Alumnimme Tuija Siltamäki: Journalistin tärkeimpiä työkaluja ovat laaja sivistys ja kriittinen ajattelu
Tuija Siltamäen tähänastiselle uralle on mahtunut mielenkiintoisia toimittajapestejä muun muassa Ylellä, Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Tampereen edesmenneessä ylioppilaslehti Aviisissa. Ennen täysiaikaiseksi freelanceriksi siirtymistään Tuija oli kahden vuoden ajan Ylioppilaslehden päätoimittaja.
– Olen kyllä jossain määrin määrätietoinen ja kunnianhimoinen ihminen, sillä haluan kehittyä, oppia ja tulla paremmaksi ammatissani. Sellaisia suunnitelmia en ole kuitenkaan koskaan tehnyt, että haluaisin edetä ja yletä tietyssä organisaatiossa tiettyyn tehtävään, Tuija kertoo.
Olen kyllä jossain määrin määrätietoinen ja kunnianhimoinen ihminen, sillä haluan kehittyä, oppia ja tulla paremmaksi ammatissani. Sellaisia suunnitelmia en ole kuitenkaan koskaan tehnyt, että haluaisin edetä ja yletä tietyssä organisaatiossa tiettyyn tehtävään."
Tuija Siltamäki
Toimittajan työn parhaisiin puoliin kuuluu Tuijan mielestä sen vaihtelevuus, joka sopii mainiosti uteliaalle luonteelle. Toimittajan työssä saa tietää asioista, joiden äärelle ei muuten tulisi hakeuduttua.
– Kerran tein HS Teemaan juttua Hugo Simbergin tyttärestä, Uhra-Beata Simberg-Ehrströmistä, joka oli merkittävä ryijytaiteilija. En ollut juurikaan antanut ajatusta ryijyille aiemmin, mutta kun upposin aiheeseen monen päivän ajan, ne olivatkin yhtäkkiä todella siistejä ja huomasin puhuvani niistä kaikille. Sama kävi tehdessäni juttua Eliel Saarisen Helsingistä, Tuija kertoo.
Freelancerina työskentely mahdollistaa Tuijalle vaihtelevia projekteja myös journalismin ohella. Hän on esimerkiksi kirjoittanut aikuisten vitsikirjoiksi kutsumiaan esseekokoelmia yhdessä Jyrki Lehtolan kanssa ja toisaalta tutkinut päihteiden ongelmakäyttöä apurahaprojekteissa.
Toimittaja on journalisti, ei aktivisti
Journalismin murroksessa ja sen lieveilmiöissä Tuija näkee monia systeemisiä turhautumisen aiheita. Hän kehottaa kuitenkin aloittelevia journalisteja suodattamaan negatiivisuutta ja pitämään kiinni siitä, mitä juuri itse haluaa tehdä. Hän ei usko koskaan olleen aikaa, jolloin toimittajat eivät olisi kritisoineet alansa suuntaa. Kriittisyys on osa työnkuvaa, johon kuuluu olennaisesti kiinnostus yhteiskunnallisia asioita ja epäkohtia kohtaan.
Journalististen sisältöjen kaventumisesta hän kantaa kuitenkin huolta.
– Silloin kun journalismista halutaan liian kiihkeästi helposti ymmärrettävää ja maksimaalisen kannattavaa, vaarana on liiallinen keskittyminen triviaaleihin asioihin. Tällöin on vaarana lifestyle-sisältöjen ylikorostuminen ja maailmankuvan pienentyminen, Tuija toteaa.
Silloin kun journalismista halutaan liian kiihkeästi helposti ymmärrettävää ja maksimaalisen kannattavaa, vaarana on liiallinen keskittyminen triviaaleihin asioihin. Tällöin on vaarana lifestyle-sisältöjen ylikorostuminen ja maailmankuvan pienentyminen."
Tuija Siltamäki
Monet Tuijan artikkeleista käsittelevät varsin syviä yhteiskunnallisia aiheita. Hän on kirjoittanut muun muassa eläkejärjestelmästä, huumeiden ongelmakäytöstä, asunnottomuudesta ja sosiaalipalvelujen riittämättömyydestä.
