Kokemuksia

Alumnimme Maria Kultanen

maria
Maria Kultanen kehittää työkseen liiketoimintaa verianalyysipalvelua tarjoavassa Nightingale Health -startupissa. Biotekniikkaa TTY:llä opiskelleen Marian seuraavat haasteet yrityksessä kuljettavat häntä kansainvälisille kentille. Punkalaitumelta ponnistanut ja TTY:ltä vuonna 2018 biotekniikan diplomi-insinööriksi valmistunut Maria Kultanen, 26, on aina tuntenut itsensä pieneksi maailmanparantajaksi. Hän oletti uransa löytyvän ympäristöasioiden parista, mutta sattuma johdattikin hänet terveysalalle ja Nightingale Healthiin.

Yrityksen kehittämän verianalyysin avulla saadaan yhdellä näytteellä kattavat tiedot henkilön terveydentilasta ja pystytään ennustamaan hänen sairastumisriskiään. Maria toimi yrityksessä alkuun muun muassa tuotekehityksen parissa, viimeisimpänä yrityksen ensimmäisen oman kuluttajatuotteen kehityksessä. Tällä hetkellä hän kehittää liiketoimintaa projektipäällikkönä.

Lähitulevaisuudessa Marian tehtävät alkavat painottua vahvemmin yrityksen kansainväliseen laajentumiseen erityisesti Japanissa ja Yhdysvalloissa. Maria oli yritykseen mennessään sen seitsemäs työntekijä, nyt työntekijöitä on 80.

Generalisti vai spesialisti

Maria haki aikanaan opiskelemaan teknilliselle yliopistolle, koska hän oli kiinnostunut ympäristöasioista ja biologiasta. Biotekniikassa toteutuivat molemmat puolet, ja se tarjosi paitsi teoreettista ymmärrystä ilmiöistä myös käytännön sovellusmahdollisuuksia.

Opintojen loppuvaiheessa Maria suuntautui pääaineessaan ympäristöbiotekniikkaan, ja sivuaineikseen hän valitsi pitkän pohdinnan ja pienen kriiseilynkin jälkeen teollisuustalouden ja turvallisuustekniikan.

- Tavoitteenani oli saada sivuaineista laaja-alaisia eväitä sekä tekniselle että bisnespuolelle, ja näillä sivuaineilla se toteutuikin hyvin. Mutta silloisiin valintoihini vaikuttivat kieltämättä myös käytännön syyt. Olin opintojeni loppuvuosina ylioppilaskunnan puheenjohtaja, ja se rajasi ajankäytöllisesti pois esimerkiksi intensiivistä laboratoriotyötä vaatineet oppiaineet, Maria kertoo.

Opintojen alkaessa vuonna 2012 talouden taantuma oli juuri alkamassa, mikä osaltaan synkisti silloisten fuksien tunnelmaa. Monille tuntui vaikealta hahmottaa, miten sinänsä kiinnostavasta pääaineesta leivottaisiin itselle ammatti. Moni oman alansa töihin päätynyt työskentelee nyt esimerkiksi tutkimusryhmissä tai VTT:llä.

- Biotekniikan tyyppisellä alalla ei ole tosin ihan yksiselitteistä, mikä lopulta on oman alan työtä. Melkein kaikki työhän on joka tapauksessa soveltavaa. Suosittelisin jokaista ennemminkin miettimään, kokeeko olevansa enemmän generalisti vai spesialisti. Haluaako paneutua syvällisesti yksittäisiin asioihin vai kiinnostavatko kokonaisuudet ja laajemmat yhteydet. Teknisen alan opinnot antavat hyvät valmiudet kumpaan tahansa, Maria toteaa.

Totta toistaiseksi

Opiskeluaikaansa Maria muistelee suurella lämmöllä. Vaikka joitain kiinnostavia asioita jäi ajanpuutteen takia tekemättäkin, ylioppilaskunnassa, killassa ja järjestöissä tehty työ opetti muun muassa vastuun kantamista ja yhteistyötaitoja. Opportunistista verkostoitumista Maria ei sen sijaan kannata.

- Uskon ennemminkin, että uusia mahdollisuuksia aukeaa henkilöille, jotka muistetaan auttavaisina, helposti lähestyttävinä ja reiluina. Kampuksella oli ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua valtavaan määrään ihmisiä, joista osa voi olla tulevia kollegoja tai vaikka pomoja, Maria kertoo.
Kysymykseen siitä, valitsisiko Maria jälkiviisaudella opinnoissaan jotain toisin, hän vastaa kieltävästi. Jos menneisyydessä olisi valinnut jotain toisin, nykyhetkestä jäisi puuttumaan jotain muuta.

- En usko, että kenellekään on olemassa yhtä täydellistä urapolkua. Elämä on ennustamaton, ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä työ tai opiskelu. Eräs uravalmentaja osuvasti sanoi, että nuoren työntekijän kannattaa kriisitilanteessa piirtää koko työuransa mittainen jana ja sijoittaa itsensä janalla kohtaan, jossa kokee parhaillaan olevansa. Silloin valkenee, kuinka paljon janaa on vielä jäljellä ja kuinka isosti asioita on vielä mahdollista muuttaa. Nykytilanne on totta vain toistaiseksi.

Teksti Tiina Leivo
Kuva Maria Kultasen arkisto