Kokemuksia

Anna Saloranta, Pia Tienhaara: Toimiva yhteistyö ei synny tai pysy voimissaan itsestään – sotessakaan

”Mitäs, jos perustettais yhteistyöryhmä miettimään tähän ratkaisua?”

Kuulostaako tutulta? Yhteistyötä ja verkostoissa toimimista tarjotaan kansallisella tasolla ratkaisuksi useisiin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon ja kehittämisen ongelmiin. Jo yksin Alueuudistuksen sivuilla sana ”yhteistyö” esiintyy 348 ja ”verkosto” 98 kertaa.

Esimerkiksi meneillään oleva sote-uudistus ei ainakaan vielä ole synnyttänyt varsinaisia rakenteita, joilla tuottaa tai tukea siinä haettuja “saumattomia” palveluita. Näiden puuttuessa kansallinen ohjaus toivoo integraation rakentuvan verkostoitumalla. Käytännössä yhteistyön aikaansaaminen ja ylläpitäminen eivät käy käden käänteessä eikä yhteistyöllä saavutettuja tuloksia ole aina helppoa osoittaa, ainakaan euroissa. Keräsimme tähän joitakin tutkimus- ja kehittämistyöstä haaviin jääneitä huomioita siitä, mikä näyttäisi tekevän verkostoyhteistyöstä ja sen johtamisesta mahdollista ja mikä mahdotonta.

Polttaa, polttaa, vaan ei saa kiinni

Sote-kentällä verkostot kohtaavat ilkeitä ongelmia, joiden käsittely on vähän kuin painisi meduusan kanssa – homma on pelkkää hyytelöä ja koskaan ei osaa varmasti sanoa kummasta päästä ote on, koko ajan polttelee. Otus muuttaa muotoaan ja näyttää jatkuvasti hiukan erilaiselta, katsojasta ja tämän näkökulmasta riippuen. Asiakasta tai potilasta ja hänen palveluntarvettansa ollaan tarkastelemassa niin monella äänellä ja ammattikielellä että kokeneeltakin johtajalta hukkuu välillä lanka ja puheesta aika useasti myös itse asiakas.

"Asiakkaan tarpeisiin perustuva sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittaminen on keskeinen keino parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja järjestää ne kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti.” (Alueuudistus.fi)

Jaetun ja yhteisesti ymmärretyn tavoitteen aikaansaaminen näyttäytyy yhteistyössä keskeisenä lähtökohtana. Yhdessä jaettuun asiakastarpeeseen vastaaminen tarjoaa luonnollisen ja toimivan lähtökohdan verkoston luomiselle. Sekään ei aina silti riitä. Toimintaan ei välttämättä sitouduta, jos yhteisen tavoitteen lisäksi ei riittävästi tunnisteta yhteistyön synnyttämää lisäarvoa eri osapuolille: miksi juuri minun ja organisaationi kannattaisi käyttää aikaa ja osaamistani asian edistämiseen? Kun sitoutuminen jää vaillinaiseksi, yhteistyö jää kahvikeskustelujen tasolle: kaikilla on mukavaa, mutta konkreettisia tuloksia ei synny.

Kenen veneessä keikut?

Oikeiden yhteistyökumppaneiden ja tarvittavien verkoston jäsenten löytäminen voi olla hankalaa. Erilaisten sidosryhmien määrä riittää jo yksinään monimutkaistamaan asioita ja tekemään valinnan vaikeaksi. Saattaa myös olla, ettei tunnisteta tai haluta tunnistaa eri toimijoiden osaamista – tietty toimija luokitellaan oman professionsa muottiin ja tehdään perusteettomia olettamuksia tämän asiantuntijuudesta. Osaaminen on helppo sivuuttaa, kun ei riittävästi tunne, ymmärrä tai kuuntele.

Yhteistyön eteenpäin saattamisessa keskeisenä haasteena näyttäytyy luottamuksen rakentaminen. Miten saada aikaan riittävä keskinäinen vuorovaikutus ja sitä kautta erilaisen osaamisen tehokas yhdistäminen?

Onnistuneissa kehittämishankkeissa ja verkostomallien toteutuksissa on usein punottu linjajohtamisen lävitse eri ammattiryhmiä ja organisaatioita yhdistävän verkoston lankoja, jotta on saatu aikaan toimiva matriisi. Tämä on vahvistanut muutosta niin toiminta- ja ajatusmalleissa kuin yhteisessä kielessä ja tavoitteiden asettamisessa. Tällaista ei yksikään johtaja yksin luo. Asiakastarpeeseen keskittyminen ja verkostoissa toimiminen vaatiikin usein jonkinlaista toimintakulttuurin muutosta ja uudenlaista oppimista. Asiakas- ja sidosryhmärajapinnoista tehdään yhdyspintoja, joita johdetaan ja ohjataan. Tämän tapaisessa työskentelyssä tiedon omaksuminen, kommunikointi ja jakaminen nousevat omaan arvoonsa, mutta myös kokemus ja toimintakentän laajempi tuntemus ovat tärkeitä.

Kiinni jäi!

Niin pistelevää ja polttelevaa kuin yhteistyö ja verkostoissa toimiminen välillä onkin, uskomme kokemuksemme perusteella edelleen, että siihen uhrattu aika kannattaa. Hyvin toteutettu yhteistyö vie usein yksilösuoritusta parempiin tuloksiin. Meduusa saadaan lopulta haaviin; kunhan niin halutaan.

Pia Tienhaara, Anna Saloranta

 Tampereen yliopiston tutkija ja tohtoriopiskelija Anna Saloranta kyntää sote-kenttää yksi kysymys ja näkökulma  kerrallaan. Tampereen ammattikorkeakoulun kehittämispäällikkö ja tohtoriopiskelija Piia Tienhaara kurkistaa kauas nähdäkseen lähelle.

 Tutustu tarkemmin koulutuksiimme

 Sosiaali- ja terveysjohtamisen Executive MBA

 Järjestöjohtamisen Executive MBA