskella välissä hetken jotain ihan muuta. Jos minä yhteiskuntatutkimuksen opiskelijana yhdistäisin opintoihini vähän sähkötekniikkaa, tai arkkitehtuuriopiskelija psykologiaa. Näistä syntyisi todella ainutlaatuisia yhdistelmiä, joista voisi löytyä se oma valtti työelämässä.

Tulevaisuudessaan Puputti pitää jatkuvaa oppimista itsestäänselvyytenä.

– Tutkinnon jälkeen opin uutta kollegoilta, päivitän taitoja pienissä workshopeissa ja päivätilaisuuksissa tai jatkokouluttaudun pidemmissä pätkissä. En minä ole valmis, kun valmistun.

Palaa sivulle Jatkuva oppiminen