– Marginaalissa elävien tilanne on Suomessa aliseurattu. Pidän tärkeänä, että näistä asioista puhuttaisiin enemmän, Tuija toteaa.
Liiallista missioajattelua hän pitää kuitenkin toimittajalle haitallisena. On hyvä erottaa toisistaan ammattimainen journalismi ja omien tarkoitusperien edistäminen.
– Olemme journalisteja, emme aktivisteja.
Oman alan löytäminen tuntui huumaavalta
Tuija kertoo pitäneensä aina kirjoittamisesta, mutta toimittajan ammatti ei ollut itsestäänselvyys. Ajatus toimittajan työstä ja Tampereen yliopistoon hakemisesta heräsi hänen opiskellessaan journalismin koulutusohjelmassa kotiseudullaan Lahden kansanopistossa.
– Yliopiston pääsykoekirjojen lukeminen oli huumaava kokemus. Innostuin silloin ihan toden teolla. Sain kokemuksen, että juuri tästä olen aina ollut kiinnostunut, mutten vain ole tiennyt sitä aiemmin. Pääsin sisään, muutin Tampereelle ja aloin viihtyä. Rakastuin Tampereeseen siellä asuessani, ja siitä tuli toinen kotikaupunkini, Tuija sanoo.
Yliopiston pääsykoekirjojen lukeminen oli huumaava kokemus. Innostuin silloin ihan toden teolla. Sain kokemuksen, että juuri tästä olen aina ollut kiinnostunut, mutten vain ole tiennyt sitä aiemmin. Pääsin sisään, muutin Tampereelle ja aloin viihtyä. Rakastuin Tampereeseen siellä asuessani, ja siitä tuli toinen kotikaupunkini."
Tuija Siltamäki
Journalistiikan ja viestinnän opinnot sisälsivät käytännön kursseja, joita Tuija piti arvokkaina alansa luonteen huomioiden. Vielä enemmän hän painottaa kuitenkin laajaa sivistymistä. Hän pitää opintojensa keskeisimpänä antina kriittisen ajattelun taitoja, isojen tietokokonaisuuksien haltuunottoa ja olennaisen erottamista.
– Erittäin tärkeitä olivat myös Sirkka Wahlsténin journalistisen kielen kurssit. Niillä hiottiin toimittajien suomen kielen taitoa ja karsittiin ilmaisusta kaikenlaisia kapulakielisyyksiä, Tuija kiittelee.
Opiskeluvuosiaan Tuija muistelee hauskana aikana. Oli innostavaa tavata paljon hauskoja tyyppejä, jotka olivat kiinnostuneita samoista asioista. Ainejärjestö Vostok tempaisi mukaansa, tehtiin porukalla Gonzo-lehteä ja käytiin juhlimassa Doriksessa ja Klubilla. Mukavaa plussaa on, että samoista ihmisistä on sittemmin löytynyt myös hyviä työpareja ja kollegoja – vaikka kaveruus meneekin aina työasioiden edelle.
– Opiskeluaika oli mahtavaa myös siksi, että olin siihen asti ottanut koulun kauhean tosissaan. Yliopistossa ketään ei kiinnostanut – siis hyvällä tavalla – mitä arvosanoja saan tenteistä tai ilmaannunko ylipäätään luennoille. Piti miettiä itse, mistä on kiinnostunut ja mihin haluaa keskittyä. Oli tosi vapauttavaa, että sai myös tuhlata aikaa ja tehdä typeriä asioita. Se kuuluu nuoruuteen, ja siitä kannattaa nauttia. Stressata ehtii myöhemminkin.
Kuka?
Alumnin nimi: Tuija Siltamäki
Tutkinto ja pääaine: yhteiskuntatieteiden maisteri, journalistiikka ja viestintä
Valmistumisvuosi: 2020
Nykyinen työ: freelance-toimittaja
Opiskeluaikaiset yhdistykset: Vostok ry
Teksti: Tiina Leivo